Kirjoittajien Kilta

Kuka muu tykkää psykologisista jännäreistä/trillereistä? Mikä genressä viehättää? Entä onko siinä jotain mikä ärsyttää tai kyllästyttää? Mitkä ovat omia suosikkikirjojanne tai mitä luitte tästä genrestä viimeksi?

Jos nyt herää kysymys, miten psykologinen jännitys eroaa muusta jännityksestä tai kauhusta, niin Wikipedian määrittelyä hyödyntäen tiivistäisin, että psykologinen jännitys keskittyy enemmän henkilöhahmojen sisäisten kokemusten kuvaamiseen kuin väkivallalla mässäilyyn ja häiritsevämpään kauhuun. Toki genreissä on päällekkäisyyksiä. Perhesuhteisiin keskittyviä psykologisia jännäreitä olen kuullut kutsuttavan myös nimellä domestic thriller, jolle en ole löytänyt suomennosta.

Itselleni tämän genren kirjat ovat hyvä keino saada lukuputki päälle, koska ne tempaavat usein mukaansa jo ensimmäisten sivujen aikana. Pidän siitä, että kirja koukuttaa kiehtovalla alkuasetelmalla, pistää arvailemaan loppuratkaisua ja tarjoaa ainakin yhden kunnon käänteen.

Aika tyypillisesti lukemissani jännäreissä on ollut jollain tapaa valmiiksi traumatisoitunut naispäähenkilö, joka asuu yksin tai perheineen eristyksissä tai jonka sosiaalinen piiri on muuten hyvin rajoittunut. Sitten alkaa tapahtua kummia, päähenkilö ryhtyy selvittämään mysteeriä ja joutuu vaaraan, esimerkiksi vastatusten murhaajan kanssa. Monesti päähenkilön todellisuudentaju/mielenterveys/muisti horjuu jotenkin tehden kertojasta epäluotettavan tai kertojaratkaisuilla kikkaillaan muuten niin, että isossa käänteessä selviää jotain olennaista, mikä ei aiemmin ole ollut lukijalle selvää.

Tykkään yllä kuvatun kaltaisista elementeistä. Olisi kuitenkin virkistävää lukea välillä jännitystä, jossa olisi miespäähenkilö – nimenomaan ahdinkoon joutuneena siviilinä, ei poliisina tai etsivänä mysteeriä selvittämässä. Naishahmo on tietenkin helppo pistää avuttomaan asemaan ja lukija ehkä nielee paremmin sen, etteivät viranomaiset usko oudoista tapahtumista kertovaa päähenkilöä, jos kyseessä on nainen.

Se taas tympii ihan kunnolla, jos kirjassa käytetään aikaa kotitöistä tai lastenhoidosta riitelemiseen päähenkilöpariskunnan välillä. Varmaan hyvin realistista, mutta minusta ennemmin masentavaa ja huonolla tavalla ahdistavaa kuin jännittävää luettavaa.

Pitää mainita vielä yksi itseäni ärsyttävä trooppi, joka tuntuu yllättävän yleiseltä (laitan spoilerin alle, koska tämä liittyy monissa kirjoissa siihen isoon käänteeseen; en kuitenkaan mainitse kirjojen tai kirjailijoiden nimiä):

Käännekohdassa selviää, että päähenkilönainen on omalla uskottomuudellaan käynnistänyt tapahtumaketjun, joka on johtanut hänen nykyiseen onnettomaan tilaansa. Joskus pelkkä miehen epäily uskottomuudesta riittää. Kun tämä on muutaman kerran tullut vastaan, tulee sellainen tunne, että ihanko oikeasti pettäminen on se pahin, mitä nainen voi tehdä, ja eikö siitä seuraava "rangaistus" (esim. läheisen kuolema tai oman terveyden menettäminen) ole vähän ylimitoitettu.

Tässä ketjussa voi keskustelun lisäksi suositella kaikenlaisia psykologisia jännäreitä tarvitsematta kuitenkaan liikaa miettiä, että meneekö jokin oma nosto nyt puhtaasti tähän genreen. Muistetaan harkita, kuinka paljon tai vähän juonesta kannattaa kertoa etukäteen, jotta jännitys säilyy, ja käyttää tarvittaessa spoilerimerkintöjä. Itselläni on myös tiettyjä aiheita, joista en mieluummin lukisi (eläinten kaltoinkohtelu ja seksuaalisella väkivallalla mässäily), joten olisin kiitollinen, jos tällaisia kirjoja suositellessanne merkkaisitte vaikka spoilereihin, että kirja sisältää aihetta x. Pyritään toki huomioimaan myös mahdolliset muiden vastaavanlaiset toiveet kirjoja suositellessa.

Hirmu kirjoitti: ↑15 Tammi 2024 16:35 Olisi kuitenkin virkistävää lukea välillä jännitystä, jossa olisi miespäähenkilö – nimenomaan ahdinkoon joutuneena siviilinä, ei poliisina tai etsivänä mysteeriä selvittämässä.

Nalini Singhin Quiet in Her Bones oli minusta hurjan hyvä ja tunnelmallinen jännäri, joka voisi sopia tähän (miespäähenkilö sellaisessa roolissa, johon useammin kirjoitetaan naisia). Tapahtuu Uudessa-Seelannissa, mikä oli minusta myös kiinnostavaa.

Piti luntata Goodreadsistä jotain psykologisten trillerien listoja, kun en saanut päähäni mitkä lukemani ja tykkäämäni kirjat tähän voisivat sopia. Niiden mukaan ko. genreen menisivät Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin, Daphne du Maurierin Rebecca ja Marisha Pesslin Yönäytös, joista olen kaikista pitänyt todella paljon.

Minäkään en oikein kestä eläinten kaltoinkohtelua, enkä tykkää lukea kovin graafista väkivaltaa (paitsi jos se on niin karnevalisoitua ettei tunnu todelliselta). Näissä ei siis pitäisi olla mitään erityistä väkivallalla mässäilyä. Kaikissa on enemmän pahaenteistä tunnelmaa kuin veriorgioita.

Gillian Flynn, Ruth Ware, Paula Hawkins ja Lucy Foley ovat tämän genren kirjailijoita, joilta olen kaikilta lukenut useampia teoksia, vaikka en ole niihin erityisen ihastunut. Mutta ne toimivat hyvin lukujumin poistamiseen, koska ovat kyllä tosi mukaansatempaavia. Musta tuntuu että olen vaan lukenut liikaa dekkareita ja jännäreitä ja siksi arvaan melkein aina loppuratkaisun jo alkumetreillä

@Paula kiitos suosituksista! Olen lukenut noista ainoastaan Rebekan (hyvä ja mieleenpainuva kirja, vaikka vähän hidastempoisempi kuin mitä itse jännitysromaanilta toivoisin) ja nähnyt elokuvasovituksen Hawkinsin Nainen junassa -romaanista (tykkäsin kovasti). Tuo Nalini Singhin teos olisi kiinnostavaa lukea, jos siitä joskus tulee suomennos. Ruth Waren teoksia olen aiemmin silmäillyt muttei ole tullut vielä tartuttua yhteenkään; pitänee antaa niillekin mahdollisuus.

Hyppään vaan antamaan päällimmäisenä mielessä olevat ajatukset, vaikka aihe on kovin kiehtova: Psykologinen jännityskirjallisuus on todella kiinnostavaa, vaikka isoina määrinä alkaa käydä vähän raskaaksi.

Ruth Waren kirjallisuutta olen itse kuunnellut. Äkkiseltään olen lukenut seuraavanlaiset kirjat: Huonetoveri, Synkän metsän siimeksessä, Nainen hytissä 10 ja Valhepeli. Omat lempikirjani kuitenkin ovat Lukitut ovet ja Rouva Westaway on kuollut, koska kumpikin on inspiroinut itseäni kirjoittamisessa ja antanut ideoita. En muista ulkoa, ovatko kaikki näistä psykologisia jännäreitä, mutta noin yleisesti Ruth Ware kirjoittaa niitä paljon.

Toisena olen kuunnellut hieman Sebastian Fitzekin kirjallisuutta ja hänen kirjallisuutensa luokitellaan ilmeisesti pitkälti myös tähän genreen. Nämä ovat kuitenkin raaempia ja näissä käsitellään ehkä enemmän mielenterveyden teemoja, eikä aina niin hellävaraisesti? Tarttuisin ennemmin Wareen kuin Fitzekiin. Äkkiseltään Nextoryn mukaan olen kuunnellut enemmänkin tuotantoa, mutta nämä on pidemmän ajan kuluessa, enkä muista kovin hyvin: Terapia, Matkustaja 23, Potilas ja Sielunmurskaaja. Nostaisin esiin ehkä kirjat Ikkunapaikka 7A ja Unissakävelijä - mutta spoileriin sisältövaroituksia, erityisesti Hirmulle

Ikkunapaikka sisältää seksuaalisen hyväksikäytön trauman muistelua ja Unissakävelijässä kuolee kissa. Muissakin on varmaan jotain.

Varmaan muutakin kirjallisuutta olisi, kunhan muistaisi.