Tammikuu 2024 - Susanna Clarke: Piranesi

[Ael]

Sain Nextoryn toimimaan sen verran, että kuuntelin Piranesin äänikirjana vähän puolella korvalla koulutöiden lomassa. Juuri nyt en ehdi kommentoimaan, mutta tämän keskustelun voisi varmaan jättää auki ainakin muutamaksi päiväksi, niin keskustelu ehditään vielä käydä loppuun, mikäli kenelläkään on mitään sanottavaa. :)

[Neilikka]

En saanut aikaan osallistua keskusteluun tammikuun aikana, mutta ajattelin pari ajatusta nyt kirjata, kun sain kirjan luettua loppuun. Ensinnäkin, olipa hieno lukukokemus! Ihan alussa pelkäsin, että kirja jäisi kesken: miljöön uppo-outous ja ne Isot Kirjaimet satunnaisesti siellä Täällä häiritsivät. (En lopulta kuunnellut äänikirjana vaan luin e-kirjana.) Nuo isot kirjaimet tekivät aika lapsekkaan tunnelman ja ajattelin ensin, että minä-hahmo olisi max 12-vuotias. Onneksi kirjaimiin Turtui ja jossain kohtaa niiden määräkin väheni aika dramaattisesti.

Alun jälkeen tarina veti kyllä mukaansa. Pidän siitä, että paljon jäi ilmaan - mitä tapahtui minäkertojalle, entä Raphaelille?

Harkitsiko Raphael todella muuttamista Taloon? Ja mitä kaikki patsaat todella symboloivat, oliko kaikista ihmisistä patsas Talossa vai vain osasta - ja jos vain joistain ihmisistä, niin miksi?

Voin sanoa, että tuskin olisin tarttunut tähän kirjaan ilman lukupiiriä, eli kiitos hyvästä lukukokemuksesta!

[Southpaw]

ajattelin ensin, että minä-hahmo olisi max 12-vuotias.

Nyt kun sanot, niin itsekin olisin kuvitellut päähenkilön nuoremmaksi. Toisaalta näin jälkeenpäin miettien se oli selkeästi yksi niistä keinoista joilla kirjailija pystyi näyttämään miten talossa oleileminen liian pitkään voi vaikuttaa ihmiseen. Muistin häviäminen oli tässä tapauksessa lähes tulkoon sama kuin olisi menettänyt elämänkokemusta ja se sitten näkyi lapsekkaana käytöksenä?

[Peruna]

Mäkin sain vihdoin kirjan luettua loppuun :D Lukemisen tahmaisuus ei missään tapauksessa johtunut kirjasta itsestään, vaan siitä, millainen mun tammikuusta lopulta tuli. Tämä oli toinen kerta, kun tämän kirjan luin ja jäi taas sellainen olo, että tämän luen vielä joskus uudestaan.

Tykkäsin kans siitä, että asioita jäi auki ja tarina jäi mieleen pyörimään. Kaikkea en ehkä ymmärtänyt, mutta kaikkea ei ehkä tarvitsekaan ymmärtää.

[Emeritusa]

Kiitos kaikille tammikuun lukupiiriin osallistumisesta. Vaikka tämä ketju sulkeutuukin, niin keskustelua kirjasta voi jatkaa Kirjallisuuspulinassa.