Tähän mennessä olen kuvaillut hirviöiden kohtaamisia tällä tavalla:
Taivaalla lentävä otus muistutti etäisesti kenties jonkinlaista korppia taikka kotkaa, mutta tätä ei voinut parhaalla tahdollaankaan kutsua linnuksi, vaikka ruumiinrakenteeltaan se saattoi ehkä muuten sellaista muistuttaakin.
Otus oli läpikotaisin pelkkää luuta ja niin likaisen valkoista nahkaa, että Sennan oli pakko kääntää katseensa poispäin. Siinä missä silmien olisi kuulunut olla, näkyi vain pohjattoman syvät, pimeät kuopat. Kaiken logiikan mukaan otuksen ei olisi pitänyt mitenkään nähdä yhtään mitään, puhumattakaan siitä, että pysyi ilmassa, mutta siitä huolimatta se kuitenkin eteni ilmassa täysin ilman ongelmia. Lentäessään edestakaisin kuusimetsän yllä, se aukaisi hieman suutaan, josta kumpusi lopulta kokkolintujen kiljahduksia muistuttava rääkäisy. Ääni kuulosti kuitenkin jotenkin vääristyneeltä. Tuollaisen äänen saattoi päästää vain eläin, joka oli niin kovissa tuskissa, että se toivoi kuolemaa ja olennon kammottavasta ulkomuodosta huolimatta, Sennan kävi sitä sääliksi.
Ideana näissä ihrviöissä siis on, että ne ovat ikään kuin kuolleita olentoja, jotka on mustalla magialla muutettu tuollaisten epäkuolleiden hirviöiden muotoon. Otusten luoja on nuo ekat tehnyt kuolleiden eläinten raadoista pakottamalla kyseisten kuolleiden eläinten sielut kuoleman jälkeen takaisin ruumiiseen ja ikään kuin sitomalla ne sinne. Mikäli peto pääsee puremaan elävää olentoa, puremasta seuraa zombien tavoin kuolemaan johtava prosessi jonka päätteeksi pureman saanut olento herää taas henkiin haluten levittää tartuntaa taas eteenpäin seuraaville. Ainoa ero on pureman saaneiden tapauksessa, että ne ei ole yllä olevien kuvausten tapaan luuta ja nahkaa ihan alusta alkaen vaan eloon herättyään muuttuvat sen näköiseksi ajan kanssa.Ei kestänyt kauan, kun hän sai näkyviinsä jonkinlaisen koiran ja karhun risteytykseltä näyttävän olennon, joka oli samalla tavalla luuta ja nahkaa kuin hänen aiemmin näkemänsä massiivinen lintukin. Silmäkuopat olivat aivan yhtä tyhjän ja pohjattoman näköiset ja paljon pienemmästä koostaan huolimatta, otus vaikutti vähintään yhtä vaaralliselta. Senna arvioi, että kooltaan tämä omituinen koiraolento oli jopa Eskaakin isompi ja Eska sentään oli hevosen kokoinen hämähäkki. Hetkeä myöhemmin olento kumartui nuuhkimaan maasta jotain ja päästi sitten suustaan omituisen äänen. Sitä kai olisi voinut sanoa haukahdukseksi ottaen huomioon, että eläin kulki koiran tavoin ympäriinsä nuuhkimassa milloin mitäkin, mutta ääni ei kuulostanut lainkaan samalta kuin ne koirat, joita Senna oli elämänsä aikana kotikylässä kohdannut. Se oli Nagantian tavoin jotenkin vääristyneen kuuloinen ääni, joka tuntui vain ilmaisevan kuinka kovissa kivuissa tämä olento oli.
Jostain kauempaa olennon huutoihin kuului vastaavan toinen, samanlaista ääntä pitävä peto eikä Sennalle jäänyt epäilystäkään, että jollain tavoin tuo koiran ja karhun sekoitusta muistuttava hirviö kommunikoi jotain eteenpäin. Oliko sillä lajitovereita vain yksi vai kokonainen lauma?
Joten... olisiko siis ideoita mikä olisi hyvä lajin nimi, jota hahmot voisivat tarinassa ryhtyä käyttämään? Jotenkin hirviön tai pedon käyttäminen sellaisenakaan ei tunnu sopivalta, koska hirviöitä ja petoja voi olla monenlaisia ja maailmassa elävät kuolleet/epäkuolleet ovat myös enemmän kattotermi useammalle eri lajin elävälle kuolleelle/epäkuolleelle, joten sekin on pois suljettu nimenomaan näiden otusten tapauksessa. Zombie taas on lainasana joka ei sovi suomenkaltaiseen maailmaan.
