Kirjoittajien Kilta

Täältä varmaan löytyy viherpeukaloita, joiden koti muistuttaa kasvitieteellistä puutarhaa?

No täällä ei oo sellasta. Mä rakastan viherkasveja, mutta tapan ne kaikki, yleensä kastelemalla liikaa. Mun viherpeukalo ei ole keskellä kämmentä, se on jossain Timbuktun tienoilla. Nyt sain vasta juurrutetun anopinkielen ja heti on kauhea hinku hankkia lisää kasveja ja opiskella niiden hoitoa. Oon vähän sellainen "nollasta sataan sekunnissa", ja kyllä, adhd-diagnoosi löytyy. Ainakin palmuvehkan haluaisin, mulla oli sellainen aiemmin, mutta kun kissa tuli taloon, lähti vehka saman tien myrkyllisenä eteenpäin.

En varsinaisesti kutsuisi itseäni viherpeukaloksi -- oon onnistunut tappamaan kaktuksiakin kuivuuteen -- mutta kämppä kyllä vihertää aika voimakkaasti. Tämä vähän riistäytyi käsistä, kun muuton seurauksena ilmaantui lisää ikkunoita eli enemmän tilaa kasveille. Siihen kun vielä yhdistetään, että korona-aikana seuraelämä oli lähellä nollaa, ja piti keksiä kaikenlaista kotona puuhasteltavaa.

Mulla on harrasteena erityisesti kasvien kasvattaminen siemenestä. Ikkunalaudoilta löytyy esim. paria laatua chiliä, granaattiomenaa, appelsiinia, sitruunaa, avokadoa, oliivia, mangoa, passiohedelmää, kiiviä, kahvia. Ja sitten muutama mysteerikasvi, joista parin siemenet ovat anopin ulkomaantuliaisia ja yhden siemenet ovat peräisin kasvitieteellisen puutarhan lattialta näpistetystä hedelmästä. (Tiedän kyllä, että oon hirvittävä kriminaali.)

Näiden lisäksi on vielä muita kasveja: lapsuudenkodista peräisin olevat kiinanruusu ja kultaköynnös, anoppilasta kaksi isoa kasvia, joiden nimiä en nyt muista, ystäviltä saatuja pistokkaita, veljeltä saatu anopinkieli ja jokunen oma ostoskin, ainakin peikonlehti, kilpipilea, vuoripalmu ja muutama kaktus.

Viidakossa asustelen siis.

Sain tänään tupaantuliaislahjaksi orkidean! Nyt pitäis onnistua olemaan tappamatta sitä. Se on niin kaunis. Annoin sille nimeksi Ailikki. Vielä toistaiseksi mun kasvikokoelma koostuu Ailikista ja anopinkieli Mutsiksesta, mutta ilmassa on selvää mopon keulimisen aavistusta.

Minullekin tuli tänään orkidea kotiin! Läheisessä kierrätystavaratalossa on semmoinen vähän ressukannäköisten kukkien osasto, josta se tarttui mukaan parilla eurolla. Oon kyllä pahamaineisen tunnettu orkideantappaja, mutta jospa tämä nyt pysyisi hengissä... .

Paula kirjoitti: ↑02 Maalis 2024 22:19 Minullekin tuli tänään orkidea kotiin! Läheisessä kierrätystavaratalossa on semmoinen vähän ressukannäköisten kukkien osasto, josta se tarttui mukaan parilla eurolla. Oon kyllä pahamaineisen tunnettu orkideantappaja, mutta jospa tämä nyt pysyisi hengissä... .

Lue sille Hyviä enteitä.

Äitini jo aikoinaan väitti että kukat saa kukkimaan uhkailemalla. Minä olen jo jokin aika sitten luovuttanut huonekasvien suhteen, parvekkeen yritän laittaa aina kesäksi.

Quirinea kirjoitti: ↑03 Maalis 2024 22:47 Äitini jo aikoinaan väitti että kukat saa kukkimaan uhkailemalla.

Tämä kikka onkin vielä käyttämättä!

Mä en saa sisäkasveja pysymään hengissä kirveelläkään. Herukat sentään pysyvät hengissä, mutta ne ovatkin tuolla takapihalla ja saavat yleensä vettä sateen muodossa ja lämmön ja valon auringon muodossa, joten siitä minulla ei ole huolta. Totta kai se sitten huolettaa, jos jompaakumpaa on liikaa. Kuivuutta voi yrittää torjua kastelemalla, ja sen yhtenä kesänä olenkin tehnyt. Sittemmin on tullut tarpeeksi vettä taivaalta, niin etten ole edes yrittänyt itse kastella.

Oi, olisipa paljon kasveja. Samaistun hyvin muiden kokemuksiin, sillä jotenkin kummasti tuntuvat kaikki huonekasvit kuolevan ennemmin tai myöhemmin. Yksi taisi elää useamman vuoden, mutta lopulta sekin nuukahti. Ongelmana tuntuu olevan kuivuus: olen sen verran puupää, etten millään muista kastella kasvejani. Nytkin epätoivoisesti odottelen, jos tuo yksi epämääräinen viherkasvi vielä tuosta virkoaisi...

Tähän keskusteluun varmaan sopii tulla myös kasvikokkailun ja villiyrttien tiimoilta?

Oon aina ollut vähän huono huonekasvien kanssa. Se tuntuu kääntyneen nyt, kun sain ikkunalaudalle pari hyötykasvia purkkiin.
Kaveri toi mulle tuparilahjaksi tomaatin, ja vaikka se ei ihan terveeltä aina näytäkään, niin kyllä se tekee hedelmää! Otan neuvoja vastaan jos joku on tomaattiekspertti, että miten tommonen pikkunen kaveri ruukussa parhaiten pärjää. Banaanivettä oon hälle tähän mennessä syöttänyt, ja välillä se tuntuu tepsivän. Nyt alkaa kuitenkin kellastua uudelleen...
Oon ihan älyttömän onnellinen kyllä isoista ikkunoista ja kunnon ikkunalaudasta tässä uudessa kämpässä.
Toivon, että myös laventeli ehtis vielä versomaan, niin sitä vois kuivata talteen vaatehuonetta tai teesekoituksia varten talveksi.
Ehkä ostan tomaatille lampun, jos rahatilanne syksyllä kohenee.

Pari vuotta sitten kävin lyhyen villiyrttikurssin, ja silloinen kunnon keittiön ja uunin puute rajoitti harrastuksen aloittamista.
Nyt oon kuitenkin ehtinyt intoilla kesän yhtä jos toista rehua, jota tuolta ulkoa löytyy. Nokkoset, sauniot, horsmat, suopursu... nyt ehtii vielä hyvin keräämään.
Eilen kävin tuolla puskissa keräämässä (kukassa? kukastamassa?) mesiangervoa, se kukkii just nyt parhaimmillaan ja tuoksuu aivan uskomattoman hyvältä! Jopa kamalan flunssan läpi oli ihana laittaa rasiallinen kukkia hautumaan siirappia varten.
Sääli, että runsaimmin se tuntuu versovan täällä lähistöllä just jäteojissa, mutta onneks sitä löytyi myös vähän kauempaa pahimmista liejuista, niin että kehtasi kerätä.

Enkä tietenkään haluu kuulostaa hörhöltä, mutta ne sanoo että keskiajan luostareissa munkit teki mesiangervosta ties mitä, ja että se irrottaa limaa ja toimii niinku aspiriini. (EIkö se oo pajupuista johdettua alun perin?)
Pakko sanoa, että kun eilen laitoin teehen ne mun siirapin lirut, joita en mahtunut purkittamaan, niin kyllä mä nukuin toipilaana vihdoin ilman ylimäärästä heräilyä ja nyt lähtee räät kyllä huolella kaikista onteloista ulos. Tujumpaa tavaraa kuin odotin!

SItä se vetäjä kyllä villiyrttikurssilla myös painotti, että pitää varovasti ottaa ja tarkkailla luonnosta kerättyjen kanssa omaa kroppaa, koska vaikuttavien aineiden pitoisuudet vaihtelee usein runsaastikin.
Että oma aineenvaihdunta ei yleensä oo tottunut sellaisiin viljellyistä salaateista jne., eikä kannata pitkäaikaisesti ja runsaasti mitään tiettyä rikkaruohoa ruveta vetämään.
Eipä sitä kai suurimman osan ruokansa kanssa kannatakaan niin tehdä.

Pajut, salix, niistä saadaan salisyyliä.

Löytyy jo muinaisegyptiläisistä lähteistä särkylääkkeenä.

No niin, muistin oikein! Se on sitten justiin se sama jota mesiangervo ilmeisesti tuottaa.

@Haikailutaide
Tuo oli uusi tieto minulle koskien mesiangervoa. Meinaan tuo salisyyliasia. Kaikkea sitä näköjään oppii. Itse käytän inkivääriä liman poistoon, vaikkei se suomalaista olekaan. Tehokasta on! Ei ehkä yhtä tehokasta kuin mesiangervo, mutta tehokasta silti. Ja maku on vahva. Pitää olla varovainen annostelussa niin kuin näköjään mesiangervonkin kanssa.