Korealaiset ja kiinalaiset draamat

[HölöPöllö]

Katsooko/suurkuluttaako kukaan täälläolija näitä? Itse lasken itseni suurkuluttajaksi. Pidän myös korealaisesta popista, joten jatkumo tuosta musiikista näihin draamoihin oli sujuva. Muistan ensimmäisen korealaisen draaman jonka löysin jokunen vuosi sitten Ylen verkkosivuilta. Sen nimi on W-Two worlds tai W-Two Worlds Apart. Se oli silloin minulle jotain uutta ja ihanaa. Erilaista normisarjoihin joita tuli lähinnä Jenkeistä ja Saksasta. Yritin etsiä samaisilta sivuilta, olisiko korealaista tuotantoa lisää, mutta ei ollut. Viime vuonna sitten, tai toissavuonna, sain Facebookissa kutsun ryhmään nimeltä Hallyu Discussion for Grown Folk ja löysin uudestaan tämän maailman. Enkä ole katunut hetkeäkään että hyppäsin kyseiseen kaninkoloon. En enää katso oikeastaan laisinkaan jenkkisarjoja enkä saksalaista krimiä. Pidän myös Studio Ghiblin elokuvista, joten kai tuo Aasia suunta jollain tavalla kiinnostaa.

[Peruna]

Jonkin verran on tullut katsottua k-draamoja. En tiedä, mikä niissä viehättää. Varmaan ainakin kieli ja kulttuuri - joskus opiskelinkin koreaa, mutta se on vähän jäänyt - sekä se, että tuppaavat olemaan varsin lyhyitä eivätkä vaadi elinikäistä sitoutumista, jos haluaa kokonaisen sarjan katsoa :D

[HölöPöllö]

On niitä pidempiäkin, mutta joo, eivät ole miljoonan jakson mittaisia. Tai en ainakaan ole moisia löytänyt

[punnort]

Harrastan go-peliä, ja tuohon kaukoidän fiktiotarjontaan on tullut tutustuttua sikäli, kun se kyseistä peliä käsittelee. Olen katsonut youtubesta 8-osaisen kiinalaisen draamaelokuvasarjan Master of Go. Sit tietysti japanilaisen mangan puolelta on tullut luettua Hikaru no Go:ta, ja romaaneista löytyy korealainen First Kyu ja japanilainen Master of Go (ei yhteyttä em. elokuvasarjaan.)

[shieva]

Katsooko/suurkuluttaako kukaan täälläolija näitä? Itse lasken itseni suurkuluttajaksi. Pidän myös korealaisesta popista, joten jatkumo tuosta musiikista näihin draamoihin oli sujuva. Muistan ensimmäisen korealaisen draaman jonka löysin jokunen vuosi sitten Ylen verkkosivuilta. Sen nimi on W-Two worlds tai W-Two Worlds Apart. Se oli silloin minulle jotain uutta ja ihanaa. Erilaista normisarjoihin joita tuli lähinnä Jenkeistä ja Saksasta. Yritin etsiä samaisilta sivuilta, olisiko korealaista tuotantoa lisää, mutta ei ollut.

Mullekin W taisi olla ensimmäisiä korealaisia sarjoja, joita katsoin. Se oli tosiaan hyvin erilainen ja freesin oloinen verrattuna länsimaisiin sarjoihin. Nyt tietysti, kun olen enemmän sarjoja katsonut, niin kyllähän niissäkin samaa kaavaa noudatetaan. Usein niistä (varsinkin jos on jonkinlaista romanssia) huokuu Etelä-Korean hyperkapitalistisuus, se kuinka nuoren naisen unelma on aina löytää komea ja rikas poikaystävä, joka vie kalliisiin ravintoloihin treffeille. Vaikka toisaalta tällaisissakin sarjoissa usein on jonkinlainen jännitysjuoni (kuten W, Business Proposal, Little Women).

Ehkä näitä sarjoja (ja esim. animea) yhdistävä asia verrattuna varsinkin suomalaisiin sarjoihin on se, että mikään ei ole liian epäuskottavaa ja kaikki on mahdollista. Suomessa kun inhorealistisuus on se juttu. Toinen eroavaisuus on se, että katsojaa ei aina päästetä helpolla. Joskus asiat tapahtuvat epäjärjestyksessä ja katsojan aivot laitetaan raksuttamaan. Esimerkiksi Law School on tästä esimerkki.

Näin kirjafoorumilla täytyy suositella suurella lämmöllä Romance is a Bonus Book -sarjaa, jossa on muuten tuosta W:stä tuttu pääosapojan näyttelijä ja näyttämönä on kustantamo. Sarjasta jäi minulle hirveän suuri kaipuu saada suomeenkin yhtä ihania designeja kirjojen kansikuviin. Jotenkin ne sarjassa näkyvät kirjat ovat niin modernin ja nätin näköisiä, niin on kyllä paikat ja ihmisetkin.

Kaikki mainitsemani sarjat W:tä lukuunottamatta löytyvät Netflixistä. Aika lailla kaikki katsomani sarjat tuli mainittua. Ihan täysin en ole k-draamoihin hurahtanut, koska juurikin näiden jälkeen alkoi huomata tiettyjä kaavoja, jotka toistuvat sarjoissa. Aion toki jatkossakin sarjoja katsoa, mutta välillä piti vaihteeksi katsoa jotain muuta.

[HölöPöllö]

Joo, itsekin olen katsonut tuon Romance is a bonusbook. Sen loppuun katsomisessa taisi mennä itselläni jonkin aikaa. En muista miksi, ehkä sen vuoksi, että se oli niin ihana, etten vaan tahtonut katsoa sitä loppuun.

Tottahan kaikkialla seurataan samoja kaavoja, mutta kotomaisissa sarjoissa on se vika, että niissä seka seurataan samoja kaavoja, että niissä on aina samat näyttelijät. Se luo itselle semmoisen hohhoijaa efektin.