Kirjoittajien Kilta

Pimeä nousee -sarja on yksi niistä teoksista/kokonaisuuksista, mihin palaan toistuvasti.


Isot Kirjaimet mainittu muutamaan kertaan. Minulla niiden aiheuttamat fiilikset liittyivät yhteisvaikutukseen, mikä tuli sivistyssanojen ja suht monimutkaisten lauserakenteiden käytöstä: liitän erikoisen isojen kirjainten käytön vanhahtavaan tekstiin, joten kombinaatio oli ... ristiriitainen, anakronistinen, sai miettimään lajityyppiä/sitä, millainen sopimus tässä tekstissä tekijän ja lukijan välillä on.

Heitän kysymyksen - mitä mieltä olette kannesta, nimestä ja takakansitekstistä ja niiden aiheuttamista ennakko-odotuksista ja -luuloista verrattuna itse tarinaan ja proosaan?

Itse ajattelin maailman olevan paljon konkreettisempi (ei ehkä paras sanavalinta mutta parempaakaan ei tule mieleen), että ihan näin Syvälle ei mennä. Kansi täysin mustana, yrittää ehkä luoda jotain pelon tai mysteerin tapaista, mutta se lähinnä korostaa kissan korkuisin kirjaimin kirjoitettua kirjailijan ja kirjan nimeä. Kuva satyyrista, joka on myös yksi monista kirjassa esiintyvistä patsaista, on melko vaisu, lähes huomaamaton. Toki sen valinta antaa vihjeen, että "kun kuun vaihe ja paikka on oikein, voi löytää satumaailman" (tai jotenkin näin se kääntyy englannista suomeksi...)

Itse mieltäisin kirjan pääväriksi öljyisen sekoituksen likaisen/hämärän harmaata, vedenvihreää ja -sinistä.

Omassa päässäni tuo kansi olisi voinut toimia paremmin jos se olisi yksityiskohtaisempi. Sen yhden yksinäisen satyyrin sijaan olisi hyvin voinut olla kokonainen rivi erilaisia patsaita. Väreiksi ehkä enemmän valkoista ja harmaata, koska tuo värillinen satyyri kannessa ei edes vaikuta patsaalta vaan enemmän oikealta satyyrilta joka tasapainoilee pylvään nokassa.

Mä olen päässyt puoliväliin asti. Olin unohtanut, miten paljon rakastan tän kirjan maailmaa ja miten helppo mun on upota siihen. Näen sen päässäni todella selvästi ja tavallaan kiinnostaisi nähdä tämä tarina elokuvana, mutta toisaalta taas ei missään tapauksessa, koska ei se olisi sama.

Isoihin alkukirjaimiin totuin aika nopeasti, mutta mun pää ei kestä niitä pitkiä lukusanoja. Jos sana ei mahdu yhdelle riville, se on liian pitkä :D

Peruna kirjoitti: ↑17 Tammi 2024 22:02 kiinnostaisi nähdä tämä tarina elokuvana, mutta toisaalta taas ei missään tapauksessa, koska ei se olisi sama.

Mietin itse asiassa yhdessä kohtaa aivan samaa, että elokuvasovitus ei välttämättä toimisi niin hyvin koska niin paljon olennaisesta sisällöstä on Piranesin pään sisäisiä ajatuksia ja vanhoja päiväkirjamerkintöjä. Jos tästä elokuva joskus tulisi niin lopputulos olisi pakostakin erilainen koska se informaatio olisi varmaan pakko näyttää jonkinlaisina takaumina tai sitten laittaa Piranesi puhumaan itsekseen, mikä varmaan toisi kohtauksiin erilaista jännitettä kuin mitä kirjassa koska ääneen puhumisessa ainakin osa yleisössä varmasti odottaisi että "kohta Toinen ilmestyy ja kuulee tuon itsekseenpuhelun ja saa selville, että Piranesi salaa asioita".

Ensimmäisillä sivuilla nuo isot alkukirjaimet haittasivat lukemista, mutta sen jälkeen ne alkoi vain jättää huomiotta. En löytänyt kyllä mitään logiikkaa niistä. Mietin, kuinka kauhealta tuntuisi itse kirjoittajana yrittää heitellä noita isoja alkukirjaimia eri paikkoihin kirjoittaessa ja kiinnittää erityistä huomiota niihin. :D Täytyy myöntää, että äänikirjakokemus oli jotenkin todella erilainen, kiinnittää huomiota ihan eri asioihin.

Olen todella jäljessä, mutta noh, yritän päästä mahdollisimman pitkälle tämän kuukauden kuluessa.

Voisin kuvitella toteutuksen hieman taide-elokuvana. Piranesi selostaa taustalla ajatuksissaan ja kuva tarkentaa aina Talon vaikuttaviin yksityiskohtiin, kaikki on hieman utuista ja tunnelmallista. Välillä sitten tarkentuu muistoihin tai historiaan tai oikeaan maailmaan ja sitä kuvattaisiin kyynisen todenmukaisena, erityisen harmaana jne.

Kanteen en kiinnittänyt paljonkaan huomiota. Lähinnä satyyri vei ajatukset fantasian suuntaan, mutta se ennakkotieto minulla oli muutenkin. Kirjasta avautuva värimaailma oli mielessäni vaaleansävyinen, valoisa ja ilmava. Aivan toisenlainen kuin kannen musta sävy.

Takakansi herätti odotuksia kiinnostavasta tarinasta, mutta toisaalta sai miettimään, kuinkahan konkreettisella tai abstraktilla tasolla tässä liikutaan. Seikkaillaanko oikeassa labyrintissa, vai jossain syvällisemmillä tasoilla? Sellaiset sanamuodot kuin "hypnoottinen ja älykäs uusi romaani vie lukijan maagiseen labyrinttiin" saivat pohtimaan, onkohan tämä kovinkin korkealentoista.

Pidin siitä minkälaiseksi labyrintti lopulta paljastui. Luin kirjan loppuun joitain päiviä sitten, mutta en nyt vielä analysoi sen enempää, etten spoilaa.

Pieni yksityiskohta: ajattelin Piranesia ensin naisena. Saattaa olla, että jotenkin helposti oletan, että minäkertoja on samaa sukupuolta kuin kirjailija.

Ihailen sitä tapaa, jolla Susanna Clarke on luonut tämän Piranesin maailman ja kuinka kuvailee sitä. Talo jotenkin imaisee ainakin minut ympäristöönsä ja näen sen tavallaan silmieni edessä.

Nemja kirjoitti: ↑21 Tammi 2024 10:39
Pieni yksityiskohta: ajattelin Piranesia ensin naisena. Saattaa olla, että jotenkin helposti oletan, että minäkertoja on samaa sukupuolta kuin kirjailija.

Mielenkiintoista, minäkin hahmotin nimihenkilön ensin naiseksi.
Siinä alussa hahmon sukupuoli ei kyllä tuntunut oleelliselta.

(äh, ei vielä pidä spoilata jos jollakulla on kesken).

Jatkoa ajatellen: onko tarkoitus, että keskustelua käydään seuraavan kuukauden aikana (eihän sitä mikään estä), vai olisiko parempi että kirjan lukemiselle varattaisiin vähemmän aikaa (tietenkin pitää ottaa huomioon jos tulee ongelmia saada kirjaa käpäliinsä).

Äänikirjan lukijalla oli maskuliininen ääni, joten itse otin jotenkin itsestäänselvyytenä kertojan miehuuden heti alusta asti (vaikka olenkin törmännyt myös miehiin lukemassa naiskertojan kirjoja, eli useammaltakin kantilta ei ehkä pitäisi olettaa!) ja sillä en oikeastaan nyt lukiessa edes ajatellut asiaa.

Ihan miten halutaan! Toki voisihan sitä harkita, että tulevaisuudessa varaisi n. 3 viikkoa tai 20 päivää lukemiseen, jonka jälkeen ehtisi vielä puhua kirjasta ihan vapaasti loppukuun? Mutta tämä on vain oma ehdotukseni. Jos keskustelu jää kesken, niin minun puolesta voi jatkaa vielä alkukuun, vaikka tarkoitus olisi käsitellä yhtä kirjaa per kuukausi. Minun puolestani voi alkaa spoilaamaankin jo, mutta varaltahan sitä keskustelua voi käydä spoilereissa. Ja minun puolestani näin saa alkaa tekemään jo aikaisemminkin, kunhan kovin etuajassa keskustelevat käyttävät spoilereita spoilaavista asioista.

Mutta onko muilla ajatuksia aiheeseen?

// puhelimella viestittelen, toivottavasti en typota / ole epäselkeä, kaikki omia ehdotuksiani/ajatuksiani, eivät kiltamestarin päätöksiä

Quirinea kirjoitti: ↑23 Tammi 2024 23:20 Jatkoa ajatellen: onko tarkoitus, että keskustelua käydään seuraavan kuukauden aikana (eihän sitä mikään estä), vai olisiko parempi että kirjan lukemiselle varattaisiin vähemmän aikaa (tietenkin pitää ottaa huomioon jos tulee ongelmia saada kirjaa käpäliinsä).

Mun käsitys oli se, että ne kirjoista sovittavat aikataulut on se jonka mukaan mennään keskustelun suhteen nimenomaan jotta ei tarvitsisi odottaa, että kaikki on lukenut kirjan kokonaan ennen kuin saa keskustella? Eli tällä hetkellä saisi noiden aikatauluehdotusten mukaan keskustella kaikesta mitä on tapahtunut kirjan kuuden ekan osan aikana ja ihan ilman spoilerimerkintöjä. (Toki saa käyttää jos haluaa, mutta pakko ei ole.) Jos tuntuu siltä ja koette tarpeelliseksi niin voidaan kyl pitää ketju avoinna keskustelulle vaikka viel seuraavan kuun eka viikon ajan niin on jotain mistä keskustella siinä kun lukee seuraavan kirjan alkua, mut ite en koe lukuajan vähentämistä tarpeelliseksi.

Ennakko-oletuksista:

Muistelen ajatelleeni kannen perusteella, että Piranesi on satyyri.

Yritän yleensä olla lukematta takakansitekstejä, kun ne monesti spoilaavat tai ovat muuten epäonnistuneita. En muista, luinko tämän takakantta, mutta ei mulla ainakaan ole jäänyt mieleen että olisi ollut kamalasti ennakko-oletuksia kirjasta - paitsi että se on hyvä. Olin siis nähnyt paljon kehuvia kommentteja, joita olin yrittänyt vältellä lukemasta tarkemmin, ja toisaalta muutenkin oletin Clarkelta hyvää kirjaa, koska pidin Jonathan Strange & Mr Norrellista paljon.

Minulla ja Nextorylla meni sukset ristiin, joten Piranesi vissiin jää sitten kesken, kun sitä ei ole kirjastossa hyllyssä. Mutta mites muilla menee, mitä mieltä olette juonesta, paljastuksista jne.?

Nyt alkavat kai loppuun lukijat olla loppusuoralla?

Uskaltaudun kysymään tätä, en usko että spoilaa varsinaisesti vaikka ei olisi lukenutkaan loppuun: Onko joku muu lukenut Mark Z. Danielewskin kirjan House of Leaves, ja mikäli on, onko siinä teidän mielestä sama Talo?