Kirjoittajien Kilta

Mikä on paras saamasi tai keksimäsi kirjoitusohje/-vinkki/-neuvo? Harva jos mikään vinkki käy ihan kaikkiin tilanteisiin, mutta mikä tahansa vinkki voi olla se, joka tuo heureka-hetken omaan tai jonkun muun kirjoittamiseen. :) Vinkki voi siis liittyä johonkin ihan yksittäiseen juttuun omassa kirjoittamisessa tai tietyssä tekstissä ja toimia vain siihen yhteen yksityiskohtaan.

Editoimisen tärkeyden muistaminen! Tässäkin asiassa jokainen on yksilö, mutta voi niitä kertoja, kun olen ollut surullinen omasta kirjoittamisestani, koska itse en kykene tuottamaan pitkiä tekstejä sellaisenaan julkaisukelpoisina. Minua on auttanut tajuta editoinnin olevan normaali, mahdollisesti iso osa kirjoitusprosessia ja tärkeää tekstini laadulle. Ensimmäinen luonnos ei määrittele minua tai taitojani.

Editoimisessa voi kehittyä ja kukaan ei ole seppä syntyessään. Ei siis haittaa, vaikka alkuun meinaa mennä sormi suuhun, kun tuijottaa puolivalmista tekstiä. Sama koskee kirjoittamista ja monia muita kirjoittamiseen liittyviä osa-alueita. Joillakin voi olla enemmän lahjoja luonnostaan, mutta kirjoittamisen taitoa voi harjoitella ja kehittää.

Mulle ehkä merkityksellisin kirjoitusvinkki on Stephen Kingiltä peräisin:

”If you want to be a writer, you must do two things above all others: read a lot and write a lot.”

Eli vapaasti suomennettuna: Jos haluat kirjoittajaksi, sinun on tehtävä kaksi asiaa ennen muuta: luettava paljon ja kirjoitettava paljon.

Mä ymmärrän tämän siten, että kirjoittaminen vaatii myös sitä, että lukee aktiivisesti. Lukeminen kasvattaa sanavarastoa, mutta myös lisää tietoa ja käsitystä kirjallisuudesta ja sen konventioista. Tavallaan lukemalla passiivisesti saa käsityksen siitä, millanen on erilaisten kirjallisuudenlajien rakenne. Tämä on se lukemisosuus tästä vinkistä. Mutta kirjoittamiseen ei kuulu pelkkä lukeminen, vaan pitää myös kirjoittaa paljon. Mä suhtaudun kirjoittamiseen vähän samalla tavalla kuin valokuvaamiseen. Ehkä 10% kaikesta tuotetusta on oikeasti laadukasta/julkaisukelpoista. Kirjoittamalla paljon saa myös harjoitusta, eihän monetkaan osaa esim. piirtää kerralla täydellisesti, vaan se vaatii sen, että piirtää paljon ja harjoittelee. Kirjoittaminen on taito siinä missä muutkin, ja omasta mielestäni se, että kirjoittaa paljon on erinomaista harjoittelua.

Mutta tämä on toki vain oma mielipiteeni eikä todellakaan ainoa oikea totuus. Mä olen itse kirjoittajana ns. kingiläinen ja siihen päälle vielä perfektionisti. Tämä lainaus Kingiltä on ollut itselleni merkityksellinen ja on jo vuosia vaikuttanut oman kirjoittamiseni taustalla. Ns. parhaita kirjoitusvinkkejä olisi varmaan vaikka kuinka paljon, mutta tämä on itselleni se, joka on eniten vaikuttanut omaan työskentelyyni.

Mulle ehkä merkityksellisin oppimani asia on ollut tämä:

Kaikki ei toimi samalla tavalla kaikille, joten mieti, mihin *itse* haluat pyrkiä ja miten.

Tämä pätee sekä kirjoittamiseen että tekstin yleisöön. On löydettävä omat työtavat ja asiat, jotka toimivat itselle kirjoittajana parhaiten: kaikki eivät voi tuottaa 1000 sanaa joka päivä, kaikki eivät osaa toimia suunnitelman pohjalta, toiset eivät ilman suunnitelmaa... Ja väistämättä on lukijoita, jotka eivät pidä tekstistä, vaikka se olisi maailman palkituin, menestynein tms. Vaikka olen jollakin tasolla tiedostanut tämän ties kuinka kauan, olen itse tavoitellut täydellisyyttä ihan liian monesti, monella tavoin, ja lipsahtanut siihen uudestaan ja uudestaan.

Oikeasti ei ole täydellisyyttä. On kuitenkin erilaisia yleisöjä. Itse olen pyrkinyt tuottamaan kirjoja, jollaisia haluaisin nähdä maailmassa enemmän, ja sille on löytynyt oma yleisösegmenttinsä.

Minulle paras kirjoitusvinkki on tullut kirjoittamisen ulkopuolelta. Filippiiniläisiin taistelutaitoihin keskittyneellä lähitaisteluopettajalla oli tapana esitellä jonkin teknikan tai aseen perusteet ja sitten sanoa: "Leikkikää sillä."

Tuo kehotus leikkiä toimii minulla moneen; minulla on taipumus suhtautua itseeni ja tekemisiini/ideoihini turhan totisesti ja .... monomaanisesti, ehkä? Leikkiminen auttaa testaamaan ideoiden ja tekniikoiden rajoja enkä juutu ensimmäiseen skeemaan. Ja kun suhtaudun kokeiluihin leikillisesti, niin pieleen menneet testit eivät heitä minua millekään "Että minä olen paska, myyn kaikki luovien projektien materiaalit ja lähden Muukalaislegioonaan" -kierroksille.

Tämä nanomentaliteetti: kirjoita välittämättä siitä vaikka tulisikin sutta ja sekundaa. Auttaa kummasti saamaan mitään aikaan, kun ei ole heti alkuun liian itsekriittinen.