Kirjoittajien Kilta

Mitäs kirjoittelette? :)

Kustantamoissa pyörii pari nuorten fantasiaromaanikäsistä. Nyt tammikuussa yritän kuitenkin muokata vanhasta epäkuntoisesta fantsu/scifinovellista nimeltä Atxalantis uutta ja uljasta tarinaa. Siinä sivussa kirjoittelen runoja ja yritän jaksaa lykätä niitä Instagramiin.

Herättelen uudelleen henkiin viime vuoden tekstejä; oli jotenkin tavallista nihkeämpi kirjoitusvuosi, mutta edelleen silloin työstetyissä teksteissä tuntuisi olevan jotain, mikä syyhyttää.


Olen sijoittanut paljon spefiä Jyväskylään, tai kovasti Jyväskylää muistuttavaan kaupunkiin, ja nyt sitten päälimmäisenä näissä Jyväs-Kummissa olisi muokata kauhutarina, joka sijoittuu Rautpohjaan: näen sen suojellun ja säästellyn funkkisnurkan joka työyö, ja .... ja vaikka se on suojeltu, säästetty ja ilmeisen arvostettu arkkitehtonisesti, minua se karsii. Jotenkin kylmä, kliininen, etäinen - siispä mietin, millaista pahaa sinne voisi laittaa, ja siihen on nyt clivebarkermainen runko, missä alueelle vasta muuttava pikkuhiljaa päätyy syvemmälle pinnanalaiseen kauhuun. Varmaan laitan creepypastaa, koska urbaani miljöö ja urbaanitarinat sointuvat yhteen.



Sitten olisi hopepunkkia/oceanpunkia: lähitulevaisuudessa Tyynellä Valtamerellä oleva lauttakaupunki ja sen asukkaat. Keskeishenkilönä aikuistuva ruokalähetti, jolle tarjoutuu toisenlaisiakin vaihtoehtoja elämään. Vetytaloutta, uusiutuvaa energiaa, omavaraisuutta, hydroponisia viljelmiä .... jengejä, kasvutarinaa, vastuunkantoa ja korporaatiovastaisuutta. Kiva miljöö, hauska päähenkilö, joku kulminaatiopiste luonnosteltu, muuten hämärää.


Sitten olisi jälleen Jyväskylään sijoittuva tarina, enemmän transgressiiviseen kirjallisuuteen vivahtavaa. PIkkukonna päätyy odottamattomaan ja epäkonventionaaliseen ihmissuhteeseen. Pahoja poliiseja, lähiöjengejä, ohessa queerteemaa ... ans kattoo ny, mihin tämänkin kanssa päädytään.


Nuo on sellaisia juttuja, joita aloittelen uudelleen, tuntuu vain vähän hikiseltä saada kiinni, että missä siellä on oikein oltu menossa, ja houkuttelisi lähteä tekemään jotain ihan muuta. Vaikka proosarunoja, tai sitten työstää joku semioottis-kirjallisuustieteellinen laajempi arvostelu/essee jostain teoksesta tai kirjailijasta; niin kuin, en tiedä, vaikka Modesty Blaise -tarinoiden rakenne sankarin matka -kontekstia soveltaen; tai identiteetti Bennin Baol -romaanissa; queerkatse Rautakalan kaupunkiin tai jotain muuta sellaista. Nämä nyt eivät ole vielä edes kunnolla idean asteella, enemmän haaveita kuin projekteja.

Tein vähän yllättäen päätöksen, että otan tän vuoden tavoitteekseni kirjoittaa vuoden -22 nanoprojektin ensimmäisen version loppuun. En ole yli vuoteen kirjoittanut sitä eteenpäin sanaakaan, mutta projekti elää päässäni yhä sen verran vahvasti, että kaipa sille pitää toinen mahdollisuus antaa. Scifiä sodan runnomalla planeetalla ja ryhmä sotilaita, jotka jäävät jumiin vihollislinjojen taakse vailla mahdollisuutta päästä kotiin. Juoni vaatii vielä paljon hiontaa, mutta hahmoihin ja maailmaan olen kovin kiintynyt.

Kaksi muuta projektia hilluu myös taka-alalla: ensinnäkin viime marraskuun fantasiaprojekti, johon en ole marraskuun jälkeen koskenut mutta jota pitäisi varmaan vähitellen jatkaa. Demoneja talvisessa kaupungissa ja päähenkilönä nuori aikuinen, joka koittaa päästä töihin demonien karkoittamisesta vastaavaan virastoon. Kolmas teksti on ikuisuusprojekti, joka sijoittuu englantilaiseen sisäoppilaitokseen. Kliseistä nuortenkirjallisuutta, mutta mukava aivot narikkaan -teksti ja oiva mahdollisuus välillä kirjoittaa jotain vähän erilaista.

Kirjoitan nuorten aikuisten kirjallisuutta, tai siis, käsiksiä ne vielä ovat. Ikuisuusprojektini lähti vähän aikaa sitten esilukijoille, ja olen varovasti aloitellut sille jatko-osaa. Ikuisuusprojektini on realismia, siinä on jännärijuoni ja erilaisia ihmissuhdejuonia, mm. romantiikkaa, ystävien välistä konfliktia ja vaikeita perhesuhteita. Aloitin sen joskus 2011 ehkä, mutta välissä se on ollut pöytälaatikossa. En harrasta tavoitteita sanamäärien tai minkään muunkaan suhteen, mutta jatko-osaa olen yrittänyt nyt ainakin juonellisesti suunnitella etukäteen, kun tuon ekan käsiksen kirjoitin fiilispohjalta ja editointi olikin sitten kauhea työmaa. Jos se jatko-osa valmistuisi edes hiukan nopeammin kuin eka käsis.

Erilaisia muita ideoita on toki myös hautumassa, mutta ne eivät ole konkretisoituneet.

Viesti poistettu koska käyttäjä lähtee

Kirjoitan nuorten kirjallisuutta, jotain YA tyylistä tai muuta sellaista.

Tällä hetkellä aktiivisimmin on menossa eräs ikuisuusprojekti, jota olen kirjoittanut vapaa-ajalla, yhdellä luovan kirjoittamisen kurssilla ja kahdesti nanossa.
Tässä projektissa teini-ikäinen poika päätyy Helvettiin (hän ei kuole, vaan päätyy sinne ihan elossa ollessaan). Tässä kuolleiden maailmasa on myös Taivas. Toivuttuaan lopulta siitä, että kaikki muut ympärillä ovat kuolleita, hän alkaa etsiä tietä takaisin kotiin. Pian hänelle kuitenkin valkenee, että kuolleilla on ennustuksia hänestä, joiden mukaan hänet on valittu yhdistämään konfliktissa olevat Helvetti ja Taivas. Hieman vasten omaa tahtoaan hän lähtee myös suorittamaan tätä tehtävää, etsiessään yhä tietä takaisin kotiin.
Tässä on tällä hetkellä reilu 22k sanaa. Juoni alkaa olla valmis, mutta maailmanrakennus vielä hieman kesken. Yritän ainakin saada kuolleiden maailman toimimaan niin, ettei se vaikuta kovinkaan uskonnolliselta.

Sitten on pari tekstiä, joissa ideointi on pahasti vaiheessa.
Toisessa joukko nuoria aikuisia lähtee viettämään juhannusta porukan yhden jäsenen perhetutun talolle ja pian talolla rupeaa tapahtumaan kaikenlasita outoa. Tämän olisi tarkoitus olla jonkinlaista pehmokauhua, mutta moni asia saattaa vielä muuttua.

Toinen vaiheessa oleva teksti on melko korkeaa fantasiaa, josta tiedän lähinnä sen, että mukana on lohikäärmeitä, taikuutta ja kahden eri maailman välillä hyppimistä. Eli siis on todella, todella vaiheessa. Vaatii paljon maailmanrakennusta ja taikajärjestelmän kehittämistä ja paljon muuta.

Minulla on kaksi proosaprojektia.

…melkein on kertomus siitä, miten itsepäinen vampyyri menettää rakastettunsa. Ihminen anelee vampyyrilta vampirismitartuntaa. Vampyyri inttää, että kyseessä on kirous, eikä suostu edes harkitsemaan muutosta ennen kuin sitten, kun rakastettunsa menehtyy. Ja siinä se. Siihen se loppuu.

Projekti M on menossa Osuuskumman kilpaan. Se on yksi vanhempi ideani, jossa loikitaan maailmoista toiseen. En tiedä, miten paljon kirjoituskilpateksteistä on sopivaa kirjoittaa näin julkisesti, niin en sano sitten enempää.

Kolmantena luovana projektina roolipeli-Discordin luominen. Dystooppinen vaihtoehto-Kainuu, jossa ihmissudet, aaveet ja vampyyrit mellastavat. Eräs hahmoistani tulee olemaan Keskussusipoliisin Kainuun yksikön pomo, jonka piharakennuksessa susivankilasta karannut ihmissusi asuu salaisesti. Tällä hetkellä mukana vain minä, puolisoni ja yhteinen ystävämme, mutta saa nähdä, avaammeko milloinkaan ”julkisesti” tätä.

talvihaamu kirjoitti: ↑08 Maalis 2024 16:12 Kolmantena luovana projektina roolipeli-Discordin luominen. Dystooppinen vaihtoehto-Kainuu, jossa ihmissudet, aaveet ja vampyyrit mellastavat.

Dystooppinen Kainuu <3

talvihaamu kirjoitti: ↑08 Maalis 2024 16:12---
Eräs hahmoistani tulee olemaan Keskussusipoliisin Kainuun yksikön pomo, jonka piharakennuksessa susivankilasta karannut ihmissusi asuu salaisesti. ----

Keskussusipoliisi ♡

Mulla on tällä hetkellä useampi projekti, joista lähes kaikki ovat fanfictionia:
1. Aloitetaan originaalista: LGBTIQA+-romcom, joka kertoo hääsuunnittelijasta, joka ei omien traumojensa takia ole kyennyt parisuhteisiin yli kymmeneen vuoteen, kunnes hänen yksi parhaista ystävistään menee naimisiin, pyytää hänet suunnittelijaksi ja hän ihastuu täyttä pahkaa ystävänsä sulhasen bestmaniin -- joka onkin tyyppi, joka kamppailee oman seksuaalisen suuntautumisensa takia oman parheensä suvaitsemattomuuden takia. Paljon elämää Pariisin, Lontoon ja Helsingin välillä matkustaen. Ensimmäinen draft on about valmis ja se on nyt sulatellut puolisen vuotta, joten alan kohta puoliin palaamaan siihen toisen draftin merkeissä.

2. Seuraavaksi mun tämän hetken rakkausprojekti: Harry Pottereiden uudelleenkirjoitus Tämä on ihan todella valtava projekti, jonka arvioitu kokonaispituus on yli miljoona sanaa. Mä olen kirjoittanut noin 40 000 sanaa tällä hetkellä ja jatkuvasti syntyy tekstiä lisää hirveitä määriä. Käytännössä revin Potterit aika paljaaksi ja lähden rakentamaan niitä uudelleen, ensimmäiset neljä kirjaa seuraa vielä jotenkuten kirjoja, mutta sen jälkeen lähtee ihan omille teilleen, koska Voldemortia ei ole olemassa ja keskittyy aika paljon taikamaailman politiikkaan. Tässä sen summary:

Harry Potterille selviää, että hän on velho, kun professori Kalkaros Tylypahkan noitien ja velhojen koulusta tulee vie hänet ostoksille Viistokujalle. Professori on sitä mieltä, ettei Harryn pitäisi enää palata sukulaisilleen. Valitettavasti Tylypahkan rehtori, professori Dumbledore, ei anna muuta vaihtoehtoa, ja Harry vihaa itselleen tuntematonta miestä.

Kun Harry saapuu Tylypahkaan ja hänet lajitellaan hänen ensimmäisen ystävänsä perässä Luihuiseen, Harry astuu keskelle velhomaailman kahtia jakamaa poliittista areenaa, jossa valo ja pimeys taistelevat, manipuloivat ja valehtelevat häikäilemättömästi. Onko toisen rehelliset, mutta väkivaltaiset keinot jollain tavalla huonommat kuin toisen salailevat ja manipuloivat? Onko velhomaailman aika katsoa tulevaisuuteen vai pitäisikö sen palata menneisyyteen?

Harry etsii omaa paikkaansa maailmassa, jossa hänestä odotetaan valon pelastajaa Iso-Britannian taikamaailman kruunuprinssinä, mutta hän kokee vahvaa vetoa pimeän edustamiin ajatuksiin ja vanhoihin perinteisiin. Onko valoisa taikuus aina hyvää ja pimeä taikuus aina huonoa? Onko taikuus itsessään jollain tapaa hyvää vai huonoa, vai sen takana olevat aikeet? Riippuu täysin siitä, keneltä kysyy.

3. Lisäksi kolme Potter-ficciä lisää: Yksi sielunkumppanidraama ja ns. case fic, yksi 8th year -ficci ja yksi, jossa Harry kasvaakin taikamaailmassa ja menee Tylypahkan sijaan Durmstrangiin. Tämäkin on taikamaailman politiikkaan keskittyvä, jossa Voldemortia ei ole olemassa.

Eli Hääsuunnittelija on seuraavaksi ensimmäisen editointikierroksen vaiheessa, Kruunuprinssi (tuo monsteri) on koko ajan kirjoitettavana (ja julkaistavana), sielunkumppanidraama pitäisi kirjoittaa loppuun, kun siitä enään kaksi julkaisematonta lukua varastossa, 8th year ja Durmstrang/politiikka ovat vasta suunnittelun ja luonnostelun vaiheessa. Lisäksi on kyllä monta erilaista ideaa, jotka uhkaava vetää huomion toisaalle jatkuvasti. Kruunuprinssiin kuitenkin keskityn tässä vaiheessa ja yritän siihen saada lukuja varastoon reilusti ennen kuin lähden hääsuunnittelijaa editoimaan. Kruunuprinssin oon jakanut kirjojen perusteella kahdeksaan osaan ja ensimmäinen osa on noin puolivälissä.

Toi sun miljoonan sanan Potter-tarina kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! <3

No, mulla on....yks sellainen...aika jännä...no, fantasiaa se varmaan on. Alun perin siinä piti olla sateenkaarihevosia, mutta sitten mieleeni tuli muuan Hasbro ja että he saattaisivat suuttua, vaikka minun fantasiamaailmani onkin aika erilainen kuin heidän.
Sitten ajattelin kahdella jalalla kulkevia sateenkaarinalleja, jotka syövät hunajaleipää, mutta englanninkieliset lukijani sanoivat, että ei muuten käy, eivät oikeat karhut voi olla sellaisia. Nyt olen miettinyt, pitäisikö karhut kuitenkin muuttaa kissoiksi. Tarinan työnimenä on ollut Rainbow Story.
Sitten "oikeassa maailmasa" olevia tarinoita on kaksi aktiivista. Niitäkin olen kirjoittanut englanninkielisille lukijoille, kas kun suomenkielisiä ei ole ollut. Se, missä on nainen, joka jää kesken tarinan leskeksi, ei ole nostanut niin paljon kulmakarvoja kuin toinen tarina, jossa on työpaikkaromanssi ja asioihin sekaantuva biologinen sisko ja velipuolen kihlajaiset. Ehkä on parempi näyttää niitä teillekin. Mutta ei tässä eikä nyt.

Jos kilpailuista tai kustantamoista ei kuulu mitään, kirjoitan nuorten fantsuromaania, joka kertoo päähenkilön mummilan alla kulkevasta Tuonelanvirrasta.

Tällä hetkellä on työn alla pidempi tarina, jospa ihka oikea romaani, tiedä häntä, missä pääasiassa seikkaillaan aika ruhjoutuneessa Tampereessa, josta on tullut Euroopan pohjoisen territorion pääkaupunki, rannikkokaupunkien joutuessa tappelemaan veden valtaan jäämisen kanssa. Ilmastopakolaisuus on tosiasia ja Tampere on turvonnut, ylikansoittunut, aika cyberpunk-henkinen paikka. Siellä tarinan toinen päähenkilö, masentuneisuuteen taipuvainen musadiggaritaksikuski joutuu nuoren toimittajan kanssa keskelle valtapeliä. Mukana on Etelämantereelle rakennettava utooppinen uusi yhteiskunta ikijään pikkuhiljaa sulaessa. Lisäksi Hervannan olen rajannut muurein sellaiseksi rikollisjärjestöjen leikkikentäksi aika vahvasti ottaen mallia Kowloon Walled Citysta. Sekava kuvaus pahoittelen. Niin tosiaan, ja Tamperetta ympäröi faveloita, pakolaisleireijä, joita vartioi YK:n rauhanturvaajat. Ei oo herkkua missään, paitsi megayrityksen sviiteissä ja yksityiskäytössä olevassa raitiovaunussa. Siellä on herkku(j)a.