Kuka on suosikki sarjakuvapiirtäjäsi ja miksi?

[ylireija]

Otsake jo sen kerttoo :-)

Miepä alotan:
Aku Ankkojen piirtäjä Don Rosa on kestosuosikkini, ja tykkään kovasti myös Alessandro Barbuccin sarjakuvista.
Luin molempia lapsena, joten luultavasti siitä johtunnee :-D

Kertokkeehan kuka on teijän lemppari!

[Timli]

Don Rosaan rakastuin jo muistaakseni vuonna 1990, kun häneltä ilmestyi Aku Ankka -lehdessä ensimmäinen sarjis. Mulla on häneltä koko albumikokoelma, ja jälkikasvua (tosin jo 14 v) on ankarasti käsketty kohtelemaan sitä hellästi. Ankkapuolella tietysti Carl Barks ja myös Marco Rota ovat erinomaisia.

Toinen suosikki, ehkä vähän harvinaisempi, on Ralf König. Olen lukenut hänen sarjiksiaan kai 16-vuotiaasta asti. Istuin kirjastossa aikuisten sarjishyllyn välissä lattialla lukemassa niitä. Ensimmäisen oman sain kaverilta 17-vuotislahjaksi, ja siitä alkoi keräily. Jostain syystä saksalainen homosarjakuva vain sulattaa mun sydämen <3. Näitä en ole vielä antanut jälkikasvulle luettavaksi, mutta varmaan saa kohtapuoliin tutustua mun koko sarjiskokoelmaan, joka on ollut tilan puutteen vuoksi varastossa laatikoissa vuosikaudet.

[haikailutaide]

Shaun Tan on enemmän kuvakirjaihminen kuin varsinainen sarjakuvataiteilija, mutta jokainen sarjakuvien ystävä ja vihollinen jos lukisi "The Arrivalin" niin saisi elämyksen.
Toi yksi sarjakuvaromaani itsessään riitti siihen, etten oo varma, voiko kukaan sarjakuvataiteilija enää syrjäyttää Tania mun listallani. Mykkäfilmi paperilla. Ihan mieletön.

Mutta jos sillai pitäis sanoa, kuten taidekoulussa käski opettaja omaa visuaalista historiaa avaamaan, niin varmaan iskän peruina Hugo Prattin tyyli on vaikuttanut todella isosti mun omaan kädenjälkeeni.
Piirtäjänä paitsi todella graafinen ja summittainen, myös hirmu yksityiskohtainen ja selvästi myös yksityiskohdista kiinnostunut. Aavistus realismia, aavistus fantasiaa, lähinnä pikimustia varjoja ja kalpeeta vesiväriä.
Tarinankertojana oikeastaan ihan sitä samaa - Corto Maltesen seikkailut on pikemminkin ajatuksia ja keskusteluja kuin mitään suuria juonia. Tykkään niistä.
Osa visuaalisista ja kerronnallisista valinnoista on tietty vähän elähtäneitä aikakautensa vuoksi, mutta noin yleisesti ottaen 70-luvun tarinankerronnaksi ei kuitenkaan mitään pelkkää röhnöpulppia, vaan ajoittain ihan taiteellistakin tavaraa.

[salikon]

Mä luen tosi vähän sarjakuvia, mutta ehdoton suosikkini on Jukka Tilsa <3 Tykkään omituisista ja absurdeista jutuista sekä äärimmäisen yllättävistä juonenkäänteistä, ehkä siksikin, että itse en oikein osaa sellaisia kirjoittaa. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin tarina, jossa keitosta löytyy mies, ja toinen, jossa vesihanasta alkaakin tulla muovipusseja.

Omasta hyllystä löytyy Zoppaa ja Zärvintä -kokoelma ja kirjaston hyllystä olen lukenut lisää.

[Quirinea]

Hmmm. Heitän kaksi vanhaa klassikkoa: Albert Uderzo ja Charles M. Schultz

Uderzo: pienet yllättävät yksityiskohdat. Asterixia voi lukea posottaa menemään ja nauraa sanaleikeille, mutta sitten kuvista löyty pieniä hulluja yksityiskohtia...
Schultz taas on pelkistämisen mestari.

[RikuY]

Hirveän vaikea, kun eri artistit vetoavat eri syistä. Selkeän linjan Manaraa ei voi kauheasti kiitellä hahmojen monipuolisuudesta; leffamainen Frank Miller taas pelkistää kuvakerrontansa välillä niin rosoiseksi ettei mitään rajaa. Plus sitten strippisarjakuva on vähän eri juttu kuin graafinen novelli.

J P Ahonen on kyllä kova.

[Southpaw]

Siitä on aikaa kun on tullut luettua sarjiksia, mutta mitä lapsuudesta ja nuoruudesta kohoaa kuitenkin mieleen niin mainittakoon nyt ainakin Akira Toriyama (RIP, rauha hänen sielulleen). Dragon Ball oli ensimmäisiä japanilaisen sarjakuvan edustajia joita luin, joten tietyllä tapaa koen Toriyaman houkutelleen minut sarjakuvalukemisen suhteen suuntaan, johon en varmaan ilman hänen tunnistettavaa piirrosjälkeeään olisi tullut lähteneeksi.

Jos taas mietitään enemmän länsimaista sarjakuvaa, niin joudutaan menemään menneisyydessä taaksepäin ja sieltä mieleen kohoaa ainakin Bill Watterson (Lassi ja Leevi) ja toisena Jeff Smith(Luupäät) olkoonkin, että Luupäistä en muista enää hirveästi, on siitä jo niin monta vuotta. Pitäisi kai joskus lainata ne kirjastosta uudestaan.