Päivän kirjoitusepäonnistumiset

[Aoda]

Viikonloppuna piti kirjoittaa, mutta mua riivasi päänsärky ja pahoinvointi, jotka sitten estivät hommat. Syynä saattaa olla a) se, että nautin perjantaina YHDEN lasin punaviiniä (toisinaan se riittää, jos punaviinissä on tanniinit kohdallaan) ja/tai b) se, että matkustin junassa selkä menosuuntaan ja luin samalla. Siitä ainakin tuli huono olo. Selkä menosuuntaan ei haittaa, mutta lukeminen ei näköjään sovi siihen mukaan.

[Aoda]

Kässäri on niin valmis, etten enää pysty edistämään sitä! Kuitenkin tuntuu, että pitäisi vielä parannella. En pääse eteenpäin ennen kuin saan palautetta. Mahdotonta myöntää kenellekään, että olisi jo valmista.

[Timli]

Kässäri on niin valmis, etten enää pysty edistämään sitä! Kuitenkin tuntuu, että pitäisi vielä parannella. En pääse eteenpäin ennen kuin saan palautetta. Mahdotonta myöntää kenellekään, että olisi jo valmista.

Tämähän on sellainen ihanankamala tilanne. Koskaan ei tunnu, että kässäri olisi tarpeeksi hyvä, aina tuntuu, että jotain siinä on pielessä, vaikkei itse enää pystyisi kuin pyörittämään kahta sanaa edestakaisin. Onneksi palautetta on tulossa!

[punnort]

En tiedä, pitäisikö tämä laittaa kirjoitusonnistumisiin vai epäonnistumisiin, koska sain tänään suunniteltua loppuun tarinan ja kirjoitettua sen. Mutta. Kun yritin jäsennellä tarinaa päässä ennen kirjoittamista, aivot löivät tyhjää, ja jouduin käyttämään suunnittelemiseen kynää ja paperia, mikä on äärimmäisen harvinaista minulta. Taisi olla koko kymmenen vuoden aikana kolmas kerta, kun en ole pystynyt pitämään novellin suunnitelmaa päässäni, ja ne kaksi muuta tarinaa ovat olleet selvästi monimutkaisempia. Pitäisiköhän kuitenkin sopia, etten ole dementoitumassa, vaan pelkästään filosofian ja hahmon sosiaalisten kuvioiden yhtaikainen pyörittäminen on vaativa tehtävä.

[Timli]

Kässäri on niin valmis, etten enää pysty edistämään sitä! Kuitenkin tuntuu, että pitäisi vielä parannella. En pääse eteenpäin ennen kuin saan palautetta. Mahdotonta myöntää kenellekään, että olisi jo valmista.

Tämähän on sellainen ihanankamala tilanne. Koskaan ei tunnu, että kässäri olisi tarpeeksi hyvä, aina tuntuu, että jotain siinä on pielessä, vaikkei itse enää pystyisi kuin pyörittämään kahta sanaa edestakaisin. Onneksi palautetta on tulossa!

Ja kas kummaa, olen itse nyt samantyyppisessä tilanteessa. Olen juminut kässärin editoinnin kanssa viikkokausia, pää lyö jo ihan tyhjää. En enää hahmota tarinaa, henkilöitä, kuvailua, mitään. Ärsyttävintä on, että mitä enemmän yritän, sitä huonommalta koko kässäri tuntuu. Minusta se on keskeneräinen, mutta nyt on pakko turvautua ulkopuolisen apuun, kun ei tämä hampaat irvessä -metodikaan tunnu toimivan. Koska en nyt kykene itse antamaan muille vastavuoroisesti heidän ansaitsemaansa palautetta (osin kirjoitus-, osin lukujumin vuoksi) niin vaihtoehto on maksaa. Pallottelen vielä lausunnon ja kustannustoimituksen (aargh, kallista!) välillä.

[Southpaw]

Koska en nyt kykene itse antamaan muille vastavuoroisesti heidän ansaitsemaansa palautetta (osin kirjoitus-, osin lukujumin vuoksi) niin vaihtoehto on maksaa. Pallottelen vielä lausunnon ja kustannustoimituksen (aargh, kallista!) välillä.

Vaikka et juuri nyt pystykään antamaan vastavuoroista palautetta niin imo on silti ihan sallittua etsiä esilukijoita tuolla esilukijoiden haussa. Ainakin itsellä käy järkeen, että välitöntä vastavuoroisuutta odotetaan lähinnä palauteringissä ja itse toimin kyllä mielellään ringin ulkopuolella koelukijana ihan ilman vastapalveluksiakin koska kaikki meistä ei ole samassa kohtaa kirjoitusprosessia kuitenkaan. Joku joka olisi kiinnostunut koelukemaan sun tekstin saattaa itse hyvin olla vasta suunnitteluvaiheessa jolloin voi kulua todella pitkä aika siihen, että koelukijan haku tulee hällä edes ajankohtaiseksi ja sen vuoksi vastapalvelus voi helposti jopa unohtua molemmilta. Rohkeasti siis vaan kysymään josko täällä olisi joku jolla olisi aikaa ja halua lukea teksti läpi, ennen kuin menet suoralta kädeltä laittamaan rahoja johonkin arvostelupalveluun tms.

[ylireija]

Nyt on kyllä niin kirjoitusblokki, ettei toista ole vähään aikaan nähty. Tarvittaisiin joku kipinä ja inspiraatio, mistä kirjoittaa ja mitä tutkia. Hear me universe! (Tähän sopisi se Ari Koivusen Hear me calling -biisi)

[Ael]

Pyörii päässä, mutta ei etene paperille.

[HannaTulijoki]

Tahtoo olla täällä vähän sama ongelma. Henkilöitä ja sukulinjoja pukkaa, mutta tarinaa ei.

[anuelina]

Jos onnistuminen tänään oli paljon sanoja, niin epäonnistuminen oli selkeästi se, että olin unohtanut yhden tarinan keskeisen hahmon nimen ja kutsuin häntä väärällä nimellä 1000 sanan ajan

[HannaTulijoki]

No voi sentään!
Erään avioparin hääpäivää ei vaan tunnu löytyvän millään. No, kai tämäkin pulma tästä vielä ratkeaa. Ja mitä sitten tapahtuu, kun hääpäivä löytyy, aviolapsi löytyy ja avioton lapsi (vaimolla on kaksi lasta, toinen aviomiehen kanssa ja toinen avioton) löytyvät? Tällä hetkellä päässäni on vain hajanaisia keskustelun pätkiä vaimon, kahden miehen ja lapsista toisen kanssa. No, pitää antaa aikaa. Kaipa nämä solmut aukeavat ajan kanssa.

[Aoda]

Teksti ei etene, koska pitäisi jatkaa taustatutkimusta. En ole tehnyt sitä tarpeeksi pitkälle vielä. Toki jonkinmoista tekstiä voi tuottaa, mutta silti vaikea päästä eteenpäin. Lisäksi olen nukkunut nyt kolme yötä tosi huonosti, mikä näkyy luovuuden ja kaiken muunkin tasossa.