Luin vihdoin Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin ja olipa jännä lukukokemus. Alkuun en yhtään meinannut päästä sisälle kirjaan, ja tuomitsin useaan otteeseen hyvin yliarvostetuksi. Lopulta en kuitenkaan osannut laskea käsistäni. Kirjan loppumisen jälkeen en oikein osannut aloittaa mitään, koska kaikkien muiden kirjojen proosa tuntuu vaan niin huonolta Tartin jälkeen. Tykkäsin myös hahmojen harmaista sävyistä. Vähän tuo tuntui kuitenkin välillä pitkäveteiseltä ja turhan pitkältä. Melko pitkä alustus tarinaan.
Lisäksi olen kuunnellut Freida McFaddenin kirjoja ja on kyllä ollut pettymys. Luin selkeästi huonoimmat kuitenkin heti alkuun, nyt on tullut positiivisiakin yllätyksiä juoniltaan. Hahmot tuntuu kaikki melko latteilta ja yhdestä muotista tehdyiltä. Murhaajat usein vain ja ainoastaan hulluilta. En ihan pidä siitä ajatusmaailmasta ja odotuksista, joita kaikilla päähenkilöillä tuntuu olevan. Kertojalla jää melko usein levy jumiin ja ei usko lukijan uskovan parinkaankymmenen toiston jälkeen uskovan, että jotain nyt on vinossa. Mitään ei jätetä arvailujen varaan. Välillä tuntuu, että mysteerin sääntöjä ei kuitenkaan ihan noudateta ja lukijalle surutta valehdellaan. Ihan viihdyttäviä kuitenkin ja juonet tarjoavat mielenkiintoisia skenaarioita.