Kirjoituspulina
Valvoja: haikailutaide
Re: Kirjoituspulina
Pitäisi ehkä joskus kokeilla tuollaista tapaa työstää tekstiä. Olen vaan pelännyt, että jos hypin sellaisiin kohtauksiin jotka juuri nyt kiinnostavat, niin en sitten lopuksi löydä motivaatiota kirjoittaa niitä tylsiä kohtauksia. Mutta onko se sitten sen fiksumpaa, että niissä "tylsissä" kohdissa jumittaa vähän väliä kun kirjoittaa alusta loppuun. Varsinkin uudelleenkirjoituksessa olisi periaatteessa suht helppoa työstää milloin mitäkin kohtausta, kun on jo käsitys siitä, mitä tapahtuu ja missä järjestyksessä. Pitäisi vaan päästä yli juuri tuosta tunteesta, että asiat on pakko tehdä tietyllä tavalla.
Vaihdoin nimimerkkiä! Hirmu -> Miksu
avatar by Haikailutaide
avatar by Haikailutaide
- Quirinea
- Kiltavalvoja
- Viestit: 513
- Liittynyt: 02 Joulu 2023 22:58
- Sanamäärä: Raapaleita 74 / 100
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Re: Kirjoituspulina
Minä kirjoitin muuuuinoin lyikkärillä A5-kokoisille irtolehdille, joita numeroin A1 A2, B1 B2 ja sitten tyyliin D7 -> B1. Eli epäjärjestyksessä. Sitten kun tekstit siirtyivät tietsikalle (ja aluksi työkalu oli Windows Write) niin selkeämmin alusta loppuun (vaikka niillä ensimmäisillä tekstinkäsittelyohjelmilla piti teksti jakaa parinkymmenen sivun palasiin.
Palasin epäjärjestyksessä kirjoittamiseen siinä vaiheessa kun käytössä oli nimenomaan "romaaninkirjoitustyökalu" Scrivener ja nyttemmin Manuskript, joilla on helppo siirtyillä paikasta toiseen ja myös siirtää palasia.
Yleensä tosiaan auttaa jos on jäänyt jossakin kohdassa jumiin, kun työstää toista kohtaa tekstistä. Alkuaan harrastin sitä (ja vieläkin välillä) että kirjoitin kohtauksia sieltä täältä ja sitten yritin lisätä välijaksot.
Palasin epäjärjestyksessä kirjoittamiseen siinä vaiheessa kun käytössä oli nimenomaan "romaaninkirjoitustyökalu" Scrivener ja nyttemmin Manuskript, joilla on helppo siirtyillä paikasta toiseen ja myös siirtää palasia.
Yleensä tosiaan auttaa jos on jäänyt jossakin kohdassa jumiin, kun työstää toista kohtaa tekstistä. Alkuaan harrastin sitä (ja vieläkin välillä) että kirjoitin kohtauksia sieltä täältä ja sitten yritin lisätä välijaksot.
H.E.I.N.Ä.16046 / 16000 sanaa
Re: Kirjoituspulina
omalla kohdalla tuo koko tekstin työstö autto pariinkin asiaan, siihen kun "saa" työstää mitä kohtaa tahansa niin jotenki orgaanisemmin vaan tulee enemmän tekstiä kun ne ideat popsahtaa päähän jostain eetteristä odottamatta(usein just ennen nukahtamista) ja odottamattomiin kohtiin. Ja myös siihen että kun ne ideat tulee enemmän orgaanisesti niin ne ratkaisut/ideat/tms on myös odottamattomampia, vähemmän kaavamaisia ja eri osiot/ideat saattaa vaikka liittyäkin yhteen yllättävän hyvin jota en olis ite voinu ikään kuin keksimällä keksiä. eli freesimpää, omaleimaisempaa tekstiä.
- Runosonta
- Aloittelija
- Viestit: 23
- Liittynyt: 09 Marras 2024 09:23
- Sanamäärä: 1000 / 33 000
- Paikkakunta: Turku
Re: Kirjoituspulina
Kirjoitin tänne foorumille pitkälti samasta asiasta. Olen kirjoittanut tähän tapaan nyt muutaman vuoden ja se on se ainoa keino, jolla itse etenen teksteissä. Mä saatan hyvinkin lisätä päivässä lukuun vain yhden irtonaisen replan tai lauseen, jossa kuvailen maisemaa.van eyck kirjoitti: ↑20 Marras 2024 13:21 (Sormet ristissä että jatkuu) kirjoittaminen on jopa alkanu sujua sen jälkeen kun hyväksyin oman kirjotusmetodin: sinne tänne asioitten lisääminen eli koko tekstin työstäminen samaan aikaan. tähän asti olen yrittäny jotenki alitajusesti pakottaa itseni kirjottamaan "oikialla lailla" eli alusta loppuun, tai vähintään yks osio kerrallaan (en tiiä onko joku oma mielikuvituskeksintö että kirjailijat suosii tuota tapaa) ja aikasemmista tuotoksista osaksi siksi tullut vähän väkinäisiä/tylsiä. nyt tulee kaks sivua päivässä mikä on parasta mitä ikinä olen saanu aikaseksi.
Olen jo jonkin aikaa miettinyt, josko se johtuisi mun visuaalisesta taustastani. Muistin nähneeni maininnan siitä sun esittelyssä ja mulla on kans kuvataiteilijan koulutus!
Tarina on mulle pikemminkin kangas kuin lineaarinen tie. Kokonaisuus asettuu näin. Jos tässä kulmassa on X väriä, sitä sopii laittaa myös tonne ja tonne ja vastapariksi tätä. Tämä asia heijastuu täällä. Ja tänne tarvii ohjata katse. Nää on ihan samoja juttuja, kuin kirjoittaessa. Asiat ei ilmesty tyhjästä. Kaikella on tarkoitus. Ja työhön ryhtyy niin että on tarkka mielikuva lopputuloksesta ja toisaalta suhtautuu rennosti siihen, että jälki muuttuu ja vahingossa tehdystä vedosta tuleekin jotain uutta ja olennaista. Jo thumbnailista eli outlinesta näkee, toimivatko värit ja muodot — eli tarinan rakenne.
Jos mä sen sijaan piirrän tarkasti yksi ruumiinosa kerrallaan, mulla täytyy olla äärimmäisen tarkka luonnos tai sitten työ on todennäköisesti turhaa. Monihan aloittaa piirtämisen opettelemalla piirtämään nätin silmän. Sitten sitä silmää on kaikkialla, vihkoissa, kokeiden takapuolilla — mutta mitä sen ympärillä tapahtuu? Kelle se kuuluu? Mahtuuko lopullinen piirros edes paperille?
Luovalle doodlailulle on toki paikkansa, mutta itse en niin työlästä asiaa kuin (normijuonirakenteen omaavaa) kirjaa sillä lailla tekisi.
Että ehkä me lähtökohtaisesti hahmotetaan prosessi vähän toisin. Tai ainakin kyetään luottamaan siihen, että yksittäisistä täplistä tulee ihan oikea maalaus.
Joskus TM teen tästä vielä pidemmän jorinan
- sayaxoxo
- Käännöskirjallisuuden sanansaattaja
- Viestit: 103
- Liittynyt: 02 Joulu 2023 10:28
- Sanamäärä: 11,201 / 20,000
Re: Kirjoituspulina
Olen myös kirjoittanut aiheesta postauksen tai pari ja tunnistan itseni epäjärjestyksessä kirjoittajaksi. ^^ En ole koskaan ajatellut visuaalisesti, mutta se ei ole ikinä estänyt luovaa työtä, eli ehkä työllä ja kirjoittamistavalla voi olla yhteys.
Minulle suurin oivallus tässä marraskuussa on ollut, että kirjoittajana minun pitää saada pureksia juonta jo kirjoitusvaiheessa. Pystyn kirjoittamaan paljon päivässä, mutta en aina jaksa palata kiireellä kirjoitettuun tekstiin myöhemmin, koska en jaksa ajatella asioita, jotka tuntuvat editointivaiheessa jo vanhoilta, minkä myöntäminen itselleni tavallaan harmitti. Minusta olisi mukavaa olla nopeampi ja sinnikkäämpi ajattelija, mutta koska en ole, minulle on parasta tehdä suurin osa ajattelutyöstä kirjoittamishetkellä. Sen hyväksyminen on tehnyt kirjoittamisesta itselleni kivempaa. Aiempina vuosina marraskuisin minusta on tuntunut ajoittain, että kirjoittamalla 50K kuukaudessa olen todistanut itselleni vain sen, että olen huono ja tyhmä, koska minulle on jäänyt paljon aukkoja, joiden paikkaaminen on tuntunut toivottomalta, mutta hitaammalla tekemisellä on tuntunut siltä, että jokin sujuu.
Minulle suurin oivallus tässä marraskuussa on ollut, että kirjoittajana minun pitää saada pureksia juonta jo kirjoitusvaiheessa. Pystyn kirjoittamaan paljon päivässä, mutta en aina jaksa palata kiireellä kirjoitettuun tekstiin myöhemmin, koska en jaksa ajatella asioita, jotka tuntuvat editointivaiheessa jo vanhoilta, minkä myöntäminen itselleni tavallaan harmitti. Minusta olisi mukavaa olla nopeampi ja sinnikkäämpi ajattelija, mutta koska en ole, minulle on parasta tehdä suurin osa ajattelutyöstä kirjoittamishetkellä. Sen hyväksyminen on tehnyt kirjoittamisesta itselleni kivempaa. Aiempina vuosina marraskuisin minusta on tuntunut ajoittain, että kirjoittamalla 50K kuukaudessa olen todistanut itselleni vain sen, että olen huono ja tyhmä, koska minulle on jäänyt paljon aukkoja, joiden paikkaaminen on tuntunut toivottomalta, mutta hitaammalla tekemisellä on tuntunut siltä, että jokin sujuu.