Kuinka tulla paremmaksi palautteen antajaksi?

[salikon]

Minua harmittaa kovasti, että vaikka olen lukenut ja kirjoittanut paljon, en tunnu pääsevän syvälle, kun tarkoituksena olisi kommentoida muiden tekstejä. Tuntuu, että muut osaavat jotenkin paremmin "lukea analyyttisesti", kun taas minun kommenttini ovat tyyliin "tykkäsin siitä, että päähenkilöllä on punainen tukka, sillä tykkään punatukkaisista ihmisistä". Eivät siis osu maaliin tai olettaakseni anna kirjoittajalle mitään sellaista informaatiota, jolla tekstistä tulisi parempi.

Erityisesti tämä harmittaa, kun kirjoituskursseilla puhutaan muiden ihmisten teksteistä. Itse olen saanut hyviä ja hyödyllisiä vinkkejä ja haluaisin mieluusti myös antaa niitä itsekin. Miten se tehdään?

[Southpaw]

Oma vinkkini on osallistua tuohon meidän palauterinkiin. Sitä kautta on tullut saatua itse hyödyllistä palautetta, mutta myös opittua antamaan palautetta muille, koska tuollainen harjoituksenomaiseen toimintaan osallistuminen on itsellä vähän kuin kääntäisi jotain vipua joka naksauttaa aivot palautemoodiin.

Toinen hyödylliseksi havaitsemani keino on lukea kirjoitusoppaita, nimenomaan niitä jotka keskittyy tarinan rakenteeseen tavalla tai toisella. Sen jälkeen kun alkoi perehtyä eri rakenteisiin ja beatsheetteihin, tarinoista alkoi enemmän tai vähemmän aktiivisesti kiinnittää huomiota sen eri osasiin ja tuli analysoitua sitä kautta. Esim. "Okei, tää kohta on selkeesti se inciting incident joka sysää kaiken liikkeelle" tai " tässä aletaan selkeästi lähestyä tarinan vaihetta Y".

[RikuY]

Yksi tapa voisi ehkä olla myös kysyä tekstin tekijältä, millaista kommentointia hän kaipaa - yksityiskohtiin paneutuvaa, yleistä rakenteesta, mielipidettä perusideasta/teemasta, jotain kielenhuollollista. Tällöin voi sitten keskittyä siihen toivottuun puoleen.

[haikailutaide]

Hyvä palaute riippuu varmasti paljon siitä, kuka sitä pyytää ja mitä varten.
Ekaks olisikin ehkä tärkeintä selvittää, millaista palautetta kritiikin kohde toivoo.
RikuY sanoikin sen jo tuossa ylhäällä hyvin!
Joskus ihan ne päällimmäisetkin fiilikset voi olla just sitä mitä joku kaipaa.
Suosittelen myös lämpimästi palauterinkiä, siellä on ollut hyvää porinaa!

Mun oma lähestyminen kritiikin antamiseen on se, että mietin, millasta tekstiä oon saanut luettavaksi.
Iso osa tätä on vähän analysoida, "kuka" mä oon suhteessa siihen.
Kuulunko kohderyhmään? Pidänkö tästä genrestä, onko se mulle tuttu vai vieras?
Näiden tiedostaminen yleensä helpottaa kritiikkiä ja voi olla myös kirjoittajalle iso apu.
Hei, en yleensä lue tämän tyyppistä materiaalia tai voi, kirjoitit juuri lempigenreäni selventää sitä, mistä lähtökohdista palaute tulee.

Toinen on ihan se, että jos tekstistä tuli hyvä fiilis, niin yritän vähän avata, mistä se tuli.
Jos teksti tylsistyttää, missä vaiheessa putosin kelkasta.
Jos teksti hämmentää, mitkä on ne kysymykset, joita mieleen juolahti.
Aina ei ole niin paljon palautetta annettavaksi, ja sekin on varmasti ihan normaalia!

[PikkuSirius]

Musta isoin kompastuskivi palautteen kanssa on se kuuluisa "miten kommentoin tätä tekstiä ilman, että menen henkilökohtaisuuksiin". Suurin osa kirjoittajista ei yleisestikään tarkoita tai edes halua kanssakirjoittajilleen pahaa, joten todellisuudessa todella harvoin kommentoidaan tekstin takana olevaa henkilöä vaan sen sijaan keskitytään siihen itse tekstiin. Sitä paitsi jos rehellisiä ollaan niin kuinka moni kirjoittaja edes hyötyisi siitä, että palaute on luokkaa " tekstisi on täysin arvotonta" ilman, että palautteessa edes pureudutaan siihen miksi se teksti on sysisurkeaa. Lähtökohtaisesti pidän itsekin siitä, että jos on pakko sanoa jotain negatiivista tekstistä, se negatiivinen muotoiltaisiin mielummin muotoon "mielestäni (koska palaute on aina subjektiivinen näkemys) kohta x toimisi paremmin tavalla y, koska z" Eli mainitaan mikä tekstissä mättää, miten sen voisi tehdä paremmin ja miksi tämä miten-kohdassa esitetty muutos tekisi tekstistä paremman.

[salikon]

Kiitos vinkeistä! Pitänee vilkaista tuota palauterinkiä. Siellä saanee antaa palautetta teksteistä, vaikka itse ei omaa tekstiä jakaisikaan?

[Southpaw]

Kiitos vinkeistä! Pitänee vilkaista tuota palauterinkiä. Siellä saanee antaa palautetta teksteistä, vaikka itse ei omaa tekstiä jakaisikaan?

Se on jopa erittäin suotavaa. Ainoastaan toisiin päin (eli jakaa aina tekstejä muttei ikinä anna palautetta) hommasta tulisi kyseenalaista :D

[Ael]

Minua on auttanut kirja-arvostelujen ja novellianalyysien kirjoittaminen! Palautteen antaminen on mielestäni taito, jota täytyy myös ylläpitää. Jos nyt lähden antamaan palautetta, se tuskin on kovin hyvää, koska en ole pitkään aikaan keskittynyt palautteen antamiseen tai analysoimiseen. Lukiessani yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden pääsykokeisiin käytin lukion oppikirjaa nimeltä "Särmä". Siellä on ihan kappale kappaleelta ohjeet analyysin sisältöön ja muistaakseni esimerkkejä. Luultavasti tämän tai jonkun muun oppikirjan saa lainattua kirjastosta. Harjoiteltuani jonkin aikaa analysoimista se meni hetken aikaa kuin tanssi (ja hei, olisin muuten päässyt sinne yliopistoonkin, eli en ihan surkea voinut olla, elämä vain vei toiseen suuntaan ).

Eli jos haluat teoreettisen lähestymistavan, suosittelen ihan äidinkielen kirjan lainaamista ja sieltä lukemaan kohdat, jotka liittyvät tekstin elementteihin ja itse analysoimiseen. Tätä voi sitten harjoitella vaikka novellikokoelman kanssa. Jos haluaa käytännönläheisempää lähestymistapaa, suosittelen aloittamaan vaikka (yksityisenkin) kirjablogin ja analysoimaan ihan kirjoja, mikäli esim. palauterinki tuntuu syvään päätyyn hyppäämiseltä. Itselleni nämä kaksi tapaa toimisivat parhaiten yhdessä.

Tässä voi herätä ajatus, että eihän kirja-arvostelut ja novellianalyysit auta mitään tai liity mitenkään palautteen antamiseen - mutta ainakin itselläni niissä on hyvin paljon samoja teemoja. Kirjoitin jossain vaiheessa kirjablogia ja sinne liittyi hyvin tiiviisti ajatus, että mikä parantaisi tätä tekstiä tai tarinaa ja miten minä lukijana näen tämän tarinan. Samaa kaipaan, kun haluan palautetta. Lisäksi analysoiminen ja arvioiminen parantavat sitä analyyttista silmää, josta on apua palautetta antaessa.

Kirja ei ole juuri nyt käden ulottuvilla, mutta löysin muistiinpanojani koneelta. Yksinään nämä eivät auta, mutta tähän on merkattu sivunumerot ja muutama tiivistelmä analysoitavista asioista.

Novellianalyysi 78
1. Analysoi kerrontaa ja kertojaa
2. Tutki henkilöhahmoja
3. Mieti novellin juonta ja rakennetta
4. Pohdi, millaisia motiiveja ja teemoja novellissa on

Runoanalyysi 90
1. Avaa runon puhetilannetta
2. Pohdi kuvallisuutta
3. Analysoi runon rytmiä

Tekstianalyysi 401
1. Tekstin perustiedot
2. Tutki kontekstia
3. Tutki tavoitteita ja kohderyhmää
4. Tutki ääniä ja rooleja
5. Tutki rakennetta ja sidosteisuus
6. Tulkitse

Mainosanalyysi 50
Kuva-analyysi 58
Novellianalyysi 78
Runoanalyysi 90
Pelianalyysi 264
Palaute 354
Argumentaatioanalyysi 383
Tyylianalyysi 393
Kirja-arvostelu 396
Tekstianalyysi 401

[RikuY]

---
Eli jos haluat teoreettisen lähestymistavan, suosittelen ihan äidinkielen kirjan lainaamista ja sieltä lukemaan kohdat, jotka liittyvät tekstin elementteihin ja itse analysoimiseen. Tätä voi sitten harjoitella vaikka novellikokoelman kanssa. Jos haluaa käytännönläheisempää lähestymistapaa, suosittelen aloittamaan vaikka (yksityisenkin) kirjablogin ja analysoimaan ihan kirjoja, mikäli esim. palauterinki tuntuu syvään päätyyn hyppäämiseltä. Itselleni nämä kaksi tapaa toimisivat parhaiten yhdessä.
---

Ja sittenhän tässä lienee myös alkamassa Killan lukupiiri, jossa tekst(e)istä voi paitsi nauttia hyvässä seurassa, niin on myöskin mahdollista kokeilla analyysien ja arvioiden tekoa

[sayaxoxo]

Iso komppi kaikille, jotka ovat sanoneet, että hyvä palaute riippuu aina siitä, mistä palautteen saaja toivoo saavansa palautetta. ^^ Yhtenä nostona haluan vielä pointata, että jos korjauskehotuksia on pyydetty, syiden lisäksi minusta on fiksua antaa käytännön esimerkkejä siitä, miltä muokkaukset voisivat käytännössä näyttää. En tietenkään tarkoita sitä, että palautteen vastaanottajalle pitää puhua opettajana, koska kyse on vertaispalautteesta, minkä pitäminen mielessä on myös tärkeää, mutta jos pilkutus on mennyt pieleen ja kirjoittaja on pyytänyt kommentteja välimerkkien käytöstä, esimerkkikorjaus on todennäköisesti arvokasta tietoa, koska hyvät korjausehdotukset ehdottavat.

Hyvä palaute myös mielestäni on aina rehellistä ja kokonaisvaltaista, eikä korjausehdotuksia tarvitse keksimällä keksiä, jos niitä ei tule mieleen. Muut ovat kommentoineet analyyttista puolta palautteenannosta todella hyvin, mutta lisäksi haluan korostaa loppuun sitä, että minusta hyvä palaute annetaan vastaanottajan kanssa tasa-arvoisena ja hyvässä hengessä, ei väkipakolla tai ruotimalla. Hyvä palaute on tahdikas keskustelu tai kommentti, eikä opetustilanne tai psykoanalyyttinen katsaus kirjoittajan mieleen. ^^

Edit: Haluan tarkentaa vielä, ettei tämä viesti ollut suunnattu kenellekään, vaan kirjoitin tämän viestin ajatuksissani ja mietin menneitä palautetilanteita, joissa olen ollut mukana niin palautteen antajana kuin vastaanottajana, sekä sivustaseuraajana. Ajattelen, että rakentava palaute on sellaista, jota itse olisi valmis vastaanottamaan hyvässä hengessä ihmiseltä, jonka tietää olevan lajissa (tässä tapauksessa kirjoittamisessa) itseään kokemattomampi, mutta jos reaktio palautteeseen tällaiselta ihmiseltä olisi silmien pyöritys, silloin ollaan ehkä vähän vaarallisilla vesillä.

[f_saro]

Hyviä pointteja täällä, paras palaute menee yksityiskohtiin ja ehdottaa nimenomaan, miten tekstiä voisi kehittää.

Ja yksi mitä itse usein päädyn korostamaan on se, että usein kirjoittajat tarvitsevat tietoa paitsi siitä, mikä on pielessä, myös siitä mikä toimi jo hyvin.

Esimerkiksi jos palaute on "hahmot olivat pahvisia ja moni niistä vaikutti tarpeettomalta" mutta koko totuus olikin, että hahmot A, B, C ja D olivat tarpeettomia mutta E vaikutti hyvältä, voi täysin mahdollisesti käydä niin, että kirjoittaja poistaa hahmot C, D ja E, eli heittää roskiin sen parhaan osan.

Ja kannattaa joskus kertoa, mistä lähtökohdista on lukenut tekstiä. Esimerkiksi jos on kirjoitettu jonkinlainen taidefiilistelynovelli / slice-of-life, mutta lukija odottaa ns. räjähtävää toimintaa, kirjoittajan ei kannata välttämättä tehdä lukijan toiveiden mukaisesti, koska se ei palvele tekstin päämääriä.

Ajattelisin, että palaute on lähtökohtaisesti sitä parempaa, mitä täsmällisempää ja perustelevampaa se on. Ehkä hankalimmin tulkittavat palautteet, joita itse olen saanut, ovat olleet sellaisia kuin "Tekstiin kannattaisi lisätä kaikenlaista moniin paikkoihin" tai "Tästä puuttuu se jokin." :D

[Timli]

Tämä on mulla tallessa tiedostona nimeltä "Kysymyksiä kässärin tavislukijalle". Olen poiminut sen jostain joskus, joten en osaa antaa kiitosta sille jolle kiitos kuuluu.

1. Onko tekstissä imua? Onko juoni seurattavissa, mielenkiintoinen, mukaansatempaava? Mitkä asiat erityisesti kiehtovat ja pitävät mielenkiintoa yllä, mitkä taas koet tylsiksi?
2. Ovatko henkilöhahmojen motiivit löydettävissä/selkeitä ja teot uskottavia suhteessa motiiveihin?
3. Onko tarinassa riittävästi jännitteitä ja ristiriitoja, vai meneekö homma niin sekavaksi, että yritystä on liikaakin?
4. Miten rytmitys toimii? Onko tekstissä liian pitkiä suvantokohtia tai kohtauksia, joissa edetään liian nopeasti? Kaipaatko tarkennuksia tai keventämistä?
5. Jääkö kokonaisuuteen liian isoja aukkoja: kohtia joita ei ymmärrä tai joista jää hämmentynyt olo vielä senkin jälkeen, kun koko teksti on luettu?

[Aoda]

Siis itsellä on just tämmönen kokemus itsestä palautteenantajana, eikä parannusta oo ilmennyt vaikka oon istunut siellä jos täällä kirjoittajakursseilla ja muilla. Yks havahtuminen oli viime vuonna, että pitäisi kommentoida mieluummin suuria linjoja kuin pieniä yksityiskohtia. Se on työläämpää mutta kuitenkin mielekkäämpää sekä palautteen antajalle että saajalle. Liian usein oon löytänyt itseni kommentoimasta yksittäistä adjektiivia.

Sit hyvä vinkki: jos et osaa antaa mitään kommentteja, kysy kysymys. Se voi olla tyyliin "mihin oot pyrkinyt tällä kohtauksella", "mitä tälle hahmolle tapahtuu tulevaisuudessa", "onko tän kohtauksen tarkoitus olla x" jne tms. Sen ei tarvii olla edes sellainen kysymys, joka sisältäisi jonkinlaisen "palautteen siemenen", vaan ihan vaan sellainen mielenkiinnon ilmaus. Oon kokenut kivaksi tunneilla sen, että multa kysytään yksityiskohtia tekstistä. Ja se myös auttaa eteenpäin! Nimittäin sitten oppii hahmottamaan tekstiä paremmin ja saa kiinni myös siitä, mihin lukija kiinnittää huomiota.

[talvihaamu]

Lähestymistapani on se, että jokaista parannusehdotusta kohden tulee ainakin yksi kehu. Yleisesti pyrin ns. shit sandwich -tyyliin, eli posi-nega-posi.

Itse koen palautteista aina hyödylliseksi arvaukset. Kenellä ei ole puhtaita jauhoja pussissa? Kuka poliisista antaa rikollisjengille vinkin, että poliisit ovat tulossa? Mikä on motiivi? Rakastuuko etsivä uudelleen exäänsä vaiko kenties rikollispomoon? Missä on etsivän kadonnut veli? Ja niin edelleen. Vaikka tämä ei analyyttistä sinänsä olisikaan, se avaa uusia näkökulmia tekstiin.

[ylireija]

Tässä onkin pähkinää pureksittavaksi. Monella kommentoijalla on tosi hyviä pointteja ja esim tämä on superhyvä!

Sit hyvä vinkki: jos et osaa antaa mitään kommentteja, kysy kysymys. Se voi olla tyyliin "mihin oot pyrkinyt tällä kohtauksella", "mitä tälle hahmolle tapahtuu tulevaisuudessa", "onko tän kohtauksen tarkoitus olla x" jne tms. Sen ei tarvii olla edes sellainen kysymys, joka sisältäisi jonkinlaisen "palautteen siemenen", vaan ihan vaan sellainen mielenkiinnon ilmaus. Oon kokenut kivaksi tunneilla sen, että multa kysytään yksityiskohtia tekstistä. Ja se myös auttaa eteenpäin! Nimittäin sitten oppii hahmottamaan tekstiä paremmin ja saa kiinni myös siitä, mihin lukija kiinnittää huomiota.

Aina on myös hyvä itse palautteen antajana tarkastaa mitä palautteen saaja haluaa. Kävi nimittäin kerran niin, että ystäväni antoi minulle opparinsa tarkastettavaksi ja piti olla "niin tarkka kuin pystyi". Käytin siihen parin työpäivän ajan sitten aikaa ja vaivaa, kun tiesin miten tärkeää hyvä arvosana hänelle oli. Lopputulema oli kuitenkin, että sain hänet itkemään. Toki tämä palaute oli opinnäytetyöhön eikä esim oman tarinaan, johon on vuodatettu sydänveret ja sielun syvimmät salaisuudet. Vaikeaa. Kysynkin nykyään aina tarkennettuja esimerkkejä palautteesta, että mitä se voisi olla esimerkiksi.
Riippuu aina kyllä siis henkilöstä kenelle sitä palautetta annetaan, koska editoin erään sukulaiseni kanssa hänen romaanitekstiään (ollaan tehty tätä jo useamman vuoden ajan), ja mikään kommentti ei osu kohteeseen, ellei sitä anna napakasti ja suoraan.

Että joo.. juuri tänä aamuna annoin tästä romaanista palautetta, niin on hyvin mielenpäällä. Tykkään myös itse saada mahdollisimman analyyttistä ja kriittistä palautetta. En sellaista "en tykännyt päähenkilöstä, niin siksi vihasin koko tekstiä".