Kirjoittajien Kilta

Opettaja sanoi viime tapaamisella, että mä tarvitsisin tekstiin enemmän konkretiaa ja sitä, että kuvaisin esimerkiksi esineitä. Niitä voisi käyttää myös vertauskuvina. Yhtenä esimerkkinä hän käytti sitä, että lähtiessään Genevestä Moskovaan Sabina pudotti vasemman puolen hansikkaan vahingossa maahan ja siten vasen (sydämenpuoleinen) hansikas jäi Sveitsiin rakastetun luokse ja vain toinen hansikas tuli mukaan Moskovaan. Nyt pitäisi keksiä jotain vastaavaa että tulisi konkreatiaa kerrontaan.

Minua häiritsee enenevissä määrin, että fantsiatarinani ainoa olennainen sympaattinen naishahmo on tähän mennessä ollut lähinnä "neito pulassa". Ei sillä, etteikö sellaisillekin hahmoille olisi paikkansa, mutta tuntuu vähän ironiselta kun olen suunnitellut tuota yhteiskuntaakin sillä ajatuksella, että mitään sukupuolisyrjintää ei hirveästi olisi. Olen leikitellyt ajatuksella ph:n veljen muuttamisesta siskoksi, eikä sille periaatteessa ole mitään estettä, paitsi se että olen pahuksen kiintynyt näihin hahmoihin sellaisina kuin ne nyt ovat.

Tämänhetkinen toimintasuunnitelma on voimaannuttaa pulassa oleva neito ja katsoa, tulisiko jossain kohtaa tilaisuus antaa jollekin kivalle naishahmolle isompi rooli.

Onko kenelläkään koskaan tapahtunut niin, että keksitte jonkun hahmon nimen ja vaikka se nimi tuntuu niin tyhmältä kuin olla ja voi, hahmo vain yksinkertaisesti haluaa tulla nimetyksi juuri sillä nimellä?

HölöPöllö kirjoitti: ↑21 Huhti 2024 12:14 Onko kenelläkään koskaan tapahtunut niin, että keksitte jonkun hahmon nimen ja vaikka se nimi tuntuu niin tyhmältä kuin olla ja voi, hahmo vain yksinkertaisesti haluaa tulla nimetyksi juuri sillä nimellä?

Hieman, juu! Nimesin tässä sisaruksen päivänaikojen mukaan, mikä tuntuu typerältä. Ajattelin, että ne ovat ns. placeholder-nimiä, kunnes keksin jotain parempaa. Mitään parempaa ei kuitenkaan ole ilmestynyt. Päädyin myös jossain hetken mielijohteessa siihen, että ne taivutetaan kuten sanat, ei kuten nimet (Satun vs. sadun -tyyliin). Alkuun kuulosti oikealta, mutta nyt kuulostaa vain siltä kuin en osaisi taivuttaa nimiä oikein. Näillä mennään kuitenkin tähän hätään.

HölöPöllö kirjoitti: ↑21 Huhti 2024 12:14 Onko kenelläkään koskaan tapahtunut niin, että keksitte jonkun hahmon nimen ja vaikka se nimi tuntuu niin tyhmältä kuin olla ja voi, hahmo vain yksinkertaisesti haluaa tulla nimetyksi juuri sillä nimellä?

No joo. Yksi aika alkutekijöissään oleva tarinani sai päähenkilökseen Gustav Komulaisen, ja uskoisin että osittain sen takia ko. juttu alkoi heti alusta kääntyä enemmän huumorin puolelle kuin oli tarkoitus. Mutta en voi vaihtaa nimeä, koska hänen nimensä on Gustav Komulainen.

HölöPöllö kirjoitti: ↑21 Huhti 2024 12:14 Onko kenelläkään koskaan tapahtunut niin, että keksitte jonkun hahmon nimen ja vaikka se nimi tuntuu niin tyhmältä kuin olla ja voi, hahmo vain yksinkertaisesti haluaa tulla nimetyksi juuri sillä nimellä?

Mulla ei ole vielä tarinaa, mutta olen juuri kehittänyt pakkomielteen, että mun on johonkin tarinaan kirjoitettava sisarukset Keijo ja Keija. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, että keija tarkoittaa pottaa.

Kässäri on tältä erää valmis. Olo on ku Hemulilla joka on muuttunut keräilijästä omistajaksi

Muistanet miten Hemuli sitten selvisi tilanteesta?

Totta! Nyt pitää vaan kehitellä jotain.

Oho. Meinasin, että en lähtisi enää tarkemmin suunnittelemaan vaan alkaisin vain kirjoittaa - mutta nyt sitten vähän himoittaisi lähteä suunnittelemaan kohtauksia ihan yksityiskohtien tasolla...

@Ael
No anna näppiksen laulaa vaan! Mä tiedän ton tunteen, kun sitä ajattelee, että "okei, mä teen vaan asian X", mutta kohta huomaa tekevänsä asioita Y ja Z, vaikka piti tehdä vain X.

Äh, yritän nyt vihdoin alkaa kirjoittelemaan, mutta tyhjä paperi vähän kammottaa. En oikein osaa aloittaa, vaikka tiedän, mitä aloituskohtauksessa tapahtuu.

Laskeskelin tässä, että olen elämäni aikana kirjoittanut 1465 raapaletta. Maaginen 1500 raapaleen raja varmaan menee rikki tänä vuonna, vaikka olenkin hiukan hillinnyt tahtia hulluimmista vuosistani ja keskittynyt viime aikoina vähän pidempiin tarinoihin.

(EDIT; Editoitu lukuja, jonkun lapsuksen kourissa laitoin aluksi tuplasti liian isot luvut.)

Minulla on seuraavaan novelliini

- Teema
- Tarkoitus (tahdon lukijoiden symppaavan päähenkilöä tämän puutteista huolimatta)
- Päähenkilö
- Yleinen käsitys siitä, millaisia sivuhenkilöt ovat
- Konflikti
- Läjä kohtauksia, jotka ilmentävät konfliktia
- Avoin lopetus, joka jättää kysymyksiä roikkumaan

Sitä vastoin minulta puuttuu kunnollinen juoni draaman kaarineen. Olen joskus katsellut ranskalaisia ihmissuhde-elokuvia, joissa konfliktoidaan ilman juonta tai draaman kaarta, ja nyt yritän kovasti päättää, voinko kirjoittaa samassa hengessä tuon ideani vain laittamalla kohtaukset johonkin järkevään järjestykseen. Missään nimessä en tahdo tarinaan perinteistä lopetusta, joka solmii langat, koska silloin päähenkilö näkisi erheensä, eikä lukija symppaisi päähenkilön puutteellisuutta samalla tavoin.

Eli jos joku osaa selittää minulle, kuinka kirjoitetaan ilman juonta mutta kuitenkin välttäen tekstin sillisalaattimaisuus, olen kiitollinen. Tähän ideaan kuitenkin uskon vahvasti, koska minulla on mielestäni tarinalla ihan oikeaa sanottavaa.

Liiankin osuva kolumni 33 motiivia kirjailijuudelle Kritiikin uutisissa. Suosittelen seuraamaan sivua muutenkin, ehdottomasti fiksuinta mitä fb-feedissäni on nykyään https://www.kritiikinuutiset.fi/2024/05 ... 9p9vQIvRpP