Kirjoittajien Kilta

Tietääkseni kirjoittajissa on vähän kahta koulukuntaa ja jotain niiden välillä. On heitä, joille liioitellusti kerrottuna tarinaa suunnitellessa ja kirjoittaessa juoni on se pääpointti ja hahmot ovat vain työkaluja, joilla juoni saadaan vetämään oikeaan suuntaan. Sen lisäksi on heitä, joille hahmot ovat tärkeämpiä ja juoni muotoutuu sitten hahmojen vuorovaikutuksen seurauksena. Kumpaa koulukuntaa sinä olet, juoni- vai hahmopainotteista? Jos olet siltä väliltä, painotutko jompaankumpaan suuntaan? Vaihteleeko tämä tarinasta toiseen? Vai kuulutko kenties johonkin toiseen, mainitsemattomaan koulukuntaan (esim. maailmapainotteisuus)?

Olen ehkä karkeasti maailmavetoinen kirjoittaja, proosassa - ja ehkä maailman voisi nähdä yhtenä hahmona, senkin. Kysymyksenasettelu, tai tarinan rakentelu, tuntuu yleensä kulkevan kutakuinkin niin, että ensin pohdin, missä jokin tarina tapahtuu (kotikaupungissa, sen jossain spefiersiossa, jossain muualla, ______). Sitten tulee kysymykseksi se, millaisia hahmoja ja henkilöitä ko. miljööseen mahtuu, ja mitä heille voi siellä tapahtua.


Yleensä työstän tekstejä aika epälineaarisesti, orgaanisesti: on jokin lähtökohta, mahdollisesti jotain, minne sitten tarinan ajattelen päät(t)yvän, ja sitten alan lisiä väliin raakatekstiä ja kysymyksiä itselleni. Niin että ainakaan tiukasti juonivetoisena minua ei voi pitää.

RikuY kirjoitti: ↑28 Joulu 2023 16:08 Olen ehkä karkeasti maailmavetoinen kirjoittaja, proosassa

Voihan! Totta, tämäkin vaihtoehto ja skippasin sen ihan täysin aloitusviestissä. :D Kävin nyt lisäämässä senkin maininnaksi.

Itse olen kovin juonivetoinen suunnitelmissani ja tarinoissani. En väännä hahmojani työkaluiksi, mutta juoni on se tärkein ja hahmoille on sitten varattu liikkumatilaa juonen sisällä. Olen yrittänyt lisätä viime aikoina hahmojen liikkumatilaa ja löytää enemmän dynamiikkaa näiden kahden välillä. Maailma ei ole yleensä hurjan isossa roolissa tarinassani/suunnitelmissani.

Kyllä mulle kaikki kirjoittaminen varmaan lopulta lähtee erilaisten karikatyyrien syventämisestä ja henkilöhahmojen yhteentörmäyksistä.
Juoni on yleensä olemassa jonkinlaisena karkeana aihiona, mutta voisin kirjoittaa tuntikaudet pelkkiä kokoontumisia ruokapöytään, hahmohistoriikkeja, ja irtonaisia keskusteluja erilaisten ihmisten välillä.
Ja olen kirjoittanutkin, niitä on varastossa tusinoittain tämänkinhetkisen projektin ulkopuolelta.

Oon ehkä jopa niin hahmovetoinen kirjoittaja, että mun on vaikea saada juonenkäänteitä kirjoitettua, jos en ole kehitellyt jotakuta hahmoa vielä sille tasolle, että tämä toimii tilanteessa sujuvasti.

En tiedä tarinoistani, koska ne eivät edisty kovinkaan pitkälle. Mutta kun mietin, miten syvästi rakastan erilaisia karttoja, olivat ne sitten Ruotsin vallan aikaisia kuvauksia maastosta sotilaallisesta näkökulmasta tai 3D-kuva uudisrakennuksesta, voisin väittää olevani hyvin ympäristötietoinen. Isoimmat sanamäärät olen kirjoittanut juuri alueen tai maailman kuvauksista.

Seuraavaksi taidan kyllä kallistua hahmokuvausten puoleen.

Aika usein tarinani saavat alkunsa hahmoista. Mieleeni syntyy hahmo tai pari ja jokin vuorovaikutustilanne heidän välilleen. Siitä sitten rakennan heille luonteet, elämäntilanteen, tavoitteet. Tarina lähtee rakentumaan hahmojen vuorovaikutuksesta. Tai pitäisi lähteä. Tuntuu että usein väkisin yritän rakentaa hahmojen ympärille jonkinlaista "maailmanpelastamista" tai muuta elämää suurempaa juonikaarta.

Maailman yksityiskohtien rakentaminen tulee useimmiten vasta jälkikäteen, kun yritän miettiä hahmoilleni ja juonelleni sopivaa ympäristöä. Jopa niinkin jälkikäteen, että tekstin ensiversiossa saattaa olla kaikenlaisia kliseitä ja helppoja ratkaisuja, joita sitten editoinnissa yritän hioa omaperäisemmiksi.

En ole itse asiassa koskaan miettinyt asiaa tältä kannalta, mutta kallistun kyllä ehdottomasti hahmopainotteisuuteen ripauksella maailmapainotteisuutta. Yleensä keksin ensimmäisenä hahmon, jonka kautta lähden kehittämään maailmaa ja muita hahmoja. He myös kuljettavat eteenpäin juonta, joka etenee hahmojen ehdoilla. Juonen keksiminen on aina tuntunut hieman hankalalta: ideoita kyllä löytyy, mutta ne ovat usein joko liian suppeita tai laajoja, ja ehjän juonen rakentaminen kestää kauan. Ei siis ihme, että suunnitellessa ja kirjoittaessa juonta tärkeämpiä ovat hahmot ja heitä ympäröivä maailma.

Olen varmaan enemmän juonipainotteinen. Hahmoja pitää syventää editointikierroksilla aika paljon, mutta juoni on kasassa usein ihan alusta asti. Johtuneeko siitä, että olen henkeen ja vereen planner ja rakastan juonenrakennustyökaluja.

Juonipainotteinen. Idea tarinaan alkaa aina juonesta ja hahmot tulee sitten vasta myöhemmin. Toki yritän saada hahmoista mahdollisimman elävät ja uskottavat. Juoni on mulla yleensä kuitenkin se tärkein asia ja sen parissa tykkään pakertaa. Hahmojenluonti on itse asiassa toisinaan jopa hieman vaikeaa. Juonet kyllä syntyy suht helposti, mutta kun hahmoja pitää alkaa syventämään hidastuu prosessi huomattavasti.

Minulle tarinan sanoma on tärkein, ja pyrin kirjoittamaan tarinani niin, että sanomaa ei lausuta suoraan vaan juoni ilmentää sitä. Hahmot ovat minulle sivuseikka, jotain, jolla viedä juonta eteenpäin. Eli mulle niin keksimis- kuin tärkeysjärjestyskin on sanoma > juoni > hahmot.

Viesti poistettu koska käyttäjä lähtee

Minulle hahmot ovat ilman muuta se pääasia, se, josta kaikki alkaa ja jotka ovat kiinnostavin osa tarinaa. Ja sama kuin Ceridwenillä, erityisen tärkeitä ovat hahmojen väliset suhteet, romanttiset ja ei-romanttiset. (Yleensä romanssi on minulla hyvin tiedossa ennen tarinan aloittamista, mutta muut suhteet muotoutuvat sitten pikku hiljaa suunnitellessa ja/tai kirjoittaessa.) Juoni rakentuu miettiessäni, mitä hahmo voisi haluta, millainen ongelma häntä voisi kohdata ja/tai millaisissa olosuhteissa romanssi voisi syntyä. Maailmanrakennuksessa tulee tehtyä päätöksiä joskus hyvinkin pitkälti sen mukaan, miten haluan maailman ja kulttuurin vaikuttavan tärkeimpien hahmojeni elämään, tilanteeseen ja ihmissuhteisiin.

Nemja kirjoitti: ↑02 Tammi 2024 20:11 Tuntuu että usein väkisin yritän rakentaa hahmojen ympärille jonkinlaista "maailmanpelastamista" tai muuta elämää suurempaa juonikaarta.

Vahva samastuminen tähän! Varsinkin fantasiaa kirjoittaessa tuntuu, että sinne kuuluisi jokin "maailmanpelastusjuoni". Että minulla ei voi olla kuvitteellista yhteiskuntaa, jossa on ongelmia, ilman, että ne ongelmat jotenkin ratkaistaan tarinan aikana... Mutta tämä menee ehkä vähän aiheen ohi.

Nemja kirjoitti: ↑02 Tammi 2024 20:11 Maailman yksityiskohtien rakentaminen tulee useimmiten vasta jälkikäteen, kun yritän miettiä hahmoilleni ja juonelleni sopivaa ympäristöä. Jopa niinkin jälkikäteen, että tekstin ensiversiossa saattaa olla kaikenlaisia kliseitä ja helppoja ratkaisuja, joita sitten editoinnissa yritän hioa omaperäisemmiksi.

Samastun myös tähän. :D Joskus toki keksii lennossa kiinnostavia yksityiskohtia, mutta usein menen tyylillä "tän fantasiakulttuurin hautajaiset on nyt tavalliset kristilliset hautajaiset kunnes editointiminä tulee ja keksii jotain omaperäisempää."

Nemja kirjoitti: ↑02 Tammi 2024 20:11 Aika usein tarinani saavat alkunsa hahmoista. Mieleeni syntyy hahmo tai pari ja jokin vuorovaikutustilanne heidän välilleen. Siitä sitten rakennan heille luonteet, elämäntilanteen, tavoitteet. Tarina lähtee rakentumaan hahmojen vuorovaikutuksesta. Tai pitäisi lähteä.

Et ole ainoa. Itselleni kävi kerran niin, että ensin hahmolle X löytyi isä. Sitten löytyi sisko Y. Sitten kävi ilmi, että siskosten biologinen äiti Å on kuollut ja biologinen isä Q on mennyt uusiin naimisiin. Sitten kävi ilmi, että tytöillä on velipuoli Z, jolla on siis sama isä kuin tytöillä, mutta eri äiti L, ja tämä äiti on juurikin tyttöjen isän uusi puoliso, jonka kanssa isä meni naimisiin tyttöjen biologisen äidin kuoltua. Alun perin tytöistä nuorempi hädin tuskin muisti äitiään. Nyt mietin, pitäisikö tähän asti vanhemman tytön olla sittenkin nuorempi tyttö, vai pitäisikö hänen vain pysyä vanhempana sisarena.
Tämä on ihan kamalaa, mutta samalla niin ihanaa.

Ihana kysymys! Mä olen ehdottomasti hahmopainotteinen. Käsittelen itseäni kiinnostavia teemoja hahmojen kautta. Mun tekstit on tosi psykologisia. Juoni on ennemmin kehikko, ja joskus tuntuu, että se on vain pakollinen paha... Tarina rakentuu kuitenkin hahmojen ja vuorovaikutuksen ympärille. Sit lisäksi: mun teksteissä tosi tärkeää on myös kaunis kieli. Haluan kirjoittaa voimakkaita lauseita, joiden äärelle voi pysähtyä.

Kaikki tarinat joita olen jaksanut kirjoittaa ja lukea ovat hahmovetoisia! Hyvä tarina tekee paljon, mutta itse rakastan kirjoittaa ja lukea hahmojen välisistä suhteista ja miten ne toimivat. On vähän ikävää jos tuntuu ettei hahmoilla ole muita hahmoja joita he tuntevat tai jos on tosi pienet piirit ja hahmot on tosi pintapuolisia. Yritän itse aina saada paljon hahmoille, mutta ei tietenkään liikaa hahmoja, niin ettei muista edes kaikkia.
Mutta esimerkiksi ikuisuusprojektini kellopelikäärmeet on fantasiamaailmastaan huolimatta täysin kahden päähenkilönsä näkökulmista ja heidän rakkaustarinansa.