Kirjoittajien Kilta

Itse pidin siitä miten taikuus puuttui tarinasta, mutta sitten lopussa jäi avoimeksi, oliko siinä juomasekoituksessa sittenkin jotain taikaa mikä pelasti Elizan ja ehkä myös Nellan hengen.

Caroline tosiaan selvitti mysteerinsä vähän liian suoraviivaisesti, ja koskemattoman apteekkihuoneen löytyminen kellarin perältä oli jo epäuskottavaa. Esteet, mitä Carolinen tielle tulivat, vaikkapa ne Jamesin aiheuttamat, myös ratkesivat aika helposti. Toki se teki kirjasta kevytlukuisen, ja jännitettä kuitenkin oli sen verran että teki aina mieli lukea seuraavakin luku. Jamesin paikalle tuleminen oli siinä mielessä hyvä käänne, että se toi lisää mutkia Carolinen matkaan.

Muistelen tekstin tuntuneen paikoin vähän turhan selittävältä. Hahmojen tunteet, motiivit ja pelot olisivat auenneet vähemmälläkin.

Mutta viihdyttävää kirjaa kaiken kaikkiaan oli lukea.

Resepteistä pitänee joskus kokeilla rosmariinimurokeksejä, en olekaan koskaan käyttänyt rosmariinia pikkuleivissä.

Rehellisesti myönnän, että tämä kirja jäi minulta kesken tuossa alkuvuodesta, koska pidin Carolinea jo heti alussa todella ärsyttävänä hahmona. En päässyt edes sen sivun loppuun, missä hänen osuutensa kirjasta alkoi. En tarkalleen edes muista, että miten hänen osuutensa alkoi, muistan vain sen ärsytyksen tunteen, ja ajatuksen "taas tällainen naispäähenkilö, blargh!", mitkä miulla nousi pintaan yrittäessäni lukea sivua eteenpäin. Lopulta oli pakko sulkea kirja, etten heitä sitä lähimmästä ikkunasta lumihankeen (kirjaston kirjat ei tykkää lumihangista). Onneksi oli muutakin joululomalukemista hamstrattuna.

Muutenkaan en hirveästi pidä kirjoista, joissa on kaksi eri aikatasoa (tai useampia eri aikatasoja), eri aikatasot tekee useimmista kirjosta vain todella sekavia lukea. Olisin varmaan tykännyt lukea tämän kirjan loppuun, jos Carolinen osuutta kirjassa ei olisi ollut ollenkaan (ja Saarnettaren viestistä vähän uumoilen, että olisi toiminut ilmankin). Nyt ei vaan tee mieli edes koskea koko opukseen, sen verran ärsyttää edelleen.