Vanhin elossa oleva julkaisematon projektinne

[Timli]

It's still alive!

Mikä on teillä vanhin kirjoitusprojekti, jota yhä työstät aktiivisesti vähintään vuosittain?

Mulla näyttäis olevan vanhin vuonna 2018 aloitettu (mutta sitä ennen monta vuotta mietitty) romaani Toisaa, joka on jo sparraajankin mielestä julkaisukunnossa, mutta ei ole löytänyt kustantajaa. Se on varhaisnuorten fantasiaa ja sijoittuu sekä Tampereelle että fantasiamaailmaan. Ongelma tuntuu olevan, että se tarvitsee kakkososan, koska tarina jää kesken, mutta sarjoja ei haluta julkaista. Oon jo miettinyt, että kirjoitan sen jatko-osan ja lykkään ne samoihin kansiin tyyliin "Osa 1" ja "Osa 2". Silloin siitä vain tulee aika paksu, mikä sotii periaatettani vastaan "Ei vain himolukijoille".

[Aoda]

Kiva keskustelu! Mulla ei ole elossa vanhoja projekteja. Vuonna 2016 sain valmiiksi käsikirjoituksen, jota ei koskaan julkaistu mutta jota nimitän silti esikoisromaaniksi ja johon olen edelleen tyytyväinen. Mutta se ei elä siinä mielessä, että tarjoaisin sitä enää mihinkään tai edistäisinkään sitä.

Vuodelta 2020 minulla on elossa idea, jota aion alkaa työstää, kunhan saan nykyisen projektin pakettiin. Vuoden 2020 jälkeen en ole tätä ideaa työstänyt (aion myllätä kaiken uusiksi), mutta idea siis elää ja jatkuu vielä.

[Paula]

Voi, näitähän riittää... Minulla ei ole oikeastaan yhtään "kuollutta" projektia ja julkaistuja on vain yksi. Mitään muuta en ole edes tyrkyttänyt kustantamoille.

Tässä kuussa on työn alla se vanhin kaikista, Soittorasia, joka on tavallaan esikoisromaanini vaikka sitä ei olekaan julkaistu. Aloitin sen nanowrimossa 2010 ja kirjoitin loppuun 2011. Sitten hautasin sen pöytälaatikkoon, koska en ollut varsinaisesti koskaan ajatellut yrittää julkaista sitä, kirjoitin sen harjoitukseksi. 2017 rupesin miettimään, että ehkä siitä voisi sittenkin tehdä jotain, jos sen kirjoittaisi kokonaan uusiksi. Olikohan se nanossa 2022 kun viimein kirjoitin tähän uudelleenkirjoitukseen loppurymistelyt. Sen jälkeen olen sitten hyvin laiskalla tahdilla yrittänyt editoida kässäriä julkaisukuntoon.

Muita vanhoja elossa olevia projekteja, joita olen viimeisen vuoden aikana jotenkin työstänyt: Muistojen arkisto (2013), Kivinen polku helvettiin (2014), Epätavallisen maantieteen seura (2015), Varjojen kabaree (2016), Kultainen häkki (2020)

Tästä voisi päätellä, että minun pitäisi joskus opetella lopettamaan se, minkä aloitan.

[Quirinea]

Minäpä nokitan oikein kunnolla. Vanhin elossa oleva kirjoitusprojekti on "Kruununprinsessa", joka lienee 1980-luvun vaihteesta. Ensimmäiset versiot on kirjoitettu käsin irtolehdille, joita on useissa mapeissa.
Maailmaa, johon ne sijoittuvat, olen luultavasti alkanut luoda joskun 1970-luvun puolessavälissä. Tarkka aika olisi jotenkin selvitettävissä, olimme matkalla Norjassa, Umbuktassa, ja tunturipolulla aloin kuvitella tarinaa jossa viestinviejä lähtee yli vuorten... Eli jos projektina pidetään sitä maailmaa, johon olen vuosien varrella sijoittanut lisää materiaalia. Ne ensimmäiset tarinat päätyivät umpikujaan, ja jäivät paperille.
Kruununprinsessa ja sitä seuraavat ovat vaeltaneet niistä kansioista 90-luvun alussa tietokoneellle, ensin ohjelmalla Windows Write, sieltä aina eteenpäin...

[Shaluna]

Tästä voisi päätellä, että minun pitäisi joskus opetella lopettamaan se, minkä aloitan.

Sama homma.

Vanhin on mulla 2010 ja sen jälkeen tasaisesti tullut uusia projekteja. Taitaa olla 14 tällä hetkellä. Mikään ei oo valmis, mutta ei myöskään täysin hylätty. Tosin en oo varma onko mistään niistä tulossa mitään sen kummempaa vai jäävätkö kesken. Eka mun on ehkä tarkoitus "julkaista" omakustanteena eli tilata muutama kappale ja tarjota sukulaisille ja kavereille.

[HölöPöllö]

En ole julkaissut mitään Ja työstäminen, miten se määritellään? Aloin kirjoittamaan kolmatta kertaa ( ainakin siis kolmatta kertaa ) yhtä tarinaa, jonka aloitin... öö, en muista milloin. En tosin kirjoittanut sitä loppuun silloin, joten onko se kuitenkin työstämistä?

[Southpaw]

Oon vahvasti max. kahden projektin kerrallaan kirjoittaja (niin että toinen on originaali ja toinen on ficci), joten tämän rajoitteen takia kaikki tulee ennemmin tai myöhemmin työstettyä valmiiksi ja "julkaistua". Tämän huomioiden keskeneräinen Kuoleman jumalatar kai on se vanhin ja sitä on työstetty kaksi vuotta. Mutta sitten taas tietystä näkökulmasta Naruto roolipeliin perustuvat ficcini ovat yhtä yhtenäistä tarinaa, vaikka olenkin jakanut sitä osiin joista 3 on tällä hetkellä valmiita. Mutta jos sen kaiken haluaa laskea yhdeksi, sitä olen kirjoittanut vuodesta 2012, joten ficcien saralla se taitaa olla vanhin

[Nemja]

Kirjoitin vuonna 1996 avaruusseikkailun, joka oli ensimmäinen alusta loppuun asti kirjoittamani romaanin mittainen teksti. Se jäi pöytälaatikkoon, kunnes vuoden 2017 nanossa innostuin kirjoittamaan sen uusiksi nimellä "Kovempaa ja kauemmas". Työstin tekstiä joitain vuosia ja keräsin hylsyt kolmelta kustantajalta. Edelleen olen hionut sitä ja mietin, minne lähettäisin seuraavaksi.
Vaikka tarina on kehittynyt paljonkin vuoden 1996 ensiversiosta, neljä keskeistä henkilöhahmoa ovat edelleen aika samanlaisia kuin alkuperäisessä. Niin ikään joillakin yksittäisillä kohtauksilla on selkeä esimuotonsa alkuperäisversiossa. (Pitäisikin joskus kaivaa se esiin ja katsoa, kuinka paljon yhteistä niillä lopulta onkaan.)

[Timli]

Kaikkein kauimmin kirjoitin yhtä novellia, johon meni aloittamisesta julkaisuun yli kymmenen vuotta. Mutta tulipahan valmiiksi ja julki!

[Shaluna]

Ja työstäminen, miten se määritellään?

Mä ite ajattelen sen niin, että "työn alla" on tarinat, joita en oo hylännyt. Tosin en oo kaikkiin palannut vuosittain, joten taisin vastata väärin tähän. Mut aika menee niin pirun nopeesti. Tuntuu että työstin yhtä tarinaa "ihan äsken" ja todellisuudessa kirjoitin sitä kesän 2017.

[HölöPöllö]

Ja työstäminen, miten se määritellään?

Mä ite ajattelen sen niin, että "työn alla" on tarinat, joita en oo hylännyt. Tosin en oo kaikkiin palannut vuosittain, joten taisin vastata väärin tähän. Mut aika menee niin pirun nopeesti. Tuntuu että työstin yhtä tarinaa "ihan äsken" ja todellisuudessa kirjoitin sitä kesän 2017.

No, jos se noin määritellään niin kai minäkin sitten työstän tuota mitä nyt kirjoitan jälleen kerran. En siis uudelleen vaan... noh. Kun en sitä ole kirjoittanut loppuun edes niin ei se varmaan uudelleen kirjoittamista ole.

[Marskiih]

En ole julkaissut mitään. Mutta vanhin projekti johon aika ajoin palaan, ja jota nytkin kirjoitan, on alunperin syntynyt jotain 15 vuotta sitten. En ole koskaan saanut sitä valmiiksi ja aloitan sen aina silloin tällöin alusta. Se ei ole koskaan ollut näin pitkälle työstetty, joten ehkä vielä joskus saan sen valmiiksi. Tykkään tästä ideasta kovasti ja se ehkä on syy sille, että jaksan työstää tätä aina vain.

[Riisa]

Mun vanhin juuri ja juuri elossa oleva projekti on muistaakseni vuoden 2015 ensimmäinen NaNoWriMo-romaani. Se on lapsille suunnattua Suomi-fantasiaa, jonka hahmoista, maailmasta ja oikeastaan tarinastakin pidän, mutta koska olin tuolloin niin aloittelija, juonen kuljetuksessa ja tarinan rakenteessa pitäisi tehdä vielä valtavasti töitä. Nyt olen keskittynyt pääasiassa uudempiin teksteihini, mutta haluaisin saattaa tämän ikuisuusprojektinkin vielä tässä joku hetki maaliin.

[Keiju]

Vanhin taitaa olla ehdottomasti Taivaan valtiatar jota työstäny useasti nanoissa. Edelleen työstön alla, tämän hetken työstön tavoitteena saattaa se lopulliseen muotoonsa ennen sille asetettuja tavoitteita.

[Aeonsroar]

Mulla vanhin on merirosvokäsis, joka synty 2011. Ei siellä tosin mitään merta ole, mutta ilmarosvot on jotenkin vähän outo käsite itelle. Mä oon alottanu sen saman tarinan ehkä neljästi, kerran jopa fanficcinä, vaikken niitä muuten yleensä kirjota. Nykyinen versio on nelivuotias ja parhain. Se on myös ensimmäinen minkä mä oon kirjottanu englanniksi, ja vaikka se on taas vaihteeks identiteettikriisissä, niin koen, että tää on se versio, minkä saan sitten joskus valmiiksi. Tai kyllä mä sen jo kerran kirjotin valmiiks, tavallaan, mutta se oli niin hirvee, että pakko kirjottaa uusiks. Ei se sinänsä haittaa, mut siihen on myös menny jo niin paljon aikaa ja energiaa, et olis ihan kiva jatkaa jo eteenpäin.