Kirjoittajien Kilta

Sain tänään luonnosteltua novellin juonen päässäni. Nyt käyn sisäistä kamppailua sen kanssa, että haluanko kirjoittaa sen, koska sen sanoma on jotain niin itsestäänselvää kuin että kaupankäynti on parempi vaihtoehto kuin sota. Tietysti kannatan sanomaa, mutta en ole varma, haluanko kirjoittaa tarinaa, jonka sanoma on näin itsestäänselvä. Ehkä kuitenkin vallitseva sotaisa maailmantilanne kaipaa tätäkin sanomaa. Jos kirjoitan, käytän tekoälyä.

Pusersin kässärin siihen kuntoon, että sen voi luovuttaa koelukijalle tai arvioijalle. Eikä se edes ollut niin *piip* kuin olin ajatellut.

Vaihdoin aikamuodon preesensistä imperfektiin ja jostain syystä se piristi tekstiä niin, että nyt kirjoittaminen luistaa ihan eri tavalla.

Hetken sen piti hautua, kuukauden yli ainakin, mutta tänään sain viimeisimmän lukuni viimein kirjoitettua kunnolla uusiksi!
Nyt se on sellasessa kunnossa, että olen ainakin toistaiseksi tyytyväinen, ja PUOLET KÄSSÄRIN LUVUISTA ON VIRALLISESTI HOIDETTU.
Jeeeeeee
Toivomani aikataulu, että tää editoitu kakkosluonnos olisi valmis kesän loppuun mennessä, on ihan oikeesti mahdollinen!

Kirjoitin tänään tekoälynovellin, jota pidän poikkeuksellisen onnistuneena. Olen aina pitänyt romanttisena teollisuusalueilla kävelemistä pimeällä, ja kauhua luen ennemmin tunnelman kuin pelon takia. Kehitin rappeutuneelle teollisuusalueelle sijoittuvan kauhunovellin, jossa tunnelma on pääosassa. Käskin tekoälyä kirjoittamaan tarinan goottilaisen kauhukirjailijan Sheridan le Fanun tyylillä, ja valinta oli onnistunut. Tekoälyn tuottaman tekstin laatuun vaikuttaa selvästi paljon se, kuinka tarina sopii esikuvakirjailijan suuhun.

Hiphei! Muutama hahmo löysi taas sekä nimensä että paikkansa ja muutaman hahmon syntymäperhe selkiytyi hieman.

Kyllä se vaan niin on että aivoriiheen ja siellä puintiin tarvii aina useamman henkilön. Hirmu, ylireija ja Aava Meri erityiskiitos teille kaikille viimeisimmistä tuoreista ajatuksista!

Muutama lukko tarinassa aukesi taas ja pääsen vihdoin eteenpäin jorpakosta, jossa ainakin kuukauden kahlasin edestakasin. Jee!

Löysin ghoulille työpaikan, mikä on positiivista, joskin hieman häkellyttävää - vielä kaksi päivää sitten en tiennyt, että sellainen olento tarvitsee työpaikan. Ja vielä kolme päivää sitten en tiennyt kirjoittavani ghoulitarinaa.

Laitoin projektin muotuilut kohdillen ja kirjoitin kirjoitin jonkin verran ja PÄÄSIN TIEDOSTON SIVULLE 100!!!

@RikuY
Noin voi käydä, kun antaa vaan hahmojen viedä ja näyttää, mitä he haluavat sinun näkevän ja kirjoittavan. Ja minun silmin katsoen se on hyvä juttu.

HannaTulijoki kirjoitti: ↑10 Kesä 2024 02:15 @RikuY
Noin voi käydä, kun antaa vaan hahmojen viedä ja näyttää, mitä he haluavat sinun näkevän ja kirjoittavan. Ja minun silmin katsoen se on hyvä juttu.

Niin, joskus hahmot vievät, ja kuinka siihen suhtautua voisi olla oma keskustelunsa vaikka hahmoja käsittelevässä alafoorumissaan ... tällä kertaa kyse oli ennemminkin ehkä siitä, että eräs viihdetarjonta johti tekstintuottoa yleisemmin käsittelevään pohdintaan, johon sitten assosioitui kimpale omaa henkilöhistoriaa ja satunnainen havainto ulkomaailmasta - jollain tapaa hyvin tyypillinen ideointitapa itselleni.


Hyvä juttu kyllä omiin silmiinikin, joskin isoin plussa tullee siitä, että tuntuu hyvältä ideoida ja työstää erilaisia luovia projekteja; iso kimpale töistäni tapahtuu ulkosalla, ja nämä jatkuvat sään ääri-ilmiöt (kylmä, lumi, helle) ovat pitäneet minut jossain survival modessa, keskittyneenä siihen, mitä pukea, kuinka paljon juoda, mitä syödä .... nyt, kun ollaan normaalissa kesäkelissä (+5, tihkusadetta), niin mieli poukkoilee jos johonkin suuntaan, ilosta kiljuen tarttumassa niin kauhunovelleihin kuin vesiväreihin.

@RikuY
Tavalla tai toisella sun mielikuvitus kuitenkin lähti liikkeelle ja sun hahmot alkoivat puhua sulle. Se on niinku se mun pointti.

Nyt on taas tupsahtanut pari jonkinlaista raapaleideaa. Ehkä niitä syntyy sittenkin se sata vuoden aikana.

Tosin tuo äskeinen taisi olla taas enemmän pieni proosaruno.

Tämä on eilispäivän onnistuminen, mutta onnistuminen silti!
Mulla on nyt pari viikkoa seissyt editointi/uudelleenkirjoitus, kun keskeneräinen luku on juuri puolivälin isojen juonenkäänteiden... no, käännekohta.
Oon tosi pitkään vatvonut sitä, missä järjestyksessä esittelen uuden hahmon, mysteerin osavastauksen ja yliluonnolliset elementit.
Useamman erillisen langan solmiminen yhteen on yllättävän haastavaa, kun tässä kässärin versiossa niin moni asia on muuttunut ykkösluonnokseen verrattuna.

Mutta taisin onneksi eilisiltana vihdoin päästä isoimman kynnyksen yli! Uusi haastaja on saapunut ja esitelty ihan mukiinmenevästi. Nyt pääsen vihdoin jatkamaan eteenpäin. :)

Sain tänään fantasiaprojektini ekan version loppuun. Lasken sen onnistumiseksi, vaikka menikin yhdellä päivällä yli epävirallisesta tavoitteesta. Kahdeksan kuukautta ja yksi päivä, 112 777 sanaa. Vau. (Tässä siis hämmästyttää paitsi tekstin pituus myös se, että mulla oli pitkäjänteisyyttä työstää ensiversiota näin kauan. Onnistuisinkohan tällä kertaa rämpimään myös editointivaiheen läpi!)