Kirjoittajien Kilta

HannaTulijoki kirjoitti: ↑30 Maalis 2024 22:34 @HölöPöllö
Ymmärrän ihan hyvin. Itse tekisin ihan samoin. Yksinkertainen on helpoin, niin itselle kuin lukijallekin.

Tässäkin on rajansa. Meidän kirjahyllyssä on kirja nimeltä "Tappaja". Voiko dekkarilla olla tylsempää ja epäomaperäisempää nimeä?

Timli kirjoitti: ↑31 Maalis 2024 12:22

HannaTulijoki kirjoitti: ↑30 Maalis 2024 22:34 @HölöPöllö
Ymmärrän ihan hyvin. Itse tekisin ihan samoin. Yksinkertainen on helpoin, niin itselle kuin lukijallekin.

Tässäkin on rajansa. Meidän kirjahyllyssä on kirja nimeltä "Tappaja". Voiko dekkarilla olla tylsempää ja epäomaperäisempää nimeä?

No juu, dekkareilla tuskin. Mutta tämäkin niin riippuu kai siitä mikä genre on kyseessä. Joskus yksinkertainen on tylsä, joskus se sopii juuri mainiosti.

HölöPöllö kirjoitti: ↑31 Maalis 2024 12:39

Timli kirjoitti: ↑31 Maalis 2024 12:22

HannaTulijoki kirjoitti: ↑30 Maalis 2024 22:34 @HölöPöllö
Ymmärrän ihan hyvin. Itse tekisin ihan samoin. Yksinkertainen on helpoin, niin itselle kuin lukijallekin.

Tässäkin on rajansa. Meidän kirjahyllyssä on kirja nimeltä "Tappaja". Voiko dekkarilla olla tylsempää ja epäomaperäisempää nimeä?

No juu, dekkareilla tuskin. Mutta tämäkin niin riippuu kai siitä mikä genre on kyseessä. Joskus yksinkertainen on tylsä, joskus se sopii juuri mainiosti.

Tässä tapauksessa nimi ei vain kerro kirjasta yhtään mitään, aika monessa muussakin kirjassa on tappaja. Alkuperäinen nimi on One Shot.

Timli kirjoitti: ↑31 Maalis 2024 13:54

HölöPöllö kirjoitti: ↑31 Maalis 2024 12:39

Timli kirjoitti: ↑31 Maalis 2024 12:22

HannaTulijoki kirjoitti: ↑30 Maalis 2024 22:34 @HölöPöllö
Ymmärrän ihan hyvin. Itse tekisin ihan samoin. Yksinkertainen on helpoin, niin itselle kuin lukijallekin.

Tässäkin on rajansa. Meidän kirjahyllyssä on kirja nimeltä "Tappaja". Voiko dekkarilla olla tylsempää ja epäomaperäisempää nimeä?

No juu, dekkareilla tuskin. Mutta tämäkin niin riippuu kai siitä mikä genre on kyseessä. Joskus yksinkertainen on tylsä, joskus se sopii juuri mainiosti.

Tässä tapauksessa nimi ei vain kerro kirjasta yhtään mitään, aika monessa muussakin kirjassa on tappaja. Alkuperäinen nimi on One Shot.

Aivot sanoivat naks ja alkoivat sutia kun yrittävät keksiä suomennosta tuolle One Shot:ille Siis suoraa suomennosta. Ööö, yksi laukaus? Shot on laukaus

Kertalaukaus?

@Quirinea,
Voiko sen kääntää noinkin? Mä kääntäisin kans niin, että "Yksi laukaus". Se on tuo englanti sellaista, että ei aina tiedä, miten sen ajatuksen kääntäisi suomeksi.

HannaTulijoki kirjoitti: ↑31 Maalis 2024 14:24 @Quirinea,
Voiko sen kääntää noinkin? Mä kääntäisin kans niin, että "Yksi laukaus". Se on tuo englanti sellaista, että ei aina tiedä, miten sen ajatuksen kääntäisi suomeksi.

Siis noinhan se kuulostaa järkevämmältä. Olenko muuten ainoa jota huvittaa ( ei, en meinannut kirjoittaa "hyvittää" ) tämä juttu? Siis että jo valmiiksi nimettyjä, kirjoitettuja ja painettuja kirjoja aletaan miettiä nimeä uudelleen

@HölöPöllö
Jaa'a, en tiedä oikein, mitä tuosta pitäisi ajatella. Minusta se tuntuu lähinnä oudolta ja ensimmäisenä tulee mieleen kysyä, että miksi niin pitää tehdä.

Romaanini nimi on nyt päätetty. Se on Niin kuin se minussa on. Kesken kokouksen tuli sähköposti, että nyt tarttis päättää, koska kannen tekeminen alkaa. Kolmesta vaihtoehdosta heitin sitten sen, joka tuntui oikealta. Nopea päättäminen oli lopulta hyvä, koska menin intuitiolla. Se toimii useimmiten parhaiten.

Tarinoiden nimet ovat enimmäkseen tulleet helposti ja itsestäänselvästi. Yleensä ne ovat nimiä, jotka kertovat ihan suoraan, mistä tarina kertoo; usein myös niin, että nimellä on tarinassa useampi kuin yksi merkitys (Soittorasia, Nukkemestari, Muistojen arkisto, Kultainen häkki, Epätavallisen maantieteen seura). Viimeinen mainituista on tosin välillä kulkenut myös nimellä Vaskinen taivas, rautainen maa, jonka voi myös ymmärtää tarinan kontekstissa kirjaimellisesti.

Yksi romaanintekeleistäni oli tosi hankala nimetä silloin kun kirjoitin sen. Kyseessä on scifi-noir-parodia, josta on tarkoitus kirjoittaa trilogia, mutta eka osa on siis jossain määrin "valmis". Lopulta sen ekan osan nimeksi tuli Maailma on julma, kultaseni, joka minusta sopii varsin hyvin genreen ja tarinalle muutenkin. Toinen osa on nimeltään Kivinen polku helvettiin, ja nimi on enne, mitä ilmeisimmin. Oon kirjoittanut sitä kymmenen vuotta ja vieläkin loppu puuttuu.

Tuli mieleen kun tuolla aiemmin mainittiin japanilaiset "light novels" ja niiden pitkät ja hassut nimet. Mulla on kaksi kirjaa (duologia, kumpaakaan en ole vielä lukenut, mutta kauniit kannet (UK versio), pakko saada!) joilla on todella hassut, mutta kauniit nimet. Sellaiset nimet, että ne ei välttämättä toimisi suomeksi käännettynä. Tai ainakin kuulostaisi kovin hassuilta. Toki ne kuulostaa hieman kummallisilta englanniksikin. Kirjoittaja on kiinalainen (Amelie Wen Zhao), joka tosin on syntynyt Pariisissa, mutta kasvanut Kiinassa. Kirjoittaa englanniksi. Nimet on kuitenkin kuulemma tyypillisiä kiinalaisissa teksteissä. Eli kirjat on nimeltään "Song of Silver, Flame Like Night" ja "Dark Star Burning, Ash Falls White". Musta ne on todella kauniit nimet, vaikka toisaalta onhan ne nyt erikoiset. Mietin vaan näitä kahta kun pähkäilin nimi-ongelmaa aiemmin. Erikoiset nimet, jotka jää kyllä mieleen, mutta ei nuo nyt suomenkielisinä kyllä toimisi.

@Saarnetar,
On kyllä jännät mutta kauniit nimet, pakko sanoa. Ja ehkä vähän jännät silleen jännitys (engl. thriller) mielessäkin.

Olen viime vuodet yrittänyt löytää työkaluja tarinoiden nimeämiseen, koska se ei ole ikinä ollut minulle helppoa tai mieluisaa.

Minulle otsikot, jotka vastaavat kysymykseen kuka/keitä/mikä/mitä kenelle/keille/missä, ovat yksinkertaisin tapa päästä pahasta. Tunnetuista kirjoista ainakin "Kukkia Algernonille", "Aamiainen Tiffanylla" ja "Sieppari ruispellossa" menevät tähän otsikkokategoriaan, jonka avulla voi napata tarinasta olennaisimmat elementit otsikkoon.

Pidän myös adjektiiveista ainesanojen edellä, koska siten tarinoiden nimet pysyvät lyhyinä, mutta niihin saa ujutettua juonikuvausta. ^^ Niiden kanssa yleensä pysyn kaksiosoisessa nimessä, koska minulla kolmannen sanan lisääminen lipsahtaa helposti lastenkirjamaiseen otsikointiin, varsinkin jos rakenne on adjektiivi + substantiivi genetiivissä + substantiivi nominatiivissa. En noudata ohjenuoraa orjallisesti, mutta olen kehittänyt itselleni testin, joka menee suurin piirtein niin, että jos lisään tarinan nimen eteen "Neiti Etsivä ja..."-osan ja se kuulostaa uskottavalta, tiedän häpeäväni nimeä noin viisi minuuttia julkaisun jälkeen. Tuon asian tajuaminen on helpottanut nimeämistä, koska mieluummin vähän tylsä mutta toimiva otsikko kuin joku keksimällä keksitty, jonka haluaa epätoivoisesti muuttaa myöhemmin.

Sanaleikeistä tavallaan pidän, mutta olen niiden osalta itsekriittinen.

En ole mikään taitava tarinoiden nimeäjä. Useimmat projektini kulkevat päähenkilön nimellä, mikä ei ole kovinkaan mielenkiintoinen ratkaisu. Joitain nimiä olen napannut Edith Södergranin runoista, mikä ei sekään ehkä kovin omaperäistä ole, mutta pidän niiden kauniista soinnusta.

Yksi ainoista projekteista, jonka olen itse nimennyt ja jonka nimestä olen myös todella ylpeä, on Ventovieraat, eli tarina täydellisestä perheestä. Nimi sopii hyvin itse tarinaan, jonka teemana oli se, miten pitkälle joskus ollaan valmiita menemään kulissien kannattelussa, ja on minun mielestäni hauska ristiriitaisuudessaan (muiden mielipiteitä ei kysytä :D). Ylipäätään ajattelisin, että hyvä tarinan nimi tuo esiin jotain olennaista tarinasta, sen tunnelmasta ja teemoista.

Katsoin äänikirjasovelluksesta viime aikoina lukemiani tai lukulistalle merkitsemiäni kirjoja niiden nimien näkökulmasta. Mielestäni hyviä nimiä on esimerkiksi seuraavilla kirjoilla: Sinusta kaikki alkoi (Mhairi McFarlane, nimen voi tulkita parillakin eri tavalla kirjan luettuaan), Tulppaanitoiveunia (Laura Suomela, herättää söpöjä mielikuvia, en ole kirjaa lukenut vielä, joten en osaa sanoa ovatko mielikuvat kuitenkaan synkassa itse tarinan kanssa) ja Soteorpo (Minna Lindgren, pidän sanaleikistä). Ei niin hyvien nimien listalle taas voisin laittaa esim. Mitä jos en löydä sinua koskaan (myöskin Mhairi McFarlane; nimi ei avaudu tarinan kontekstissa, on vähän turhan nyyhky ja missä ovat kaikki välimerkit???), Murha Ylämaalla (Paula Hotti; toki kuvaava, mutta tylsä nimi) ja Ystävät, rakastavaiset, viholliset (Lorna Cook, tämäkin on jotenkin tylsä ja liian suurpiirteinen).

Tuli tässä muuten mieleen, että joskus mulla on tullut mieleen aivan mahtava nimi-idea tarinalle, mutta itse tarinasta ei ole mitään tietoa. Mä olen näitä sitten kirjoittanut ylös ja miettinyt millaiseen tarinaan ne sopisi. Valitettavasti yksikään niistä ei sovi yhdelle tarinalle, joka on edelleen nimeä vailla ja mikään ei tunnu istuvan. Ehkä mä joskus vielä keksin sillekin nimen. Ja ehkä kirjoitan joka nimelle oman tarinankin :D