Tekijä: haikailutaide

  • Joulukalenterin luukku 24: Vardu – Arkkityypistä päähenkilöksi

    ”Sinä lupasit, ettet riehu ennen Ilvan häitä”, Eino sanoi. ”Niin tein”, Vardu vastasi lyhyesti. Emäntä oli vannottanut häntä erikseen. ”Ja kuitenkin kävit ottamassa Hirvi-Arnilta turpaan.” Siihen Vardun ei tarvinnut vastata ääneen. Iso mustelma jomotti olkavarressa, ja avoin vekki suupielessä todisti tappelusta kaikille vastaantulijoille. Minkä hän sille mahtoi, että naapurisaaren pojat olivat aukoneet illalla päätään? Hirvenpään…

  • Joulukalenterin luukku 17: Tam – Saturitari kotoa ja kaukaa

    Vardu ei käsittänyt, miksi Tam tarvitsi ratsun niin lyhyeen matkaan. Vielä vähemmän kävi järkeen, miksi eläinparka piti kiillottaa päästä häntään kuin kuparipannu. ”Olisiko se kohta jo valmis?” hän kysyi. Tam suki punarautiasta ruunaa riuskoin vedoin. ”Enköhän minä tiedä hevosista vähän sinua enemmän, kiitos vain. Jos on tylsää, voit varmasti käyttää aikasi paremmin kuin nojailemalla siinä.…

  • Joulukalenterin luukku 10: Vanhapiikasankari

    Pimeässä on hyvä istua alas kertomaan satuja, joten esittelen tässä luukussa kertomuksen ensiaskelia, keskeneräisen projektini hahmonluontia. Toistaiseksi tekstin työnimi on vain ”yksisarvistarina”, mutta alussa kaikki saakin olla raakaa ja hämärää. Hahmosuunnitteluni alkaa hyvin käytännönläheisestä, työkalumaisesta lähtökohdasta: millaisen henkilöhahmon tarvitsen täyttämään sen roolin, jota tarina kaipaa. En odota muusaa, enkä mieti, minkä pituinen ja minä päivänä…

  • Joulukalenterin luukku 13: Varsojen evankeliumi

    [N]aamiossa ruumiillistuu elämän leikkiulottuvuus [ja] naamion takana on aina elämän ehtymättömyys ja monikasvoisuus. [R]omanttisen groteskin ero kansan groteskiin ilmenee jyrkkänä myös pirun kuvan tarkastelussa. Keskiaikaisten mysteerien […] piru on mm. epävirallisten näkökulmien iloinen ambivalentti edustaja, nurinkääntyneen pyhän sekä materiaalis-ruumiillisen alapuolen edustaja. Siinä ei ole mitään kauheata ja vierasta. —Bahtin, Mihail: Francois Rabelais – Keskiajan ja…

  • Joulukalenterin luukku 6: Tapani laittaa varsat valjaisiin

      Joulujuhla on tautologia, jossa Kristuksella on suomeksi olematon lingvistinen rooli. Kyseessä on sama sana, joka on lainattu käyttöön kahdesti eri kehitysvaiheissaan. Kantagermaaninen ”juhla” tarkoitti alkujaan keskitalven pimeimmän hetken taittavaa ilonpitoa, ja yhdistyy esimerkiksi iranilaiseen jaldaan, zarahustralaiseen auringon syntymäpäivään. ”Joulu” on lainattu uudelleen muinaisruotsista, ja Pohjolan keskitalven juhlissa hevosilla näyttää olleen merkittävä sija. Keskiajan taiteessa…