Kirjoittajien Kilta

Puolessatoista tunnissa tuhat sanaa etiikkakurssin oppimispäiväkirjaa, se on hyvin se. Sitä ennen parissa tunnissa 1500 sanaa Projekti M:ää, eivätkä sanat tunnu ihan tuskaisen hirveiltä.

Gradun ensimmäinen versio on kohta kirjoitettu, ja vähitellen alkaa näyttää siltä, että siinä on ehkä jokin pointti sittenkin. Nyt editoimaan ja tarkentamaan analyysia.

Graduonnistumisesta innostuneena kirjoitin myös pari riviä luovempaa tekstiä, mikä on ollut tauolla gradun takia aika pitkään.

Yleensä sitä sanotaan, että surullinen asia on onnistunut, kun sen kirjoittaminen itkettää. Mutta entä, jos jo ideana se surullinen asia pistää itkemään? Että kun sanoo puolisolle idean pintapuolisesti muutamalla sanalla, täytyy pysähtyä itkemään? Joko olen superitkuherkkä, tai sitten idea on niin järkyttävän kipeästi sattuva, että se kruunaa koko tekstin. Tänään valitsen uskoa jälkimmäiseen.

Tänään taas syntyi raapale. Sain siihen idean eilisiltana. Olen myös ideoinut pidempää tarinaa, ja ideoita alkaa olla sen verran kasassa, että luotan saavani loputkin ideat. Tiedän tarinan juonen abstraktilla tasolla ja sen ihmissuhdekonfliktin, mutta en vielä tiedä, mistä konkreettisesta asiasta (harrastuksesta tms.) se kertoo. Ei huvittaisi käyttää matematiikka n:ttä kertaa.

Hiphei! Eräs fiktiivinen suku sai uusia jäseniä! Eräs aviomies sai veljen ja kälyn, ja uutena sukuun tullut veli sai kälyn ja kolme veljentytärtä. En aina tiedä, missä uusia hahmoja käytän, mutta kyllä he sitten kertovat sen, kun ovat valmiita siihen.

Jyväskylän kauhu -projektiin tulla pätkähti kohtaus, yllättäen ja pyytämättä: en oikeastaan aikonut sitä tekstiä, enkä varsinkaan sitä kohtaa työstää, mutta otan sen, mikä tulee - ja tämä pala yhdistää tähän asti irralliset kolme, neljä elementtiä ja tarjoaa vieläpä mukavan käännekohdan päähenkilölle.

Osallistuin lähestulkoon viime hetkellä Planeetta Kustannuksen kirjoituskilpailuun.

No viimeinkin! Yhden henkilöhahmon nimen kanssa on kestänyt ikuisuuden verran, että se oikea löytyy. Olisi vain pitänyt uskoa sitä ensimmäistä intuitiotaan. Se oli sittenkin se oikea. Ja nyt hän on löytänyt sukunsa ja paikkansa, niin syntymä - kuin avioperheen osalta. Ainoa, jota en ole vielä löytänyt hänelle, on mies. On kyllä yksi mahdollinen puolisoehdokas, mutta heillä on melkein vuoden ikäero. Mies on syntynyt tammikuussa ja nainen saman vuoden joulukuussa. No, ehkä se mies vielä löytyykin.

Vuoden ikäero ei ole vielä kovin suuri, joten rohkeasti vaan jos valinta tuntuu muuten oikealta hahmolle :D

@Southpaw
Kunpa sen nyt vaan tietäisi, onko se! Ikäero ei ainakaan ole liian suuri.

Toimitin Osuuskummalle menevän Projekti M:n ensimmäiset luvut puolisolle ja ystävälle luettavaksi. Palaute oli rohkaisevaa. Asia, josta olin eniten huolissani (erään asian pitäisi alkaa olla lukijalle selvää, mutta ei vielä hahmoille) on hoitunut oikein hyvin. Hienovarainen ja ihana olivat sanoja, joita käytettiin palautteessa. Ja molemmat sanoivat vielä, että tahtovat lukea lisää.

Puolisollani oli vaikeuksia keskittyä aluksi. Hän on yrittänyt lukea kirjastosta lainaamiaan kirjoja, mutta ei ole pystynyt keskittymään. Nyt hän yhtäkkiä imeytyi tekstiin mukaan, naurahteli, ja jopa liikuttui yhdessä välissä. Aivan mahtava fiilis.

Onpa ihania reaktioita ja palautetta! <3

Ei (vielä) kirjoitusonnistuminen, mutta tapasin lauantaina mun kirjoittamisen opettajaa kahden kesken, ja hänen avullaan onnistun melko varmasti ratkaisemaan kässärin suurimman ongelman. Oon oikeastaan ihan fiiliksissä tästä. Iloitsen myös siitä, miten paneutuneesti hän oli lukenut mun tekstin, koska onnistui onkimaan sieltä sisältä tosi tärkeän temaattisen yksityiskohdan - jota kirkastamalla mä saan tän maaliin.

Pullautin blogiin yhden raapaleen. Nyt vois poistua koneelta ja suunnitella ens kuun kirjoitusprojektia kynän ja paperin kanssa.

Pitkästä aikaa tuli kirjoitettua tänään jotain! En ole edistänyt nykyistä projektia satunnaista editointia lukuun ottamatta yhtään sitten marraskuun. Tänään kuitenkin kirjoituskärpänen puraisi kunnolla, ja tekstiäkin syntyi useampi Word lehtinen. Nyt vaan toivotaan, että inspiraatio pysyy yllä :)