Kommentoi, vastaa, kysy hahmosta -peli

[haikailutaide]

Ennen muinoin oli ainakin englanninkielisillä kirjoitusfoorumeilla tällainen, ja mun tuli sitä ikävä.
Kyse on matalan kynnyksen hahmotyöstä, kivasta ja helposta ystäväkirjamaisesta pelistä.

Kommentoi, vastaa, kysy:

Otsikko kertoo yhden peliviestin sisällön.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan piiri pyörii niin, että jokainen keskustelija omassa viestissään aina kommentoi edellisen viestiä, vastaa siinä esitettyyn kysymykseen, ja muotoilee kysymyksen tai kaksi seuraavalle pelaajalle.

Kysymysten pitää tässä pelissä liittyä nimenomaan kirjoittajan projekteissa esiintyviin hahmoihin.

Hyvä kysymys on sellainen, että sitä voi soveltaa moneen eri genreen ja että siihen voi vastata muutakin kuin "kyllä"/"ei" tms.

Esimerkki epäonnistuneesta kysymyksestä on vaikkapa "onko hahmolla siniset silmät?" tai "onko hahmosi ratsastanut lohikäärmeellä?"
Niihin on vaikea vastata kovin mielenkiintoisesti, jos vastaus on esimerkiksi "ei, hän on ruskeasilmäinen nykyteini".
Parempi kysymys voisi olla luokkaa "onko hahmosi tyytyväinen ulkonäköönsä?" tai "onko hahmosi koskaan ratsastanut millään eläimellä? milloin ja miksi/miksei?"

Jos kysymyksiä on ehtinyt kertyä useampi, saa niistä valita yhden tai useamman, ja laittaa loput eteenpäin.

Jos ja kun edellisellä pelaajalla on vastaus omasta hahmostaan, sitä on kohteliasta kommentoida jotenkin. Kommentin ei tarvitse olla pitkä, mutta on kiva huomioida muut yhteisessä pelissä!

Jos joku ehtii ninjana väliin, ja vastauksia tulee yhteen kysymykseen tuplana, se ei haittaa, kunhan kumpikin saa joltakulta seuraavista pelaajista kommentin.

Peli alkakoon!

Ko: ei vielä kommentoitavaa koska tämä on aloitusviesti

Va: ei vielä vastausta koska tämä on aloitusviesti

Ky: Millaiset välit hahmollasi on omiin vanhempiinsa? TAI Millaisesta perheestä hahmosi haaveilee?

[Miksu]

Onpa kiva peli! Tästä tulee mielenkiintoista.

Ko: ei vielä kommentoitavaa

Va: Vastaan kysymykseen Millaiset välit hahmollasi on omiin vanhempiinsa? tällä hetkellä työn alla olevan fantasiatarinan päähenkilön, Edvarin, osalta. Edvarin isä on kuollut ennen tarinan alkua eivätkä he koskaan olleet läheisiä. Äiti puolestaan on kouluttanut Edvaria taikuudessa ja heillä on siksi näennäisen läheiset välit. Todellisuudessa äiti on kuitenkin pikemminkin kylmä ja vaativa opettaja kuin rakastava ja välittävä vanhempi. Edvar pyrkii täydellisyyteen opinnoissaan ja kaikessa muussakin ansaitakseen äitinsä hyväksynnän. Hän suhtautuu äitiinsä lähes sokealla kunnioituksella ja puolustaa tämän tekoja ja valintoja, jos joku ne kyseenalaistaa, suostumatta tuomitsemaan edes lapsuudessa kokemaansa ruumiillista kuritusta. Epätietoisuus äidin todellisista ajatuksista (onko hän ylpeä pojastaan vaikkei sitä ääneen sano?) kalvaa Edvaria enemmän kuin hän tahtoisi myöntää.

Ky: Mikä on hahmosi suurin pelko ja mistä se kumpuaa?

[haikailutaide]

Jee, lähdit mukaan!

Ko: Tuommoset viileät ja vaativat vanhemmat ja ongelmalliset perhesuhteet tarjoaa tosi hyvää draamaa! Kiinnostava lähtökohta hahmolle, että yrittää itse itselleen uskotella kaiken olevan paremmin, vaikka todistusaineisto kielii muuta... kaiketi ihan luonnollista suurimmalle osalle meistä, läheisistään tahtoo uskoa hyvää. Varmaan aika keskeinen sisäinen konflikti koko tarinassa, voisin olettaa?

Va: Tää pelko olikin haastava kysymys. Tam Al-Faris on hahmo, jonka esittely tuottaa mulle just nyt haasteita, joten hahmottelen suurimman pelon tässä niin, että millaisia tilanteita ja tunnetiloja hahmo lujimmin välttelee.

Tam on aika vakaasta ja lämpimästä perheestä, mutta vanhempien työn takia lapsuudessa muutettiin tosi paljon, pitkiä matkoja, ja laajemman suvun kanssa oli kahinaa kummaltakin puolelta. Pahin pelko taitaakin olla erilaiset henkilökohtaiset konfliktit ja se stressi, jota sellainen aiheuttaa perheessä.

Tam siis välttelee tosi hanakasti sitä, että kenenkään kanssa pitäisi olla kasvokkain eri mieltä, tai että kenellekään joutuisi aiheuttamaan pettymyksiä. Omasta jaksamisesta viis, kunhan kukaan muu ei menetä hermojaan, varsinkaan hänen vuokseen.
Valitettavasti tää johtaakin siihen, että hän jättää kertomatta ihmisille aika paljon asioita, tai kaunistelee ja vääristelee juttujaan välillä. Valkoisia valheita. Se ei kumpua mistään pahantahtosesta, mutta aiheuttaa tietysti omat ongelmansa, ja on aika selvä osotus siitä, kuinka isosta ahdistuksesta on kyse.

Ky: Onko hahmollasi jotain sellaista "turhaa" omaisuutta, josta hän ei suostuisi hankkiutumaan eroon?

[haikailutaide]

Nostan peliä itse ilokseni! Koitan keksiä vetävämpiä kyssäreitä, jotta jaksatte messiin.

Kommentoin omaa edellistä pointtiani sen verran, että Tam on hahmona saanut vähän lisää syvyyttä vielä tuonkin jälkeen.
Lisäpelko on sellainen yleinen uomiinsa kangistuminen ja "epäonnistuminen" yhteisönsä jäsenenä. Että joutuukin jäämään johonkin kakkosmaaliin suhteessa oikeisiin haaveisiinsa ja omaan seikkailunhaluun.
Vähän omalta äidiltään tarttunut sellainen kammo elämään, että "mitä jos tää olikin kaikki tässä" eikä jää käteen kovin paljon näytettävää ja nolaa itsensä sillä.

Vastaan itse itselleni, tällä hetkellä vapaana olevia kysymyksiä siis seuraavat omat tähteeni:

Millaisesta perheestä hahmosi haaveilee ja Onko hahmollasi jotain sellaista "turhaa" omaisuutta, josta hän ei suostuisi hankkiutumaan eroon?

Joista taidan jatkaa ensimmäisellä (vaikka kakkoseenkin olisi eri hahmon puolesta hauska vastaus), liittyy nimittäin edelliseen.

Tam ja ihana symppis liikkis linnanneitoni Heljä ovat aivan umpirakastuneita, syystä että täyttävät tarinassa onnettomien rakastavaisten roolin.
Se, millaisesta tulevaisuudesta kaksikko haaveilee, on varmasti kummallekin vähän erilainen, mutta ainakin samansuuntainen kuvitelma leppoisasta kotiarjesta.
On ne vähän sellanen lässynlää omakotitalo ja kultainennoutaja -pari. Kumpikin tulee melko tasapainoisesta ja leppoisasta perhetaustasta tilanteeseensa nähden.

Mutta - kuitenkin - Heljää viehättää Tamissa nimenomaan se, että tämä on asunut lapsuuttaan vähän ties missä.
Kaverissa yhdistyy sellainen takapajulan eräjorma ja kaupunkilainen oppinut kauppiaanpoika jännästi.
Vaikka Tam on vähän takakireä tyyppi omissa asioissaan, lähestyy kuitenkin ihmisiä ja arkea rehdimmin ja rennommin, kuin moni muu ihminen Heljän ympärillä.
Että Heljä toivoo tässä sellaista miestä, joka kuuntelisi häntä ja tahtoisi hänenkin kanssaan käydä jännissä paikoissa ja kokeilla uusia juttuja.

Tamiin vetoaa Heljässä juuri se uteliaisuus ja leikkimielisyys, joka hienostoneidin käytöksen läpi välillä puskee.
On selvää, että Heljä olisi mielellään vähän luovempi, mielipiteikkäämpi ja menevämpi kuin hänen annetaan olla asemansa puolesta.
Siinä olisi siis puoliso, joka myöskään ei halua tyytyä ihan vaan siihen ankeaan, tylsimpään tavalliseen elämään, vaan jonka kanssa voisi tavoitella ja kokeilla erilaisia projekteja ja reissuja.

Vähän he on heitelleet jopa sellaista, että eiköhän vaan oteta ja lähdetä - hypätään hevosen selkään ja karataan naimisiin jonneki tonne syvälle mannermaiden seuduille.
Vitsillä tietysti, kumpikin on sen verran velvollisuudentuntoinen, ettei ihan siihen pysty.

(Jos tää sijoittuis nykyaikaan niin ne haluais perustaa yhdessä jonkun B&B-taidekahvilan ja lavarunokerhon jonnekin Porvooseen tms. ja joku pari mukulaa siihen kylkeen.)

Kysyn siis uudelleen yli jääneen kysymykseni, ja jätän myös vaihtoehdon, jos se ei iske:

- Onko hahmollasi jotain sellaista "turhaa" omaisuutta, josta hän ei suostuisi hankkiutumaan eroon?
TAI
- Millainen hahmosi olisi johonkin toiseen genreen siirretyssä tarinassa? (esim. olisiko romanttisesta sankarittarestasi avaruusseikkailuun tai fantasiaroistostasi noir-etsiväksi...?)

[Nanumea]

Ko: Tam kuulostaa sympaattiselta ja erityisesti tuo konfliktien välttely on toooosi samaistuttavaa! Mielenkiintoista miettiä, miten tuollainen piirre näkyy umpirakastuneena olemisen keskellä, muodostuuko jotain patoumia vai onko Heljä sellainen ihminen jonka kanssa niitä konflikteja onkin turvallista käsitellä.

Va: Jonni asuu metsässä telttaleirissä, ja hänellä on mukanaan vanhanaikainen pelikonsoli (gameboy tai vastaava), jota hän pitää turhana. Siis kunnon metsäerakonhan pitäisi selvitä ilman teknologiaa! Pärjätä pelkällä nuotion katselulla! Jonni on ihminen, joka ei tietoisesti anna itsensä kiintyä tavaroihin tai nykymukavuuksiin, joten hänen on aika vaikea myöntää itselleen, että tarvitsee tuollaista ajanvietettä. Oikeastaan konsoli ei edes ole "turha", sillä se tarjoaa pakokeinon omista ajatuksista ja tekee selvin päin olemisesta juuri ja juuri tarpeeksi mielenkiintoista, että sitä tulee tehtyä edes välillä.

Ky: Milloin hahmosi tajusi/tajuaa ensi kerran oman kuolevaisuutensa, vai tajuaako kunnolla koskaan?

[MystinenPitko]

Ko: Heh, ensimmäinen pohdintani oli, että mitenhän se konsoli pysyy käynnissä siellä pusikossa^^ En tietenkään tiedä, että onko hahmolla vaikka aurinkoenergiaa käytössä tms. Toisaalta jos viinaa kuluu, niin täytynee käydä joskus sivistyksen parissa ostamassa viinaa (ja pattereita?^^)

Va: Hmm. Hankala kysymys. Deon on elänyt hyvin vaarallista elämää hyvin nuoresta, mutta ihan ensimmäisen kerran hän tiedosti olevansa hyvin lähellä kuolemaa, kun Shiani iski hänen kaulaansa kiinni ja raateli sen auki.

Ky: Onko hahmollasi lemmikkejä? Vai millaisen lemmikin hän haluaisi?