Pelit kaunokirjallisuudessa

[punnort]

Koska pidän sekä kaunokirjallisuudesta että lauta- ja korttipeleistä, olen yrittänyt haalia luettavakseni mahdollisimman paljon lauta- ja korttipelejä käsittelevää kaunokirjallisuutta sekä kirjoittanut sitä itsekin. Alla joitain teoksia, joita olen löytänyt.

Yasunari Kawabata: The Master of Go. Tämä on the peliaiheinen romaani, nobel-palkitulta kirjoittajalta. Romaani kuvaa yhden 1930-luvulla pelatun huipputason go-pelin, ja se kuvaa perinteisen japanilaisen yhteiskunnan murenemista ja länsimaistumista kuvaamalla niitä uudistuksia, joita tämä prosessi toi go-peliin. Juonen human interest ja pelin tapahtumien yksityiskohdat on nivottu yhteen todella tiukasti; itse pidän tätä jonkunlaisena hyvän peliromaanin kriteerinä, ja harva kaunokirjallinen peliteos onnistuu tässä.

Sung Hwa-Hong: First Kyu. Korealainen romaani, erään go:n pelaajan kehityskertomus. Go kuvataan tässä kirjassa jotenkin tasapainoisesti. Se sekä tuottaa pelaajille ongelmia että on elämän mielekkyyden lähde. Yksittäisten pelien tapahtumat eivät näyttele tässä niin suurta roolia.

Stefan Zweig: Shakkitarina ja Walter Tevis: Musta kuningatar. Kaksi shakin ympärillä pyörivää romaania, joista jälkimmäisen pohjalta on tehty suosittu Netflix-tv-sarja. Siinä, missä ylläolevat go-romaanit esittävät go:n pelaamisen positiivisessa valossa, nämä länsimaiset romaanit esittävät liiallisen shakkiin uppoutumisen käytännössä yksinomaan pelaajalle ongelmia aiheuttavana asiana. Ilmeisesti go:n asema kaukoidässä on erilainen kuin shakin imago länsimaiden kirjallisissa piireissä.

Näitä neljää voisi ehkä pitää jonkunlaisena Oikeana Kirjallisuutena peleistä. Sitten siirrytään kevyempään kirjallisuuteen.

Edgar Rice Burroughs: Marsin ritarit. Tieteisseikkailuromaani, jossa kohdataan muutama Marsin kummallisuus. Eräs näistä on shakkia muistuttava peli, jota pelataan elävillä nappuloilla, ts. Marsin ihmisillä. (Romaanissa marsilaiset ovat tosiaan ihmisenkaltaisia.) Kun nappula siirtyy toisen nappulan ruutuun, nämä käyvät kaksintaistelun miekoin siitä, että kumpi tulee syödyksi (ja kuolee.)

Agatha Christie: Kortit pöydällä. Hercule Poirot -murhamysteeri, jossa murha on tapahtunut kesken bridgepelin. Poirot joutuu rekonstruoimaan pelin tapahtumat, ja tämä rekonstruktio näyttelee keskeistä roolia murhan ratkaisussa.

William Sleator: Avaruuspeli. Nuortenromaani, jossa avaruuskamppailusta kertova lautapeli alienrotuineen muuttuu todelliseksi kamppailuksi. Romaanille on kirjoitettu myös suomentamaton jatko-osa Parasite Pig, jossa peli näyttelee häviävän pientä roolia.

Iain Banks: Peluri. Scifiromaani, joka kuvaa kummallisen yhteiskunnan. Tuossa yhteiskunnassa asema määräytyy sen mukaan, kuinka ihmiset pärjäävät eräässä monimutkaisessa (lauta?)pelissä. Muistaakseni romaania lukiessani minua harmitti, että pelin yksityiskohtia kuvattiin kovin niukalti.

Mangan puolelta voisi mainita Hikaru no Go:n, jossa kerrotaan nuoren pojan kehitys nollasta go-pelin ammattilaiseksi sekä Akagin, joka kertoo satumaisen onnekkaasta mah jongin pelaajasta. Akagia en ole nähnyt kuin kymmenisen jaksoa piraattianimena, ja olen aina toivonut, että tuo manga englanninnettaisiin.

Vielä voisi mainita seuraavan: Herbert O Yardley: The Education of a Poker Player. Pokerinpelaajan pelin ympärillä pyörivä omaelämänkerta, jolla on myös pedagoginen päämäärä opettaa pokeriniksejä.

Ja häpeämättömänä mainoksena vielä loppuun omia tekeleitä.

Tuomas Korppi: Filosofien pelit ja Tuomas Korppi: Loppupeleissä. Filosofien pelit sisältää lauta- ja korttipelejä käsitteleviä novelleja sekä aihetta käsittelevän filosofisen tutkielman. Loppupeleissä on lauta- ja korttipeliaiheisia novelleja sisältävä vihko.

[punnort]

Luin tuon The Education of a Poker Playerin uudestaan, kun sen lukemisesta on vähän aikaa. Kirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa kertoo siitä, kuinka päähenkilö nuorena miehenä oppi hyväksi pokerinpelaajaksi kotikylänsä baarissa jossain Amerikassa. Peliä pelataan käsittämättömän isoista panoksista, siinä hävitään farmeja ym., ja sanoma tuntuu olevan se, että valtaosa pokerinpelaajista pelaa käsittämättömän leväperäisesti.

Toinen osa kertoo päähenkilöstä vanhempana, kun hän on avustamassa Kiinan hallitusta salakirjoituseksperttinä toisen maailmansodan aattona. Tässäkin osassa on pokeria, mutta vähemmän kuin ensimmäisessä, ja tämä osa muistuttaa paikoin agenttijännäriä.

Ihan se kaunokirjallinenkin tarina sisältää paljon keskusteluja pokerin taktiikoista, mutta lukujen lopussa on myös tietokirjatyyliin kirjoitetut osiot, joissa annetaan pokeriohjeita.

[Quirinea]

Peli (eri peli) on tärkeässsä osassa myös Banksin teoksessa Muista Flebasta (Consider Flebas).

Eikös se Banksin "Player of Games" ole suomennettu nimellä Pelaaja (eikä Peluri)?

Herman Hessen Lasihelmipeli kuulunee myös tähän kategoriaan.

Ja minä kyllä laskisin Ian M. Banksin tuohon raskaampaan sarjaan.

[punnort]

Eikös se Banksin "Player of Games" ole suomennettu nimellä Pelaaja (eikä Peluri)?

Voi olla, en muista tarkkaan.

Herman Hessen Lasihelmipeli kuulunee myös tähän kategoriaan.

Jos pelin kriteerinä on se, että pelissä on voittamista ja häviämistä, niin romaanin perusteella ei voi sanoa, onko Lasihelmipeli peli tässä mielessä. Päähenkilö luo pelin (pelin instanssin tai "matsin") kirjassa yksin ikään kuin taideteoksena, mutta kirjassa on myös mainintoja, kuinka se neuroottinen intellektuelli johti pelissä kanssapelaajiaan tarkoituksella harhaan.

[Crysarcher]

Todella monessa tuon Poirotin aikakauteen sijoittuvissa kirjoissa kuvaillaan bridgen pelaamista, samoin elokuvissa ja sarjoissa, ja täytyy sanoa että en edelleenkään tiedä miten sitä pelataan xD Mutta jos ajatellaan myös videopelejä, Ernest Clinen Ready Player One on hyvin mielenkiintoinen kirja siitä, miten ulkomaailmaa paetaan virtuaalitodellisuuteen joka käytännössä on suuri videopeli, mutta jota muokataan koko ajan enemmän siihen suuntaan, että ihmiset eläisivät vain siellä. Kirjasta on tehty elokuva joka on huomattavasti surkeampi, mutta pidin kirjasta paljon kun luin sen joitain vuosia sitten. Siinä oli omat jännät kohtansa, mutta sen kuvailema videopelitodellisuus oli hieno ja se oli eräänlainen rakkauskirje kasarin vanhoille peleille.

[Quirinea]

Pulpahti mieleen vielä yksi SciFi-romaani, jossa pelataan šakkia: Lino Aldani: Jääristi (La croce di ghiaccio)

Asian sivusta, Aldanista:
Englanniksi Aldanin tuotantoa ei ilmeisesti ole käännetty, englanninkielisessä wikipediassa sanotaan "teoksia käännetty useille kielille"), saksaksi löytyy yksi teos, ranskaksi enemmänkin. Jääristi on erittäin mielenkiintoinen ja kiinnostaisi tutustua kirjailijaan enemmänkin.

Hänen novellejaan on näköjään suomenneltu Porttiin ja yksi Aikakoneeseen 1980- ja 1990-luvuilla.

[punnort]

Pulpahti mieleen vielä yksi SciFi-romaani, jossa pelataan šakkia: Lino Aldani: Jääristi (La croce di ghiaccio)

Ai niin, tämä on se, jonka takakansiteksti saa kuulostamaan tosi rankalta romaanilta, mutta romaania lukiessa ilmenee, että kyseessä on rankkuusasteeltaan tavanomainen scifiromaani. Takakansitekstissä luvattu "paholaisen peli" paljastuu shakiksi...

Löysin taas uutta peliaiheista mangaa. Kyseessä on Kaiji - Gambling Apocalypse. Joukko korviaan myöten veloissa olevia nuoria kutsutaan laivalle pelaamaan panoksena veloista vapautuminen tai väliaikainen orjuus. Peli, jota pelataan, on kivi-paperi-sakset -pelin muunnelma, johon sisältyy kaupankäyntiä. En tiedä, onko muunnelma kuvitteellinen, mutta jos on, ihailen käsikirjoittajaa, kun hän on keksinyt kirjan täyteen likaisia kikkoja, jotka säännöt mahdollistavat. Ensimmäinen kirja on nyt luettu, ja se päättyi cliffhangeriin. Pitää kai ostaa jatko-osia, kunhan saan rahaa.

[Timli]

Oron Scott Card: Ender. Ehdoton klassikko tässä genressä. Pitäisikin lukea uudestaan, pidin siitä nuorena kuin hullu puurosta.

[Paula]

Yksi höpsö nuoruusajan suosikki tuli mieleen, Katherine Nevillen Musta kuningatar. Tämä on käsittääkseni suomennettu myös nimellä Kahdeksan. Vauhdikasta ja kevyttä viihdettä, jossa oli kuitenkin (ainakin 18-vuotiaan Paulan mielestä) tavoitettu jotain matematiikan kauneudesta. Ja shakkia tässäkin siis pelataan.

[ylireija]

Tulipas muutama mieleeni :
Jostein Gaarder - Pasianssimysteerio, tässä puhutaan pasianssista ja filosofiasta
Patrick Rothfuss - Kuninkaansurmaajan kronikat, Tak-niminen peli, jonka kirjailija on itse luonut. Se itseasiassa löytyy myös oikeasti, ja voi ostaa kotiin :-)

[punnort]

Patrick Rothfuss - Kuninkaansurmaajan kronikat, Tak-niminen peli, jonka kirjailija on itse luonut. Se itseasiassa löytyy myös oikeasti, ja voi ostaa kotiin :-)

Oli pakko etsiä lisätietoa tosta Takista, ja arvosteluvideo löytyi. https://boardgamegeek.com/video/132714/ ... tiful-game