Kirjoittajien Kilta

Olen kai tyhmä, mutta mä en edelleenkään ymmärrä mitä tai millaista tajunnanvirta on

Minusta tähän kysymykseen ei välttämättä löydy yhtä yksiselitteistä vastausta, joten jotta ei suistettaisi toista ketjua aivan täysin raiteiltaan, siirsin tämän kysymyksen omaksi ketjukseen, sillä tästä voi hyvinkin tulla jotain hedelmällistä ja inspiroivaa keskustelua :)

Mutta vastatakseni seuraavaksi kysymykseen, minä henkilökohtaisesti ymmärrän tajunnanvirran siten, että kirjoitetaan vain jotain, ihan mitä tahansa mitä mieleen juolahtaa, ilman paineita julkaisusta, oikeinkirjoituksesta tai mistään muistakaan seikoista, joita voi aina korjata myöhemmin. Sitä voi hyvin lähteä liikkeelle vaikka kirjoittamalla ensin siitä kuinka ei ole mitään ideaa ja sitten pohtimalla ikään kuin ääneen sen tekstin kautta sitä mistä ideoiden puute voisi johtua, mistä saada niitä ja niin edelleen, aina aiheesta ja aasinsillasta toiseen ilman varsinaista päämäärää. Se voi hyvinkin pakottaa jotain aivosoluja liikkeelle ja herättää sitten lopulta jonkin uuden idean tuon kaltaisen kirjoittamalla tapahtuvan ääneen pohtimisen ja monologin avulla.

Itse ajattelen tajunnanvirran suunnilleen samalla tavalla kuin Southpaw! Kirjoittaa vaan menemään, mitä päähän tulee, sen kummempia ajattelematta. Ei mietitä, sopiiko asia kunnolla tekstiin tai editoida kirjoitettaessa, vaan ajatukset vuodatetaan paperille suodattamatta. Vähän samalla tavalla, kun voidaan sanoa puhuttavan, mitä sylki suuhun tuo.

Te ajattelette sitä kumpikin kirjoitustekniikkana? KIrjallisena tyylinä se on minun käsittääkseni sitä että kuvataan näkökulmahenkilön (näennäisesti) satunnaisia ajatuksia. Klassisista klassisin esimerkki on Joycen Odysseus.

Minä yritin kerran, ja se loppui siihen että päähenkilö alkoikin muuttuilla linnuksi ja tyyppi vaihtui moderniksi fantasiaksi...

Se että kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa kuulostaa pikemmin aloitustekniikalta, ei tiedä mistä aloittaisi ja raapustaa paperille jotain mistä sitten ehkä välähtää.

Minulle tajunnanvirta on sellaista suunnittelematonta kirjoittamista. Tarinan voi aloittaa sillä tai sitä voi olla keskellä tarinaakin. Sellaista että kirjoittaa "mitä sylki suuhun tuo" ilman että sen kummemmin miettii.

Mä käytän tajunnanvirtaa kanssa kirjoitustekniikkana, ja miellän sen hyvin samalla tavalla kuin Southpaw ja Hahtuva. Usein lopputulos on aika kaoottista ja polveilevaa ja asia saattaa muuttua alun ja lopun välillä - eli editoitavaa riittää. Sen sijaan näkökulmahenkilön satunnaisten ajatusten kuvaamiseen en ole sitä käyttänyt, pitäisi ehkä joskus tutustua siihenkin. Tajunnanvirta on kyllä tekniikkana sellainen, että aika harvoin sitä tulee varsinaisesti puhdasta tajunnanvirtaa kirjoitettua. Aamusivut kai voisi olla jonkinlaista tajunnanvirtaa, mutta itse en aamusivujakaan harrasta. Pitäisi ehkä kirjoittaa tajunnanvirtana useamminkin, jos se purkaisi myös writer's blockia, joka mua aika usein tuntuu riivaavan.

//Surku kiilasi väliin, ja olen kyllä samaa mieltä tuostakin. Tosin mulle tajunnanvirran ja normikirjoittamisen erottaminen toisistaan on jotenkin hankalaa, kun usein se oma kirjoittaminen on juuri sellaista "mitä sylki suuhun tuo" - ja ehkä sen takia sitä editoitavaa usein riittää vähän liiaksikin.

Mulle tajunnanvirta tarkottaa kaiketi sitä, että istun alas ja alan kirjottamaan aivan suunnittelematta. Se voi olla kirjotusharjotus vaikka jonkun generaattorin sanaehdotuksen pohjalta, tai sitten suunnittelukeino itsessään toiselle tekstille. Esim. ihan fantasiaprojektin alussa "iltasadun" tiivistäminen yhdeltä istumalta oli helppo maailmanrakennuskeino, ja joskus taas yksittäisten dialoginpätkien pyörittely synnyttää jotain uutta isompaa.

Se eroaa mun muusta kirjottamisestani niin, että hyvin harvoin kun "istun kirjoittamaan" se olisi jotain, mitä keksin täysin siinä hetkessä. Yleensä suunnittelen pääni sisällä paljon kaikenlaista ennen varsinaista kirjoittamista.

Noin sekä tyylinä että tekniikkana käytän/olen käyttänyt tajunnanvirtaa proosarunoissa. Lähden jostain ideasta, havainnosta, teemasta; annan sen kehittyä vapaasti ja kontrolloimatta nolladraftissa, ja sitten editoinnissa tutkin, mitä assosiaatioita haluan vahvistaa halutun tuloksen saavuttamiseksi ja mitä taasen häivytän pois.


Tekniikoiden ja tyylin lisäksi ehkä voisi ajatella, että aamusivujen kaltaiset kirjoitusharjoitukset, joissa tuotetaan tekstiä sen enempi ajattelematta, ilman tavoitteita, vähintään puolimeditatiivisesti, menisivät tajunnanvirran alle ainakin jollain tasolla...?

Mitä sitten ovat nuo aamusivut jotka tässäkin mainitaan? Kai nekin jollain lailla sitten liittyvät tajunnanvirtaan kun ne on kerran mainittu pariin otteeseen.

Aamusivut ovat (sellaisena kuin minä ne ymmärrän) aamulla käsin kirjoitettuja sivuja (yleensä kolme sivua), joita kirjoittaessa on tarkoitus vain dumpata paperille ajatukset sellaisina kuin ne mieleen tulevat. Idea on siis pitää kynä koko ajan liikkeessä, ja jos tulee esim. tilanteeseen, jossa ei keksi mitään, voi kirjoittaa senkin auki "en keksi mitään, tämä on tyhmää, vihaan aamusivuja" jne. (Saattaa olla pääteltävissä, että itse en pidä aamusiviuista :D )

Aamusivujen kirjoittamista suosittelevat ainakin Julia Cameron ja Natalie Goldberg kirjoitusoppaissaan.

Ahaa, okei. Ilmankos en tiennyt kun en sellaisia harrasta Aamulla kun ei vaan ehdi. Kiitos vaan vastauksesta.

Minä näen tajunnanvirran voivan tarkoittaa kahta asiaa.

Tekniikka - Kirjoitan ihan mitä mieleen juolahtaa, yleensä ilman suunnitelmaa. Itselläni tämä näkyy siten, että ollessani tyytymätön tekstiin tai sen suuntaan pahimmillaan kirjoitan tekstin keskelle ihan vain "STOP, ei tämä näin voi mennä, ennemmin x, y ja z" ja jatkan kirjoittamista muutamaa lausetta aiemmasta kohtauksesta kuitenkaan poistamatta keskeltä lauseita, joissa teksti lähti turhankin paljon harhapoluille. Kirjoitan siis mitä vain ikinä satun ajattelemaan ilmaan minkäänlaista suodatinta, kunhan tekstiä ilmestyy paperille/ruudulle. Myöhemmin sitten editoin rankalla kädellä tai kirjoitan kohtauksen kokonaan uusiksi. Tarinan kuvailun seassa saattaa olla erillisiä huomioita ja korjauksia aiempiin kohtauksiin pahimmillaan kesken lauseen. Minun tajunnanvirtani on melkoista ääripäätä.

Tekniikan vastakohta - Jos kirjoitan jotain muuta kuin tajunnanvirtaa, tekstini on enemmän mietittyä. Kokonaisia lauseita, tiedän mihin suuntaan haluan tekstini kanssa mennä. Mietin hetken, ennen kuin kirjoitan lauseen oikeasti paperille/ruudulle. Teksti on kohtuullisen valmista sellaisenaan, vaikka tarvitseekin vielä hieman editointia.

Tyyli - Teksti itsessään on tajunnanvirtamaista, mutta se ei ole välttämättä kirjoittajan tajunnanvirtaa. Enemmänkin teksti pyrkii kuvaamaan ajatuksia suoraan sellaisena kuin ne ovat. Harvan meistä ajatukset nimittäin ovat kovin koottuja - tai ainakaan minun eivät ole. :D Pompin asiasta toiseen, mieli löytää omituisia assosiaatioita, unohdan ajatuksen kesken kaiken, en ikinä pääsekään ajatuksen loppuun jne.

Tyylin vastakohta - Se, minkälaista teksti yleensä on ja mitä kirjoista yleensä luetaan. Teksti on tarkkaan mietittyä, sillä on tarkka suunta ja lauseet kytkeytyvät aiempaan ja seuraavaan. Tämä vastaus on toivottavasti tajunnanvirran vastakohta.

Tekniikkana kirjoitan tajunnanvirtaa silloin kun sitä koen tarvitsevani. NaNoWriMon aikana, jos on jokin blokki päällä, jos vain haluan saada kohtauksen valmiiksi, jos vain tarvitsen sanoja, jos vain haluan "luurangon" tarinalle ja tehdä editoinnin myöhemmin. Siinä hetkessä se tuntuu ihan ok ratkaisulta, mutta myöhemmin sitten vaatii paljon työtä saada teksti lukukelpoiseksi.

Kai sitä voisi vähän mutkia oikoen sanoa, että tajunnanvirta on housuilijan tekniikka numero yksi. Sillä saa kummasti taltutettua valkoisen paperin kauhua ja käsin kirjoittaen aloitettuna se on kyllä minusta aika hyvin naimisissa termin "aamusivut", joista kuulin nyt ensimmäistä kertaa, kanssa. Ja jota olen ilmeisesti harjoittanut melkein aina, joskaan en aamuisin.

Minusta "aamusivut"-tekniikka ei kyllä tarvitse liittyä mihinkään erityiseen vuorokauden aikaan, sillä esimerkiksi äitini piirtelee paperin reunoja täyteen kiehkuroita, kun on pitkään puhelimessa. Auttaa kuulemma keskittymään keskusteluun, kun "ylimääräiset" ajatukset saa pois häiritsemästä. Siksi siis niitä muistilehtiöitä näki usein lankapuhelimien vieressä... kännyaikana erilaiset väskyyn mahtuvat muistikirjat lienevät lisääntyneet.

Minulle tajunnanvirta on sitä, kun kirjoitan päiväkirjaa. Sinne vain sellainen dumppaus mitä päässä liikkuu, aivan kaikki katkonaisetkin ajatukset ja keskeneräiset mietinnät jotka eivät johda mihinkään. Tajunnanvirta on minulle vähän kuin selittäisin terapeutille kaikkea mitä ajatuksissani liikkuu, ilman stressiä siitä että tekstillä pitäisi olla jokin tarkoitus tai päämäärä tai juoni.

Mä noista aamusivuista sanon sen verran, että niiden tarkoitus on siis auttaa ihmisiä tekemään jotain luovaa heti aamusta, joka edesauttaa sitä että ne voi tehdä myös jotain luovaa myöhemmin päivällä. Tarkoitus on siis kirjoittaa ihan mitä tahansa, vaikkahan sitten jupista edellispäivän pieleen menneestä tapaamisesta tms. Kunhan kirjoittaa jotakin. Ja tekee siitä tavan. Mä kirjoitin aamusivuja muutaman kuukauden. Tykkäsin niiden kirjoittamisesta toki, just sellaista tajunnanvirtaa, mitä mieleen tuli. Mä kirjoitin ne koneella (500 sanaa enkä 3 sivua) koska aloitin ensin kirjoittamaan käsin. Heti aamusta. Mä EN ole aamuihminen sitten yhtään, joten käsi väsyi, alkoi ärysttää ja dumppasin koko idean. Joten seuraavalla kerralla kirjoitin suosiolla koneella.

Viime kuussa tuli katko aamusivuihin. Meinasin että jätän koko homman sikseen, mutta ehkä mä nyt kuitenkin jatkankin sitä. Koska A) se oli hyvä kirjoitusrutiini, olkoonkin ettei se ollut fiktiota, se oli kuitenkin kirjoittamista ja toisinaan siitä oli helppo lähteä työstämään jotain tarinaakin ja B) kyllä siellä tuli oivalluksiakin tehtyä, kirjoittamisesta ja elämästä ylipäätään. Mikä on siis myös sen tarkoitus, kirjoittaa tajunnanvirtaa, ja joku kaunis päivä aivot on käsitelleen jotain asiaa ja saat kunnon ahaa! oivalluksen kesken kirjoittamisen. Se voi olla hyvin terapeuttista.

Julia Cameron puhuu tästä asiasta kirjassaan The Artist's Way. En nyt sano että kirja kannattaa lukea, sen voi lukea jos huvittaa, kyllä siellä oli ihan hyvää asiaakin, minusta ainakin. Mutta se puhuu jumalasta paljon ja mua se ainakin häiritse kovastikin. Mutta ei se kirja mun elämääni muuttanut niin kovin kuin jotkut sen kirjan lukeneet (ja aamusivuja kirjoittaneet) on antaneet ymmärtää.

Ja vastatakseni kysymykseen, mulle tajunnanvirta on just sitä, että kirjoittaa ihan mitä mieleen tulee. Saattaa olla esim yksi kappale jotain asiaa ja yhtä äkkiä hypätään aivan eri asiaan ja siitä sitten taas toiseen. Joskus saattaa hyvinkin äkkiä vaihtua aihe ja toisinaan kirjoitan joitain ajatuksia todella syvällisestikin, kun alkaa oikein miettiä jotain aihetta. Ja kirjoitan siis tajunnanvirtaa aamusivuissa. Tarinoiden kirjoittamisessa tajunnanvirta on ehkä osana ideointia, juonittelua, kun mietin kaikkia vaihtoehtoja enkä sensuroi ajatuksia. Mutta sitten kun kirjoitan itse tarinaa, niin sinne harvemmin tajunnanvirtaa eksyy. Toisinaan, mutta yleensä on suunnitelmat sen verran hyvät, että tiedän mitä milloinkin tapahtuu (olen siis plotter, en pantser) ja siellä ei välttämättä ole hirveästi varaa alkaa keksimään uutta kesken kaiken. Toki joskus tulee lisättyä sinne jotain, muttei mitään suurta juonenkäännettä kuitenkaan. Ne on jo suunniteltu valmiiksi.