Kirjoittajien Kilta

Quirinea kirjoitti: ↑28 Syys 2024 00:46 Pitäisi miettiä mitä noille tekee. Kumpikin on perusteellisen kesken.

Ensi kuussahan on preptober, hyvä aika suunnitella vaikka molempia projekteja eteenpäin? Naisten planeetta kuulostaa jo nimenä sellaiselta mistä olisi hauska kuulla lisää.

Itse sain tänään perjantaina projektini sellaiseen vaiheeseen, että pääsen huomenna vihdoin ekalle editointikierrokselle. Paremminkin voisi kyllä valmistautua, mutta en vaan enää malta. Jännittää silti että mitä tästä tulee; jo ensimmäinen luku menee sen verran isosti uusiksi, ettei luvun ensimmäisestä versiosta tule olemaan paljon apua uudelleenkirjoituksessa.

En tiedä kuvaako "Naisten planeetta" sitä tarinaa erityisen hyvin. Lähtökohtana on naisista ja spermapankista koostuva ryhmä joka perustaa siirtokunnan planeetalle, jonka piti olla asumaton. Eipäs sitten olekaan.

Ael kirjoitti: ↑27 Syys 2024 21:36 Ajattelin huomenna kirjoittaa tai suunnitella jo aamusta - saa nähdä sujuuko. Yleensä olen hyvin ilta- ja yöpainoitteinen kirjoittaja.

Ei sujunut. Ehkä olisi mennyt paremmin, jos olisin saanut enemmän unta.

Oon koko ajan katsonut, että hautausmaanovellin maksimimitta on 1500 sanaa. Mutta se onkin 15000 merkkiä, johon ei edes lasketa välilyöntejä! Turhaan oon puristanut sitä sana sanalta kuin raapaletta!

Aloin västäämään kalenteria varten runoutta ... oikeastaan luulin, että voin noukkia lujan pohjan jostain vanhasta tekstistä, mutta a)ulkoinen kovo, jolla ko. vanhat tekstit ovat, alkaa olla saattohoitoa vaille valmis; b)loitsuin toivein rukouksin sain sen hetkeksi (?) elvytettyä, vain havaitakseni että geneeriset tiedostonnimet mallia "proosaa ja runoutta kevät 2017" ei välttis auta löytämään sellaisia lähtökohtia mitä ajattelin.


Joten pitkästä aikaa haen jonniinmoista runoaparaattia mielestäni, assosiaatioketjua ja metaforiikkaa joka tuntuisi itsestä aidolta ja toimivalta. Samaan aikaan hauskaa että turhauttavaa. Niin kuin käynnistäisi konetta, joka on seissyt vuosikymmenen käyttämättä - jotain siitä muistaa ja kriitikko hokee, että ennen tämä oli sinulle helppoa.

@RikuY pelasta nyt ainakin äkkiä mestariteoksesi siltä kovoparalta, vaikka geneerisin nimin...

(Yesterday, all those backups seemed a waste of pay...)

Krhm. Asiaan. MInä olen jatkanut vanhojen tuotosteni tutkailua ja läpikäymistä pikku hiljaa.

Quirinea kirjoitti: ↑03 Loka 2024 00:01 @RikuY pelasta nyt ainakin äkkiä mestariteoksesi siltä kovoparalta, vaikka geneerisin nimin...

(Yesterday, all those backups seemed a waste of pay...)

Krhm. Asiaan. MInä olen jatkanut vanhojen tuotosteni tutkailua ja läpikäymistä pikku hiljaa.

Jotain siirtelinkin turvaan, mutta kuten sanotaan ... I've seen things you young people wouldn't believe. Brute force attacks at shoulder of servers. I've watched C-cassettes glitter in dark near Tannhauser Gate. All those saves will be lost in the time, like tears in rain.

Mun pitäisi saada Kuoleman kaupunkien viimeinen luku kirjoitettua loppuun, että voisin jättää sen hetkeksi lepäämään ennen editoinnin aloittamista.

Leikin myös eilen Chat GPT:n kanssa ja se antoi hyvän idean novelliin, katsotaan, jospa saisin senkin kirjoitettua loppuvuodesta ja ehkä osallistuttua sillä ensi vuoden Novaan.

Oikeastihan mun pitäisi tehdä kouluhommia, kuten kirjoittaa vähintään 800 sanaa pitkä essee (ei oikeesti edes paha, kun pitää kirjoittaa englanniksi), mutta kouluhommia on niin kiva vältellä, kun tekee jotain, josta oikeasti nauttii

Tarinan uudelleenkirjoitus on tuntunut hitaalta mutta samalla jotenkin ihan eri tavalla sujuvalta kuin eka versio. Tulee käytettyä aikaa googletteluihin, synonyymien hakemiseen, hahmojen kuvailujen miettimiseen ja dialogin ja toiminnan yksityiskohtien vatvomiseen... mutta samalla kaikki tuntuu jotenkin tarkoituksenmukaiselta. Että tiedän nyt paljon paremmin, mitkä ovat hahmojen motiivit, mikä on minkäkin kohtauksen tarkoitus, millaisessa maailmassa tarina tapahtuu. Improvisoimaankin joutuu enkä ole ihan varma kaikkien yksityiskohtien toimivuudesta, mutta luulen, että kokonaisuus pelaa toistaiseksi hyvin yhteen. Toisaalta olenkin menossa vasta kakkosluvussa. :DD Mutta joo. Enimmäkseen hyvä fiilis, mitä nyt toivoisin edistyväni nopeammin.

Mulla on Hirmu ollut aika lailla samoja keloja ensimmäisen uudelleen kirjoitetun version kanssa.
Tavallaan kirjoittaminen itsessään on hitaampaa, koska tavoite on pelkän eteenpäin pääsemisen sijaan se, että teksti on aiempaa parempaa. Mutta samalla suunta on niin selkeä??
Välillä tulee ihan sellanen olo, että teenkö mä nyt jotain väärin, kun tää tuntuu etenevän niin helposti välillä :D
Joo, välillä sit myös jumittaa ihan huolella, mutta se onkin yleensä juuri niissä kohdissa, joissa juonen rakenteeseen tulee isoimpia korjattavia kuoppia.

Sain päähäni alkaa koota runokokoelmaa nro 2, kun ensimmäinen on nyt kustantamokierroksella. Tämä on sisällöltään enemmän tässä maailmassa ja keskittyy vuodenaikojen ympärille. Muutaman runon kun siihen vielä saa, niin siinä olisi jo pikkuinen kokoelma.

Yllättäen innostuin taas yhdestä kesken jääneestä projektista (jonka siirto Manuskriptiin oli näköjään myös jäänyt kesken). Eli tarinoita joita voisi marraskuun kunniaksi yrittää jatkaa, jos Tähtisumulaaksolta aikaa jää, on nyt useita. Eli eiköhän tässä jotain synny.

Ratkaisin eilen puolivahingossa osan isosta ongelmasta yhdessä ikuisuusprojektissa, jota olen monena vuonna yrittänyt nanonakin edistää, ja tänään onnistuin ratkaisemaan siitä loputkin. Kyseessä oli ei sen enempää eikä vähempää kuin koko romaanin idea, joten nyt sopii olla ihan tyytyväinen. Sitä voi vaikka alkaa työstää seuraavaksi kun nykyisen projektin ensimmäinen versio on valmis toivottavasti tämän vuoden loppuun mennessä.

Se SciFi-dekkari jota innostuin työstämään nytkähti tässä muutama päivä sitten eteenpäin.Tarina oli ollut jumissa, ja nyt keksin siihen kiemurat, jotka vievät juttua eteenpäin.

(Sormet ristissä että jatkuu) kirjoittaminen on jopa alkanu sujua sen jälkeen kun hyväksyin oman kirjotusmetodin: sinne tänne asioitten lisääminen eli koko tekstin työstäminen samaan aikaan. tähän asti olen yrittäny jotenki alitajusesti pakottaa itseni kirjottamaan "oikialla lailla" eli alusta loppuun, tai vähintään yks osio kerrallaan (en tiiä onko joku oma mielikuvituskeksintö että kirjailijat suosii tuota tapaa) ja aikasemmista tuotoksista osaksi siksi tullut vähän väkinäisiä/tylsiä. nyt tulee kaks sivua päivässä mikä on parasta mitä ikinä olen saanu aikaseksi.