Kirjoittajien Kilta

Olen tässä miettinyt, että päähenkilöni ja hänen tulevan puolisonsa suhde tuntuu vähän epätasapainoiselta. Ph on ylhäistä sukua, itsekeskeinen ja ylpeä eikä luota helposti muihin tai muiden apuun. Kumppani puolestaan on avoin, ystävällinen ja vilpitön, ja näihin ominaisuuksiin ph rakastuukin, koska on tottunut juonitteluun ja pinnallisuuteen ylhäisön parissa.

Ph:lla on siis runsaasti negatiivisia ominaisuuksia, kun taas kumppani on melkein liiankin kunnollinen. Pitäisi keksiä, mitä sellaista hyvää ph:ssa on, että kumppani haluaa lopulta viettää loppuelämänsä hänen kanssaan huolimatta ph:n aiemmista salailuista ja kyseenalaisista teoista. Vastaavasti kumppani ehkä kaipaisi joitain negatiivisia piirteitä jo ihan tarinan kiinnostavuuden kannalta. Olen mahdollisesti ajatellut korostaa kumppanin altruismia ja sen alla piilevää epävarmuutta ja pelkoa hylätyksi tulemisesta, mutta ehkä lisäksi voisi olla jotain pienempiä vikoja...

Eli saa heitellä ideoita, luulen että ne saisivat aivonystyrät liikkeelle vaikkeivät sellaisenaan päätyisikään käyttöön.

Tämä voi olla klisee, mutta kenties ph:lla voisi olla eläinten hyvinvoinnin olevan lähellä sydäntä ja se sitten korostaisi kumppanille, että ph:lla on myös se lempeämpi puolensa? Kuvittelisi ainakin, että ylhäisösukuun kuuluvalla saattaisi aikakaudesta riippuen olla hevosia, koiria, kissoja tai vaikka kaikkikin noista ja sen sijaan, että laittaisi palvelusväen hoitamaan eläimet, tekee sen vaikka henkilökohtaisesti koska eläinten seurassa ei tarvitse olla siinä juonittelumielentilassa?

Ehkä joidenkin luonteenpiirteiden merkitys positiivinen - negatiivinen -akselilla riippuu myös tilanteesta...? Niin kuin, ylpeä eikä luota muiden apuun voi jossain tapauksissa ja tilanteissa tarkoittaa omanarvontuntoista ja itsenäiseen toimintaan pystyvää, voi joskus näyttäytyä rohkeutena ja päättäväisyytenä? Tai toisaalta avoin ja ystävällinen voi tarkoittaa hölöttävää ja herkkäuskoista.

Päähenkilö omistautuu kumppanille, ja kumppani on mielissään tästä, koska hän on hiukan naiivi?

Kiitos kaikille! Tuota eläinjuttua voisi ehkä soveltaa pienemmässä mittakaavassa. Tykästyin myös ajatukseen, että kumppani pitäisi ph:n itsepäistä omillaan pärjäämistä rohkeutena... Omistautumisjuttu taas herätti uudenlaisia näkökulmia suhteeseen.

Näillä pääsi hyvin eteenpäin, mutta jos jollain on vielä ideoita niin saa heitellä!

Minäpä täältä pitkän ajan päästä heitän idean, jos on mennyt ihan ohi niin anna mennä vaan, mutta tuli mieleeni, että miksi päähenkilö ottaa juonittelut niin vakavasti? Hän välittää siitä mitä tapahtuu hänen ympärillään jos hän ei ota niitä vakavasti. Se, että ylpeän kuoren alta paljastuu henkilö joka välittää, eikä haluaisi omilla murheillaan kasvattaa läheisten taakkaa on hyvin inhimillistä. Ja tietenkin kumppani auttaa ph:ta avautumaan ja ymmärtää ehkä sen, ettei kaikista asioista tarvitse kertoa kaikille, varsinkin jos on hieman naiivi hölöttäjä.