Kirjoittajien Kilta

Tämä taitaa olla lähinnä ääneen (tai tässä tapauksessa näppikselle) ajattelemista.

Olin sijoittanut tarinan ensin uuden planeetan asutuksen vuodelle 52, sitten siirtänyt sen vuodelle 102 ja nyt tajunnut että eihän se käy, kun vuoden pitää olla antikarkausvuosi (planeetan vuosi on hippasen Maan vuotta lyhempi (362,7486 Maan vuorokautta -- syötän tuon vielä johonkin planeettasimulaattoriin).

Äsken aloin miettiä että jos lähes kaikki ovat Maasta tulleita, niin asutus ei ole voinut olla siellä sataa vuotta. Ja sitten uudestaan että mitä nyt horisen -- ensimmäiset tulivat ja perustivat siirtokunnan, matkustettuaan kymmeniä vuosia (syväjäädytettyinä), sitten lähettävät tiedon, että joo, täällä voi asua ja sen jälkeen alkaa lähteä väkeä...

Tästä saakin yleisemmän kysymyksen -- miten pidetään ajankulku käsissä jos mukana on jotain erikoista? Matkustus vieraalle planeetalle tai vaikkapa fantasiarotu jonka elinikä ja sukupolvet ovat ihmisiin verrattuna pitkiä tai lyhyitä.

Onko aika lopulta vain ihmisen luoma konstruktio ?
Laskevatko ihmiset valloitetun planeetan ajan maan (Tellus) vuosissa, vaikka sen kierto onkin lyhyempi? (Aika härskiä kolonialismia, en toki tiedä oliko siellä planeetalla jo ennestään asutusta)
Mitä jos elinvuodet lasketaan ihmisen fyysisen kunnon perusteella, eikä taivaankappaleiden? Esim. "Olen puolivälissä ruumiini murenemisen ajassa"
Entä jos ikä onkin vain numero?
En tiedä vastasinko mihinkään mitä kysyit, mutta tässä minulta ajatuksia aiheesta näppikselle :-D