Helmet-lukuhaaste 2024

[Timli]

Käyköhän haasteeseen englanninkielinen kirja? Luen lähes poikkeuksetta suomeksi, mutta yritän nyt tätä vahinko-Piranesia englanniksi.

[Southpaw]

Kirja on kirja, riippumatta siitä millä kielellä lukee, joten sanon että käy

[Quirinea]

Tuon Leen kohdalla minulla on aukko, sen voisi yrittää saada käpäliinsä. -- Hmmm. katsoin Pulitzer-listaa, ja siitä löytyi muutama sellainen kirja joka on siunaantunut tänne (mahdollisesti jonkun antama lahja).

[Quirinea]

Käyköhän haasteeseen englanninkielinen kirja? Luen lähes poikkeuksetta suomeksi, mutta yritän nyt tätä vahinko-Piranesia englanniksi.

Tietenkin ihan millä kielellä vaan. Minä olen yrittänyt joka vuosi omaa lisähaastetta: ainakin yksi kirja jollakin romaanisella kielellä, ja yksi kirja germaanisella kielellä, joka ei ole ruotsi tai englanti.

Itse haastehan julkaistaan eri kielillä. suomi - ruotsi - englanti ainakin. Jonain vuonna joku oli kääntänyt pohjoissaameksi ja tehnyt typeryyden: valikoimassa oli "jossakin kielletty kirja" ja kääntäjä oli arvellut ettei sellaisia ainakaan ole pohjoissaaameksi... Tiedän heti kirjan joka on ollut moneenkin otteesee kiellrtty siellä ja täällä, ja on nimenomaan taatusti saatavana pohjoissaameksi. Maailman eniten käännetty kirja kai edelleen... (arvannette mikä).

[Peruna]

Osallistun haasteeseen innolla, vaikka aina se jää vähän kesken. Vaikein kohta tänä vuonna on ehkä tuo suomalainen dekkari, minä kun en ole dekkarien suuri ystävä, mutta ehkä siihen löytyy jotakin kiinnostavaa. Mä todellakin lasken mukaan myös lastenkirjat, kuvakirjat, äänikirjat ja sarjakuvat, joskin jälkimmäisistä jostain syystä vain painetut sellaiset ja vain yhden osan kutakin sarjaa. Ehkä siksi, että en halua täyttää ihan koko haastetta yhden sarjiksen eri osilla :D

[Quirinea]

Olen lukenut (kuunnellut) yhden äänikirjan nimenomaan Helmet-haastetta varten: vuoden 2022 haasteessa oli "kirja jota luet ulkona" ja en ollut muistanut sitä kesällä. Mitä voi lukea ulkona paukkupakkasella (paitsi bussin aikataulua kohmeisin sormin, eivätkä nekään ole nykyään kirjoja).

Etsin Ylen Areenan tarjoomuksista äänikirjan: Volter Kilpi: Gulliverin retket Fantomimian maassa (heh, eikös tuo muuten ole fanfictiota! Siitäs saatte, nirppanokat.) Sopi hienosti äänikirjaksi, koska siinä oli minäkertoja ja päiväkirja: ja hyvä lukija. En silti innostunut kuuntelemaan niitä enemmälti. Hukkasin paikkaa koko ajan, yms.

[Tarinankertoja92]

Osallistun tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helmet-lukuhaasteeseen, mutta en ota mitään stressiä lukumääristä. Viime vuonna luin 60 kirjaa, joten sen perusteella uskallan nyt yrittää. Murhabotin päiväkirjan (1/Hälytystila) ajattelin lukea kohtaan "kirjan nimessä on sana kirja" ja Tinarinnat ajattelin lukea kohtaan "kirja, jolla on vähintään kolme tekijää". Muuta en ole vielä suunnitellut :)

[sayaxoxo]

Suomi mainittu, kohta 19 kuitattu vahingossa! 🇫🇮🥳 Ensimmäisenä lukemani kirja oli Steven D. Lewittin ja Stephen J. Dubnerin "Freakonomics: A Rogue Economist Explores the Hidden Side of Everything". Olin aluksi ajatellut kuitata teoksella kohdan 42 (kirjan nimessä alaotsikko), mutta kerran mainittu Suomi yhdessä lauseessa sopii meemin ja haasteen henkeen. Teoksella on onneksi jatko-osa, jossa on myös alaotsikko.

Aion lukea suurimman osan kirjoista englanniksi käytännön syistä. Tuttavapiiriin kuuluu henkilö, joka harrastaa paljon The New York Timesin best sellereitä, mikä näkyy myös hänen tuttaviensa, eli minun(kin) kirjahyllyissä. ^^ Minulle tämä on ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun luen tavoitteellisesti, joten oman kirjahyllyn lukemattomien kirjojen kanssa pääsee hyvään vauhtiin.

[Paula]

Paulalla on myös täällä tunnus (pitäisikö potkia hiukan...), se on julkaissut kirjailija. Camillaa ei ole näkynyt...

Potku tuli perille myös sähköpostitse, joten pakkohan tässä on viimein tännekin aktivoitua Sitä paitsi kirjojen suosittelu on lempipuuhaani! Vilkuilin nyt ekana läpi Booker- ja Pulitzer-palkitut, tässä suosikkeja niiltä listoilta:

Booker-palkinnon voittajia, joita suosittelen:
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
A. S. Byatt: Riivaus - Romanttinen kertomus (myös alaotsikko!)
Michael Ondaatje: Englantilainen potilas
Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
Margaret Atwood: Sokea surmaaja
Yann Martel: Piin elämä
Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Pulitzer-palkinnon voittajia, joita suosittelen:
Edith Wharton: Viattomuuden aika
Margaret Mitchell: Tuulen viemää
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
E. Annie Proulx: Laivauutisia
Michael Chabon: The Amazing Adventures of Kavalier & Clay
Jeffrey Eugenides: Middlesex
Cormac McCarthy: Tie
Junot Diaz: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä
Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
Donna Tartt: Tikli
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (myös TV-sarja ja vammainen henkilö)

Kirjassa on valokuvia -kohtaan tuli heti mieleen Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut (ja onhan siinä myös alaotsikko, erisnimi, sana "kirja"). Tässä tykkäsin erityisesti niistä valokuvista, mutta oli se muistaakseni muutenkin hyvä.

Täällä on ollut puhetta Piranesista, sitä oon suositellut lukemisesta lähtien kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan, se on ihana. Vahva suositus sille siis.

Jos joku kaipailee täsmäsuositusta johonkin tiettyyn haastekohtaan niin autan mielelläni!

[Vlad]

OMG, onko Piin elämä voittanut Bookerin? Koska se löytyy omasta hyllystä ja tykkäsin siitä ihan hirmuisesti, joten sillä saisi tuon kohdan ilmeisesti kuitattua helposti :D Tai sitten laittaa sen kirjailijan suosituksiin, koska why not. Mutta sitä voin kyllä suositella itsekin, Piin elämä on huikea.

Oman Helmet-haasteeni kanssa oon ihan hyvällä mallilla, muistaakseni 12 kohtaa jo kuitattu ja merkkailen tapani mukaan yhden kirjan vain yhteen kohtaan - eli koko listan täyttämiseksi pitäisi lukea 50 kirjaa.

[Quirinea]

Minä olen röyhkeästi merkannut aina kaikki sopivat ja sitten pyrkinyt kasvattamaan määrää, sikäli kun kerkiän ja vastaan tulee. Tuo Doerr oli jostain siunaantunut hyllyyn (ja Pi:n elämä löytyy tyttäreltä, lukivat sen koulusta), ne ainakin voisi lukea kun kerkiää. Hyllystä löytyi kohtaan "lastenrunokirja" teos "Max und Moritz" (Ja, auf Deutsch 'Kyllä, saksaksi'), ja sitä en ole alkukielellä lukenut, joten ratkaisu siinä...

[Surku]

Mä en osaa ihan tulkita kohtaa "Tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu". Kuinka rajattu on rajattu? Pitääkö olla tyyliin yksi rakennus tai juna. Vai onko maatila rajattu paikka?

[Vlad]

Mä lukisin rajattuun tapahtumapaikkaan esim. Stuart Turtonin Evelynin seitsemän kuolemaa (tapahtuvat kartanon alueella) tai vaikka Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (tapahtumapaikkana saari). Mutta esim. Harry Potterit tai vaikkapa Kristiina Vuoren teokset eivät musta ole rajatun tapahtumapaikan kirjoja.

Varmaan tässä voi mennä sillä, että mikä omasta mielestä on rajattu. Mutta itse sanoisin, että maatila voi olla rajattu, jos kaikki tapahtuu sen saman maatilan alueella tai sitten vaikka yksi rakennus, juna tms.

[Surku]

Kiitos Vlad.

[sayaxoxo]

Haastetta on kulunut jo jonkin aikaa. Miten teillä muilla sujuu? Oletteko löytäneet haasteen kuluessa uusia suosikkikirjoja?

Minulla on ollut huhtikuun ensimmäisellä puoliskolla kaksi kirjaa työn alla kohtiin 39 ja 46.

Viimeksi kun kävin kirjastossa, hyllyn päässä oli näytillä mustakantinen kirja, jonka lainasin haasteen 46. kohtaa varten. Takakannessa oli yksi synkkä lause, joka enteili tragedian jälkeistä elämää. Pidän yleensä traumaattisista tarinoista, mutta mustakantista kirjaa varten valitsemani teos jäi kesken sivulla 72. Usein sanotaan, että huonojakin kirjoja lukemalla voi oppia jotain uutta, varsinkin jos pystyy selittämään itselleen, mikä ei toimi, mutta tuo kesken-jäänyt romaani on yksi harvoista lukukokemuksista, joista en koe saaneeni irti mitään uutta, vaikka pystyn erittelemään aika tarkasti, mistä en pitänyt: jäi vaikutelma, että kirjoittaja oli halunnut luoda ajatuksia herättävän tarinan raskaista aiheista, mutta taustatutkimus oli jäänyt välistä, minkä seuraamuksena teksti tuntui lukiessa päähahmosta irralliselta. Minä-muodossa kirjoitetussa romaanissa päähenkilö ei omien sanojensa mukaan tiedä monia asioita, mutta vaikka asioille ei olisi nimiä, päähenkilön oman kokemuksen olisi hyvä silti välittyä tekstistä esimerkiksi tunteiden, aistikokemuksien tai havaintojen johdosta, mihin teksti ei valitettavasti yltänyt. Oletan myös tunnistavani, mitä vastaan kirjailija on halunnut puhua tarinan kautta, mutta valitettavasti teksti syyllistyy juuri siihen, mitä vastaan se tahtoo puhua. Luovutettuani luin muutaman arvostelun tästä kirjasta huvikseen ja naurahdin, kun kirja on valloittanut monen kriitikon sydämet. Minulla ja kirjallisuus- tai elokuvakriitikoilla maut harvoin kohtaavat, miksi olen monesti vitsaillut tutuille, että jos jokin teos saa todella huonot arvostelut, siitä todennäköisesti tulee minun suosikkini ja toisin päin. ^^

Minulla on hylkäämäni kirjan lisäksi lainassa siis myös toinen kirja, jota aloitin lukemaan heti, kun olin luovuttanut ensimmäisen kirjan osalta. Toinen kirja on onneksi temmannut mukaansa. Kyseessä on Amy Feltmanin "All the Things We Don't Talk About", joka oli internetistä löydetty lukusuositus. Ennen lukemisen aloittamista en ajatellut olevani kirjan kohderyhmää, koska takakannen perusteella se kertoo minua huomattavasti nuoremmista hahmoista, mutta yllätyin iloisesti kirjan edetessä, koska näkökulmahenkilöitä on yhden sijaan useita. Olen edennyt vauhdilla tarinassa eteenpäin. Minusta kirjassa on ollut sopivasti mysteeriä ja vihdoin tapahtumat alkavat nivoutua yhteen, minkä lisäksi kerronta on ihanan nopeatempoista ja joka sivulla tapahtuu. Saan todennäköisesti tänään 39. kohdan merkityksi! 🙌

Pidän parhaillani lyhyttä taukoa lukemisesta, mutta jos saan Feltmanin teoksen luetuksi ennen kirjaston kiinni menoa, saatan käydä uudella lainausreissulla jo tänään, mutta jos en, viimeistään huomenna.