Kirjoittajien Kilta

Viime kuussa kirjoitin reilut 6000 sanaa, tässä kuussa sanoja on tullut yli 21 000! Projektin tämänhetkinen kokonaissanamäärä on 82 860 sanaa, mikä tuntuu tosi paljolta; saa nähdä mennäänkö 100 000 sanaan asti (tosi vaikea arvioida paljonko sanoja vielä vaaditaan maaliin pääsemiseksi).

En malttaisi odottaa että saan ekan version valmiiksi ja pääsen ekalle editointikierrokselle.

Vähän hiljaiseloa on ollut kirjoitusrintamalla, mutta kesäloma <3
Alkaisikohan löytyä aikaa!

Mä olen huomannut, että mua motivoi sanojen (tai ajan tms.) laskemisessa enemmän se, montako sanaa vielä puuttuu kuin se, montako on kirjoitettu. Tottakai se on kiva katsoa, kun sanamäärä kasvaa ja kasvaa, mutta se innostaa ihan eri tavalla, kun huomaa kuinka se tavoite sanamäärä pienenee ja pienenee. Vaikka esim. se tavoite saattaa olla täysi arvio, niin se on mulle ainakin hyvä olla.

Tämän sanottuani voin todeta että kirjoittaminen ei ole nyt ihan sujunut toivotulla tavalla. Syytän tästä yleisurheilun EM-kisoja :D

Tänään mietin yhtä tämänhetkisen kirjoitusprojektin kohtausta, jossa kaksi hahmoa juttelevat. Mieleen tuli ihan yhtäkkiä lause, jonka toinen hahmoista sanoo ja joka muuttaa aika dramaattisesti kaiken, mitä olen tähän asti ajatellut maailmasta, jossa tarina tapahtuu, ja juonesta. Jos seuraan tuon yhden lauseen esiin tuomia mahdollisuuksia, tarina tulee muuttumaan ihan täysin siitä, mitä sen on pitänyt olla. En tiedä, onko tämä hyvä juttu vai ihan kamala asia. Ehkä molempia. :D

@Neilikka
Minun silmin katsoen tuo olisi hyvä juttu. Tietty "itsenäisyys" on hahmojen kohdalla vain hyväksi.

Sain juuri käydyksi loppuun asti fantasiatarinan, jonka harkitsen lähettäväni kilpailuun. Nyt en ole vähään aikaan varsinaisesti kirjoittanut mitään vaan käynyt noita läpi.

Tässä on ollut kaikkea kiirettä ja hössää, ja mietin jo, jaksanko saada tuon siihen kuntoon, mutta eiköhän sittenkin.
Ja jos tässä vaikka saisi taas heinäkuussa jotain uutta aikaan.

Pitkä kuuma kesä ( vaikka sitä on ollut vasta kaksi viikkoa kalenterillisesti , on se ollut jo liian pitkä ). Joku aika sitten keksin että pitäisikö kirjoittaa heinäkuussa jotain nimellä Kesäleffa Sellaista lämpöistä, kodikasta kohellusta. Mutta mitä se niinkuin sisältäisi.
Toisaalta tahtoisin kirjoittaa ( jos osallistun lainkaan, nyt näyttää etten jaksa eikä ole motivaatiota, huhtikuukin kun meni miten meni ) jotain muuta. Joo, haluan kirjoittaa, mutta toisaalta, tuntuu siltä että en enää tahdokaan.

Mä hoksasin tänään Pacemakerissa sellaisen ominaisuuden, mitä en ole aiemmin huomannut. Oon melko varma, että se on siellä ollut koko ajan, en vaan jostain syystä ole sitä aiemmin noteerannut mitenkään. Eli kun menee lisäämään sanoja (minuutteja tms.) suunnitelmaan (plan) niin siinä laatikon perässä jonne voi merkitä sanat, on sarake jossa lukee Notes and times. Sinne voi merkitä mitä tahansa haluaakin notes-kohtaan (vaikka fiilistä kirjoittamisen aikana) ja paljonko aikaa käytti kirjoittamiseen. Minähän nyt lisäsin tämän ja eilisen päivän sanamäärien perään ajat, kun ne kerta muistin, ja WHOA! Siihen ylereunaan tuli palkki, josta näkyi käytetty aika, sanamäärä käytetyn ajan puitteissa (timed words done) ja sitten viimeisenä oli kuinka monta sanaa keskimäärin kirjoittaa tunnissa. Siis wau! Tää oli oikeasti tosi kiva lisäys! Tai eihän ne nyt lisäys ole, koska se on luultavasti ollut siellä jo aiemmin, en vaan tosiaan ole huomannut. Mutta lisäys itselle. Näkee kuinka paljon keskimäärin saa aikaan tunnissa. Se oli jotenkin kovin rohkaisevaa :)

Nyt pitää vaan olla asialla ja kellottaa enemmänkin noita aikoja niin saa kattavampaa dataa siitä, paljonko aikaa kuluu ja paljonko tunnissa saa aikaiseksi. Ihan vaan omaksi ilokseen.

Mua naurattaa kyllä kovasti tuo, etten ole huomannut tuota aiemmin. Olen vissiin niin innoissani lisäillyt sanoja ja minuutteja etten ole katsonut mitä muuta sivulta löytyy :D

Mun viimesin havainto ohjelmien ominaisuuksien kanssa on se, että ne JUKOLISTE MENI JA VAIHTO WORDIN ROBOTTIÄÄNET!

Vielä pari kuukautta sitten surutta käytin niitä ääniä oikolukuapuna.
Kun monotoninen botti lukee tekstiä ääneen just niin kuin se siellä lukee, virheet ja oudot lauserakenteet bongaa helposti silloinkin, kun tekstille ehtii sokeutua.
VAAN EIPÄ MITÄ, sitten nimettömän mies- ja naisäänen yhtäkkiä syrjäytti Microsoft Heidi. Aivan ilmoittamatta mun mukava kertojanainen ja yrityspöhinämies oli kumpikin kateissa valikosta.
Ja Heidi arvailee sanoja ihan päin honkia??? Se ei lue äänteitä kuten ne on kirjoitettu, vaan on ilmeisesti opetettu tietyille sanoille väärin ihan tarkoituksella.
"Olette" Heidi lausui "ootte", "poikaseni" oli sille "poikani". Eihän koneääni silloin enää ole tarkistustyökalu - vaikka löytyi Wordin Tarkista-välilehdeltä.
Myös nuotti sanoissa oli tosi outo.

Pari päivää sitten sain tarpeekseni ja laitoin muina kareneina raivopalautteen microsoftin palautekeskuksen kautta.
En tiedä, oliko palautteen voima muka oikeesti niin suuri, vai onko useampi ihminen valittanut.
Nyt voin ilokseni kuitenkin kertoa, että HEIDI ON LYÖTY! Avasin äsken ihan pilan päiten sen Lue ääneen -toiminnon, JA PÖHINÄMIES JA KERTOJAROUVA ON PALANNEET!

Hurja keväinen saaga ihmiseltä, joka ei käytä mitään wordia pätevämpää :D

Projektissani poksahti rikki jo 98 000 sanaa, eli kyllä ekalla kierroksella mennään ihan heittämällä yli 100k:n. Epävirallisena tavoitteenani on saada eka versio valmiiksi kesäkuun loppuun mennessä, jotta voisin sitten H.E.I.N.Ä.:ssä joko aloittaa editoinnin, työskennellä ihan uuden projektin parissa tai sekä että. Hieman pelottaa, että vanhan projektin jättäminen kuukaudeksi hautumaan johtaisi sen hylkäämiseen tarkoitettua pidemmäksi ajaksi. Toisaalta olisi kova hinku päästä suunnittelemaan ja kirjoittamaan uutta. Sain nimittäin hiljattain sellaisen aivot narikkaan -tyyppisen spefi-idean, joka kyllä tällä hetkellä tuntuu vähän sellaiselta "eh, onkohan minusta toteuttamaan tätä" mutta jota olisi kiinnostavaa tutkiskella. Mutta jos nyt aluksi malttaisi paahtaa tämän keskeneräisen homman loppuun; ei olisi enää kauhean paljon jäljellä.

FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFUUUUUUU hirveä tahkoaminen Ropecon-esitelmää varten. Onneksi pomo on poissa, eikä töissä tapahdu: mitään, joten voin käyttää vielä pari päivää työkoneen erinomaista Wordia JA PowerPointia. Lähteitä vain on niin helkkaristi, ja yritän etsiä parhaita niistä, kääntää suomeksi ja sitten kirjoittaa jotain koherenttia. Kuvien etsimiseenkin menee aikaa.Ylihuomenna perjantaina pitäisi saada kaikki valmiiksi, koska sitten alkaa lomalomaloma, ja ajan seuraavan viikon alussa kotiin Etelä-Suomeen, ja sitten onkin Coniviikonloppu... Nyt mietin, että olisiko pitänyt sittenkin pyytää vain tunti aikaa puolentoista sijaan. :/

Lelle Svenner eikös esitelmissä luppoajan voi aina täyttää yleisökysymyksillä? Puoleenväliin joku "ottakaapa nyt siitä vierestä ihminen ja pohtikaa keskenänne mitä ennakkoajatuksia tuli asiasta x" ja lopussa "nyt saatte kertoa kaikki omat fiiliksenne ja kysyä lisää" :D

Hmmm. Minulla saattaisi olla mahdollisuus tulla härnäämään Lelleä...

(toivottavasti ei nyt tullut lisästressiä)

En vielä olekaan katsonut Conin ohjelmaa.

Yleensä niissä esitelmissä tulntuu pikemminkin loppuvan aika kesken. Kyseltävää olisi vaikka kuinka ja "julmat järkkärit" alakavat ajaa porukkaa pihalle (seuraavien alta).

Edit: Mitäs minä sanoin. Saivat melkein tulla kantamaan esitelmänpitäjän ulos. Eikä edes ehditty esittää tyhmiä tai viisaita kysymyksiä.

Mitenkäs aasinsiltaisin tämän kirjoittamiseen -- paitsi että Ropeconin aikana ei ole kirjoittaminen edistynyt, ajatusmateriaalia ehkä kerääntynyt, kunhan kerkiää sulatella.

Runokokoelma on pirusti vaikeampi kuin proosa, koska tässä on yksi elementti enemmän: mihin taatelin järjestykseen mä laitan nämä runot? Osassa vähän niin kuin on tarinaa, mutta osa on itsenäisiä. Suurimmassa osassa on yksi kertoja, mutta muutamassa onkin sitten eri kertoja, ja nämä on kuitenkin oleellisia runoja kokonaisuuden kannalta.

Minä sain Mars-dekkarini nytkähtämään eteenpäin, kun keksin mihin roistot olivat piilottaneet tukikohtansa, ja miten se tavallaan liittyy aikaisemmin tavattuun henkilöön.