Kirjoittajien Kilta

Suunnittelin kirjan loppupuoliskon Save the Catin avulla. Oli mulla jo aiemmin aika hyvä haisu, mitä tulee tapahtumaan, mutta pääsivät vielä mokomat henkilöt yllättämään.

Sellainen asia putkahti tässä kirjoittaessani, että vaikka tämänhetkisen tarinan kanssa on kirjoitus edennyt varsin mallikkaasti. Olen saanut keskimäärin reilu 1000 sanaa päivässä (sen enempää editoimatta vielä), josta olen kovin ylpeä. Kuitenkin nyt kävi niin, että mieleeni putkahti (omasta mielestäni) mahtava, uusi tarina-ajatus, joka valtasi käytännössä koko aivokaistan. Lähdin varovasti sitä pistämään paperille ja nyt huomaan, että pidemmällä oleva kirjoitukseni tuntuu jotenkin laimealta, vanhalta ja tylsältä. Käykö muille näin koskaan vai pystyttekö multi-taskaamaan useampaa tarinaa sujuvasti? Haluan toki uuden tarinan tuoda ulos jossain vaiheessa, mutta työn alla olevaan tarinaan oon kuitenkin panostanut tosi paljon, enkä haluaisi sen kohtaloksi "OBSOLETE"-leimaa ja pahimmillaan ö-mappia, joka kohdallani helposti koituu tekstin kohtaloksi.

@Marko Soramäki
Sinuna mä kirjoittaisin sen ulos ja jäisin odottamaan, mitä hahmot seuraavaksi keksivät.

Marko Soramäki kirjoitti: ↑18 Maalis 2024 16:32 Sellainen asia putkahti tässä kirjoittaessani, että vaikka tämänhetkisen tarinan kanssa on kirjoitus edennyt varsin mallikkaasti. Olen saanut keskimäärin reilu 1000 sanaa päivässä (sen enempää editoimatta vielä), josta olen kovin ylpeä. Kuitenkin nyt kävi niin, että mieleeni putkahti (omasta mielestäni) mahtava, uusi tarina-ajatus, joka valtasi käytännössä koko aivokaistan. Lähdin varovasti sitä pistämään paperille ja nyt huomaan, että pidemmällä oleva kirjoitukseni tuntuu jotenkin laimealta, vanhalta ja tylsältä. Käykö muille näin koskaan vai pystyttekö multi-taskaamaan useampaa tarinaa sujuvasti? Haluan toki uuden tarinan tuoda ulos jossain vaiheessa, mutta työn alla olevaan tarinaan oon kuitenkin panostanut tosi paljon, enkä haluaisi sen kohtaloksi "OBSOLETE"-leimaa ja pahimmillaan ö-mappia, joka kohdallani helposti koituu tekstin kohtaloksi.

On tuttua! Samankaltaista ilmiötä käydään läpi tässä ketjussa ja myös tässä viestissäni.

On siis todella tuttua. Jokaisen tarinan kanssa esiintyy se alkuhuuma, jonka aikana se oma idea tuntuu ihan loistavalta ja mahtavalta - ja sitten innostus hiipuu, mahdollisesti toisen tarinan myötä. Luultavasti yleensä se toinen tarina ei suinkaan ole oikeasti se maailman mahtavin ja se vanhempi laimea ja tylsä, vaan nyt sitä uutta ideaa kohti suuntautuu sama alkuhuuma, joka mahdollisesti oli läsnä aiemmin sen vanhemman tarinan kanssa tähän asti tai ainakin alkuun. Lisäksi siellä aiemmassa tarinassa saattaa olla joitain ongelmia, joita ei välttämättä osaa edes paikantaa, mutta silti huomaa, ettei teksti ole ‘täydellistä’. Sekin saattaa alkaa alitajuntaisesti vaivaamaan. Näin siis omalla kohdallani.

Lähdin ehkä vähän sivuraiteille, mutta vähän pohdintaa siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä vaihtoehtoja tilanteessa on:
Sanoisin, että riippuu todella paljon itsestä, mitä tilanteessa kannattaa tehdä. Itse en pysty multitaskaamaan kovinkaan hyvin. Ei pysy ajatus koossa tarpeeksi, jotta pystyisin aktiivisesti työstämään kumpaakin. Eli itselle yksi vaihtoehto on sen vanhan vääntäminen vähän väkisin loppuun saakka ja samalla kirjoittaa äkkiä ajatukset ylös sitä mahdollista uutta tarinaa varten (koska muuten ajatukset tuppaavat karkaamaan). Näin toimin edellisen kanssa. Loppuunkirjoitus oli vähän hätiköityä, mutta nytpä tarinan ensimmäinen osa on kokonaisena olemassa, joten voin myöhemmin palata siihen helpommin, mikäli haluan.

Toinen vaihtoehto on se, että laittaa nykyisen tauolle ja aloittelee sitä uutta. Minulla on nyt pientä aikataulutusongelmaa, joten sen takia olen laittanut yhden tarinan tauolle. Olen tehnyt mahdollisimman hyvät muistiinpanot, mutta siirtynyt panostamaan enemmän tähän uuteen tarinaan. En siis ole alkanut kirjoittamaan tuota vanhempaa tarinaa pitkälle vielä, mutta se oli selkeästi työn alla ja ideat pitkällä ja ihan vähän olin kokeillut muutamaa aloitusvaihtoehtoa. Siirryin nyt tähän uuteen, mutta se vanhempi saa nyt hetken olla pöytälaatikossa kesken.

Kannattaa miettiä, mitä haluat tältä kirjoittamiselta. Haluatko yrittää kehittyä mahdollisimman paljon? Haluatko kirjoittaa vain viihdyttääksesi itseäsi ja pitääksesi hauskaa? Onko tavoite jonkin näistä yhdistelmä? Vähän sen mukaan voi miettiä omaa toimintaa. Koen, että kehittävintä tietysti olisi kirjoittaa tarina loppuun asti ja oppia siitä koko prosessista samalla, jotta voi kehittää itseään ja toimintaansa ja kirjoitus'silmäänsä' seuraavaa tarinaa ja ideaa varten, mutta itse usein siirryn surutta työskentelemään seuraavan tarinan parissa, koska kirjoitus on tällä hetkellä kuitenkin harrastus ja haluan vain nauttia siitä. :) Ja helpottaisi varmasti, jos saisi jotenkin rationaalisesti mietittyä niitä ideoiden eri puolia. Onko se nykyinen teksti oikeasti laimea ja vanha? Onko siinä jotain, mitä voisi kehittää, jotta se tuntuisi paremmalta? Onko uusi todellakin mahtava ja hyvä vai onko mukana reippaasti myös alkuhuumaa? Ja siis alkuhuumasta nauttimisessa ei ole mitään väärää eikä se suinkaan vähennä tarinan/idean loistavuutta/hyvyyttä!

Päätin sitten sortua omaan yllytykseeni ja kirjoittaa novellin, joka on nörtin ja körtin rakkaustarina. Koska minulla oli joitain ideoita katsomusten kohtaamisesta, muttei lihaa luiden ympärille, päätin käyttää tekniikkaa, jossa minä ideoin ja chatgpt tuottaa tekstin. Tällä kertaa käytin laadukkaampaa maksullista versiota, mutta hirveä tarve sillä oli lisäillä ympäripyöreää diibadaabaa oman maailmankuvan avartamisesta ja erilaisten maailmankuvien hyväksymisestä joka väliin. Joo, olivathan nuo novellin teema, mutta ei sitä tarvitse silti joka välissä alleviivata.

@Punnort, mä ehkä luinkin sen FBsta. Olivatko päähenkilöiden nimet Silja ja Jussi? Jos olivat, luin sen tekstin. Se oli kieltämättä kaunis ja hyvin tehty, tekoälyn kanssa tai ilman sitä.

HannaTulijoki kirjoitti: ↑27 Maalis 2024 20:41 @Punnort, mä ehkä luinkin sen FBsta. Olivatko päähenkilöiden nimet Silja ja Jussi? Jos olivat, luin sen tekstin. Se oli kieltämättä kaunis ja hyvin tehty, tekoälyn kanssa tai ilman sitä.

Kiitos kehuista. Se oli just se.

Olen tänään lukenut ääneen yhden tarinoistani mp3-tiedostoksi. Laitoin tiedoston tarinan sivulle kotisivustolleni. Mulla ei ole halpaa kuulokemikrofonia kummempia laitteita enkä ole kaksinen lukija, mutta ehkä joku viitsii kuunnella. Kotisivulla on vaan tila kortilla, joten jos enemmän innostun lukemaan, täytyy alkaa laittamaan youtubeen. Sinne laittaessa pitää vaan muistaa yhteisönormeiksi kutsuttu sensuuri, ettei laita mitään liian radikaalia.

Kirjoittamisessa menee ihan hyvin, vaikkakin hieman ärsyttää omien aivojen toiminta

Kuten olen monesti jo ympäri foorumia sanonut, tähän aikaan vuodesta pitäisi kirjoittaa kandia. Ja olenkin kirjoittanut sitä ihan hyvin. Paremminkin voisi mennä, mutta tuppaan luomaan itselleni paniikkia vähän turhan herkästi. Opponoitava versio pitäisi olla valmis torstaihin mennessä ja vielä on pari alalukua kokonaan kirjoittamatta. Tänään olen kirjoittanut muutaman hassun lauseen, mutta tein myös kartan ihan omin pikku kätösin (tai siis mapcreator teki, mutta kuitenkin)

Marraskuussa aloittamani tekstin ensimmäinen versio ei ole vieläkään valmis, mutta en ole koskaan ennen saanut tätä nimenomaista juonta näin pitkälle. Uskon saavani tämän vielä joskus valmiiksi. Ja olen siitä tosi innoissani, koska tämä on tosi pitkäikäinen projekti, jonka olen aloittanut niin monta kertaa, etten edes tiedä, monesko kerta on menossa ja haluan saada tämän vihdoin pakettiin. Välillä kuitenkin tämän juoniminen menee kandin yli, eikä niin saisi tapahtua.
Ja sitten aivoni päättivät kehittää tuolle marraskuun projektille vielä jatko-osan, jota olen myös innoissani juoninut kaikkien muiden tärkeiden projektien ohi. Mikään muu päässä pyörivä fiktioprojekti ei sitten etenekkään.

Tarkkailen omakustannelastenkirjani vaiheita Kuopion kaupunginkirjaston sivuilta, ja sen eräpäivä oli siirtynyt taas. Eli joko se on palautettu ja lainattu uudestaan tai sitten laina on uusittu. Joku kuitenkin vaikuttaa kiinnostuneelta jorinoistani.

Kuuntelin YleAreenasta Tuhon ja kukoistuksen esineet -podcasteja, ja nyt minun tekee mieli kokeilla taas esseiden kirjoittamista. Ja kun kuuntelin - jälleen kerran - Knalli ja sateenvarjo -sarjaa, niin aloin miettiä, millaista olisi kirjoittaa ficcejä siitä.


Ikään kuin apinamielelläni ei olisi jo tarpeeksi pähkinöitä kourassa.


Sinänsä kyllä kiva, että taasen olisi intoa tarttua johonkin.

Mun opiskelukaveri oli lukenut mun kässärin eikä ollut tykännyt. Olin ihan sad. Sit menin kahvihuoneeseen tauolle, ja mun opettaja, joka on lukenut kässäriä koko matkan ajan, kyseli miten menee ja sanoi, että hyvä kirja tulossa ja odottaa jo julkaisua. Pitää vissiin totutella siihen, että toiset tykkää toiset ei

Suunnittelen jotain uutta ja jotenkin tuntuu, että menee liikaa Tolkieniksi? Mutta saapa nähdä... Ehkä tämä taas tästä!

@Ael
Etköhän sä sen kesytä, Tolkienia tai ei.

Nyt on menossa sellainen kaksijakoinen fiilis projektini kanssa, että tykkään siitä kamalasti ja uskon siihen, mutta toisaalta tuntuu, että se on niin huono, etten kehtaa jakaa siitä edes pätkiä esim. täällä. I hate being bipolar, it's awesome.