Tekoälyn käyttäminen kirjoittamisessa

[Ael]

Laitanpa nyt Hahmojen piirtäminen / luominen tekoälyllä -keskustelun inspiroimana pystyyn keskustelun, jonka aloittamista olen miettinyt jo jonkin aikaa.

Tämä on yleisketju tekoälyn käyttämisestä. Mielessäni on varsinkin kaksi isoa kysymystä: Mikä on mielipiteesi tekoälystä ja sen käyttämisestä varsinkin kirjoittamiseen? Käytätkö tekoälyä missä tahansa kirjoittamiseen tai sen oheistoimintaan liittyvässä vaiheessa? Miksi kyllä / miksi et? Ehdottomasti saa keskustella tekoälyn eettisistä kysymyksistä ja ongelmista, mutta myös tavoista hyödyntää tekoälyä kirjoittamisprosessissa.

Mikäli keskustelu tuntuu liian laajalta yhteen yleisketjuun, tätä voidaan hajauttaa myös myöhemmin useampiin ketjuun, esim. tekoälyn eettisiin ja muihin ongelmiin sekä tekoälyn hyödyntämiseen kirjoitusprosessissa. Mutta katsotaan, miten tämä etenee. Muistutuksena pari sääntöä heti alkuun:

Väitellään asioista asiallisesti ja rakentavasti. Väittely kuuluu joskus keskusteluun, mutta ei suisteta kysymyskeskusteluja raiteiltaan tai provosoida turhaan. Ei kyseenalaisteta toisen kokemuksia. Väittelyn pitää olla rakentava, ei riita. Toisen kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä tai saada käännytettyä toista omaan kantaansa.

Muiden töiden omaksi väittäminen ja tekoälyn käyttö foorumilla jaetuissa töissä on kielletty. Plagiointi on myös kiellettyä.

[punnort]

On yleinen harhaluulo kirjailijoiden keskuudessa, että kohta kustantajan tarvitsee vain painaa nappia ja hän saa valmiin romaanikäsikirjoituksen. Näin tekoälyt eivät kuitenkaan tule missään nähtävissä olevassa tulevaisuudessa toimimaan. Pohjimmiltaan tekoälyt osaavat vain jäljitellä olemassaolevaa. Ne eivät siis kykene saamaan uusia, mullistavia ideoita. Kuitenkin mikä tahansa kaunokirjallinen teos on yhdistelmä uusia ideoita sekä olemassaolevan jäljittelyä. Realistinen skenaario kirjoittamisesta tulevaisuudessa onkin se, että kirjailija ja tekoäly tekevät teoksen yhdessä: Kirjailija tekee ne osat teoksesta jotka ovat uutta ja mullistavaa (uudet ideat) ja tekoäly ne osat, jotka ovat olemassaolevan jäljittelyä (ideoiden toteuttaminen.) Uusien, hyvien ideoiden saaminen on asia, johon kuka tahansa ei pysty, ja luulenkin, että tulevaisuudessa nousee ihan uusi ammattiryhmä: Ideatykit.

Kokeilin siis edellämainittua työnjakoa tänään ensimmäisen kerran maksullisen chatgpt:n avulla. Aiemmin olen kokeillut sitä ChatGPT:n ilmaisversiolla, ja vaikka maksullinen onkin hiukan parempi, ero ei ole mullistava. Nykytekniikalla tämä työnjako ei vielä toimi kunnolla, tekstintuottajana ChatGPT on mielestäni vielä lelu. Ensinnäkin on huomattavan vaikea tehtävä kuvata oma visionsa ChatGPT:lle niin, että sen tuottama teksti on tosiaan oman idean toteutus. Uskonkin, että tulevaisuudessa tekoälyjen ohjeistamisesta tulee ihan oma osaamisalansa. Jotain viitteitä tästä on jo nyt, kun netti on pullollaan ohjeita siitä, kuinka ChatGPT:lle kannattaa antaa ohjeita.

Toinen ongelma on se, että ihmiskirjailija kirjoittaa tekstiä ideoiden koko ajan. Toki taustalla ovat ne pari suurta tärkeää ideaa, mutta hyvä kaunokirjallinen teksti koostuu peräkkäisistä pienistä ideoista. Kun aloin kokeilla ChatGPT:llä, toivoin, että se olisi kyennyt tuottamaan tällaista tekstiä, mutta ikävä totuus on, että jos sille ei anna hyvin yksityiskohtaisia ohjeita mitä kirjoittaa, se alkaa suoltaa kappalekaupalla ympäripyöreää diibadaabaa. ChatGPT:hen tuntuu lisäksi olevan etiikka sisäänrakennettuna niin, että tuo diibadaaba toteuttaa jonkunlaista avomielisen amerikkalaisen eetosta.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisessä kappaleessa visioimani työnjako ihmisen ja tekoälyn välillä ei ole vielä tätä päivää. Minäkin hakkaan tekoälyn tekstintuottajana kirkkaasti, joten on selvää, että se ei pärjää osaavalle ammattikirjoittajalle.

[Miksu]

En ole ainakaan vielä käyttänyt tekoälyä luovan kirjoittamisen apuna, jollei lasketa tuossa toisessa ketjussa mainittua hahmo- ja kansikuvien väsäämistä. Joissain tilanteissa voin kuvitella tekoälyn olevan kätevä työkalu; esimerkiksi jos pitäisi saada nopeasti generoitua kasa nimiä hahmoille, jotka ovat kotoisin jostain itselle vieraasta kulttuurista. Tosin tällaisissakaan tehtävissä tekoäly ei ilmeisesti ole vielä aivan luotettava.

Tekoälyä voi varmasti hyödyntää useammalla tavalla ja useammassa vaiheessa kirjoitusprosessia kuin olen hoksannut ajatellakaan, mutta ne tavat, joita olen ajatellut, eivät toistaiseksi tunnu houkuttelevilta tai tarpeellisilta. Minulle ei esimerkiksi ole koskaan tullut tarvetta pyytää tekoälyltä ideaa tarinalle. Ideoita tulee itsestäänkin ja vaikka niiden kehittely on joskus tosi työlästä ja puuduttavaakin, annan ajatusten mieluummin hautua tai puin ongelmakohtia jonkun sellaisen kanssa, joka vain jaksaa kuunnella, kuin haen "valmiita" ratkaisuja tekoälyltä. Valmiit lainausmerkeissä siksi, että en usko ainakaan kovin monen kirjoittajan käyttävän tekoälyn tarjoamia ideoita sellaisenaan -- niitä joutuu varmasti hiomaan, kehittelemään ja karsimaan siinä missä omasta päästä repäistyjä ideoitakin. Minusta itsestäni ehkä vain tuntuu, että kirjoitusprosessista jäisi pois jotain minulle rakasta ja olennaista, jos antaisin tekoälyn ikään kuin tehdä osan työstä.

Sama varsinaisessa tekstin tuottamisessa: haluan tehdä työn itse, niin usein kuin sitä onkin toivonut, että teksti vain kirjoittaisi itse itsensä samaan tapaan kuin punnort edellä visioi (kirjailija ideoi, tekoäly toteuttaa). Uskon, että loppupeleissä minulle on palkitsevampaa jumittaa päiväkausia jossain kohtauksessa ja sitten saada se kauan kaivattu heureka-hetki (ja editoidessa taas hakata päätä seinään ja saada uusi heureka-hetki) kuin olisi korjailla, järjestellä ja täydentää tekoälyn tuottamaa tekstiä. Tarpeeksi kehittyneen tekoälyn avulla kirjoitusprosessi voisi olla nopeampi kuin itsekseen kirjoittaen, mutta olisiko se yhtä hauska ja palkitseva? Ainakin se olisi sitä eri tavalla.

Edellä ei siis ollut tarkoituksena ottaa kantaa tekoälyn eettisyyteen tai siihen, onko tekoäly kirjoittamisen apuna jotenkin huonompi työkalu kuin vaikka oikolukuohjelmat tai juonikaaviot. Ajattelin aihetta aika puhtaasti siitä näkökulmasta, miten tekoälyn käyttäminen saattaisi vaikuttaa omaan kirjoitusprosessiini ja kirjoittamisesta nauttimiseen. Palaan varmasti ainakin seuraamaan keskustelua myöhemmin, sillä aihe on todella kiinnostava ja siitä voisi keskustella vaikka kuinka monesta eri näkökulmasta.

[ylireija]

Olen käyttänyt kerran tekoälyä tekstin luomiseen. Halusin kirjoittaa palautteen eräästä yliopiston kurssista, joka oli ollut aivan kamala. Minulla oli ehdotuksia sen parantamiseen, mutta olin niin tuohtunut sillä hetkellä etten osannut kirjoittaa nasevasti ja akateemisesti sekä vielä englanniksi, joten laitoin AI:n hommiin. Ei tarvinnut hävetä myöhemmin omaa kuumapäisyyttä XD

Tilanteita, joissa todennäköisesti tulen käyttämään chatGPT:tä tai tekoälyä:
akateemisen artikkelin kääntäminen suomeksi, ja sillä työn nopeuttaminen kun ei tarvitse lukea vierasta kieltä sanasta sanaan.
Hakemuskirjeen ensimmäinen versio.

Varmaan muitakin tulee vielä, mutta en keksi heti. Kiinnostava keskustelu ja jään seuraamaan :-)

Isoihin kysymyksiin vastaisin, että mikä tahansa teksti, jos se on pelkästään tuotettu AI:lla on jotenkin todella sielutonta ja epäaitoa. Ja sen kuulee myös siitä tekstistä usein. Hienot sanat kaikuvat tyhjyyttään eikä sisuksesta välttämättä saa irti mitään. Olen nimittäin lukenut parit henkilöiden esittelytekstit ja ennen kuin hoksasin, että ne oli kirjoitettu Chat(tässä tapauksessa cheat)GPT:lla niin piti ihan miettiä, että mitä ihmettä tämä ihminen tässä oikein selittää.

[Nemja]

Kokeilin joskus uteliaisuuttani ChatGPT:n käyttöä tarinan ideoinnissa. Aika kliseitähän sieltä tuli. Jonkin verran niitä sai elävöitettyä ideoiden pallottelulla, sillä että itse ehdottelin tekoälylle "entä jos kävisikin näin". Aika laimea oli lopputulos silti, ja joku avaruusjuttu muistutti niin kovasti Star Warsia että totesin, että on parempi hakea ideat jostain muualta.

Varsinaisen tekstin tuottamiseen en ole tekoälyä kokeillut. En luota siihen, ettei se kopioisi tekstiä jostain. Enkä näe mitään arvoa siinä, että laittaisin tekoälyn kirjoittamaan kaunokirjallista tekstiä puolestani. En kuitenkaan voisi väittää sitä "omakseni" enkä käyttää omana tekstinäni.

Toisaalta, olen vähän samoilla linjoilla itse kirjoitusprosessin palkitsevuudesta ja hauskuudesta kuin Hirmu. Nautin kirjoittamisesta, sen kaikista vaiheista ideoinnista suunnittelun kautta toteuttamiseen ja editointiin. Nautin siitä, miten tarina elää ja yllättää minutkin prosessin edetessä. Tekoälyä käyttämällä ehkä menettäisin osan luomisen ilosta.

Pohdinnan arvoista olisi varmasti myös tekoälyn arvomaailma. Kirjoittamissani tarinoissa näkyy aina oma arvomaailmani: mitä pidän oikeana ja vääränä, miten suhtaudun erilaisiin ihmisiin, minkälaisia tarinoita haluan kertoa, minkälaisia teemoja käsittelen ja miten. Arvomaailma tulee tekstiin osin tiedostamattakin. Se saattaa olla piilevänä pienissä yksityiskohdissa, hahmojen tavassa puhua tai toimia, siinä mitä ympäristöstä kerrotaan ja miten.

Jos tekoäly kirjoittaa meille tarinoita, miten käy niiden arvomaailman? Latistuuko se jonkinlaiseksi "yleisesti hyväksytyksi keskiarvoksi"? Tuleeko tarinoista pelkkää sielutonta viihdettä?

[punnort]

Tarpeeksi kehittyneen tekoälyn avulla kirjoitusprosessi voisi olla nopeampi kuin itsekseen kirjoittaen, mutta olisiko se yhtä hauska ja palkitseva? Ainakin se olisi sitä eri tavalla.

Oma taustani on matematiikassa ja tietojenkäsittelytieteessä. Neuraaliverkkoja en ole opetellut ihan johdantoartikkeleja lukuunottamatta, mutta minulla on siis jonkunlainen käsitys kirjoitustekoälyjen sisäisestä rakenteesta. Minusta on nimenomaan hauska kokeilla, millaista jälkeä nykyisillä alkeellisilla kirjoitustekoälyillä saa aikaan ja tutkia niiden mahdollisuuksia ja rajoja sekä yrittää saada niitä tuottamaan mahdollisimman hyvää jälkeä. Tässä tosiaan taustani auttaa, kun minulla on jonkunlainen kuva niiden toiminnasta. Toki täytyy myöntää, että kehittyneemmän tekoälyn käyttö ei välttämättä olisi yhtä hauskaa.

Minulla ei ole selkeää käsitystä siitä, kuinka ammattikirjailijat ovat sidottuja omaan tyyliinsä, mutta kehittynyt tekoäly olisi helppo saada tuottamaan tekstiä millä tyylillä tahansa, ja tässä voisi olla yksi nykyisiä kehittyneempien tekoälyjen käyttötarkoitus. Itselleni kuvailevan tekstin kirjoittaminen on ongelma, ja olen saanut jo nykyiset tekoälyt tuottamaan kuvailevampaa tekstiä kuin mihin itse käsin pystyisin.

Jos tekoäly kirjoittaa meille tarinoita, miten käy niiden arvomaailman? Latistuuko se jonkinlaiseksi "yleisesti hyväksytyksi keskiarvoksi"? Tuleeko tarinoista pelkkää sielutonta viihdettä?

ChatGPT:n kanssa tämä on todellinen ongelma. Jos ChatGPT:tä aikoo käyttää, pitää kyllä miettiä, sopiiko oma tarinaidea tekoälyn arvomaailmaan. Elättelen toiveita, että nykyiset moraalirajoitukset ovat tekoälyissä siksi, että tekoäly-yhtiöt uskovat "moraalisten" tekoälyjen olevan helpommin hyväksyttäviä kuin täysin villien. Jos asia on näin, moraalirajoituksia taidetekoälyistä aletaan varmaan poistamaan sitten, kun tekoälyt arkipäiväistyvät eikä niitä koeta uhkana samalla tavalla kuin nykyään.

[Aoda]

Mä kirjoitin kerran kolumnin niin, että pyysin ensin tekoälyä kirjoittamaan kolumnin, jossa tekoäly kritisoi itse itseään. Sitten kirjoitin sen oman kolumnini niin, että erittelin tätä tekoälykolumnia ja pohdin samalla tekoälyn etiikkaa. Pohdin esimerkiksi sitä, että mitä jos oisin tehnyt vaan niin, että oisin kirjoittanut koko kolumnin tekoälyllä ja lähettänyt sen toimitukseen kuin se olisi omani.

Tarinoiden kirjoittamisessa olen myös hyödyntänyt tekoälyä. Jos olen tehnyt taustatutkimusta, olen kysynyt tekoälyltä kysymyksiä aiheestani. Joskus se on muotoillut asiat kiinnostavasti (sellaiset asiat, jotka jo tiedän) ja niin omat ajatukset on lähteneet uusille urille. Viimeksi kun juttelin sen kanssa, sieltä tuli ihan hirveä määrä asiavirheitä. Tarvitaan siis medialukutaitoa kun sen kanssa leikkii.

[punnort]

Isaac Asimovilla on kolme robotiikan lakia, joista ensimmäinen kertoo, että robotti ei saa vahingoittaa ihmisiä eikä toimimatta jättämisen takia antaa ihmisten vahingoittua. Eräässä Asimovin tarinassa on voimakenttä, joka aiheuttaa ihmisille välittömästi häviävän vähän vahinkoa kehoon, ja runsaasti vahinkoa, jos siellä oleskelee pitkään. Huoltomiehet käyvät tekemässä voimakentässä pikaisia huoltotöitä, mutta eivät käytännössä vahingoitu, koska oleskelevat voimakentässä niin vähän aikaa. Sitten peliin vedetään robotti. Ensimmäisen robotiikan lain takia se kantaa huoltomiehet pois voimakentästä heti havaittuaan heidät, mikä tekee huoltotöistä mahdottomia.

Minulla alkaa olla tekoälyn kaunokirjallisuuskäytön suhteen ihan samanlainen olo. Tekoäly tuntuu jatkuvasti varmistavan, että tarinan sanoma ei ole yhtään kontroversiaali ja pistää tarinoihin aivan ylimääräistä diibadaabaa vahvaksi naiseksi kasvamisesta. Kyllä ihmiset tarinoissa kestävät pientä kontroversiaalisuutta ilman, että heistä tulee pahoja. Ei jokaiseen pieneen moraalitransgressioon tekoälyn tarvitse reagoida moralisoimalla.

[punnort]

Ensimmäinen novelli kirjoitettu CharGPT:n uudella versiolla 4o, ja tekoälyn tuottaman proosan korkea laatu yllätti. Jopa pelasti minun heppoisen juoneni. Toisaalta myös tekoälyn moralismi on noussut uusiin ulottuvuuksiin. Kun päähenkilö alkaa käydä (teenlehdillä) kauppaa hirviöiden kanssa taistelemisen sijaan, saan ilmoituksia, että nyt saatetaan rikkoa käyttöehtoja. Suostui sentään kirojoittamaan. En yksinkertaisesti ymmärrä, mitä moraalitonta ko. kohtauksessa on.

[Zanahoria]

Käytän tekoälyjä apulaisena kirjoittamisessa ja opettajana/apulaisena kieltenopiskelussa (harrastus). Ja kaikenlaisessa muussakin puuhastelussa (kuvissa, videonpätkissä, musiikissa). Toistaiseksi mulle ovat riittäneet ilmaiset versiot.

Kirjoittamisessa käytän ChatGPT:n puheominaisuutta mm. tiedonhakuun ja taustatutkimuksiin. Säästää aikaa, kun CG hakee perustietoja, joita mun on sitten helppo tarkistaa ja syventää tarvittaessa. CG on siitä kiva, että puhelin on melkein aina käden ulottuvilla ja CG:lle voi höpötellä kuin ihmiselle eikä tarvitse näpytellä mitään. Laiskalla päällä ollessani voin kysellä siltä nimiehdotuksia hahmoille, synonyymejä sanoille, korvaavia ilmauksia jne. Eli kaikkea pientä, mitä mieleen juolahtaa.

Poe.comiin olen luonut pysyvän kirjoittaja-botin, jonka pohjana on Claude 3.5 Sonnet (New). Tätä laajaa kielimallia pidetään tällä hetkellä (marraskuussa 2024) parhaimpana apulaisena kirjoittajalle. Kirjoittaja-botin kanssa voin pohtia tarinoiden nimiä, juonenkäänteitä, henkilöiden ammatteja, luonteita, yleensä kaikenlaista, mitä mieleen juolahtaa kirjoittamisprosessin aikana ja välillä. Koska käytän Poen botteja puhelimella, en ole antanut niille mitään pitempiä tekstejäni katsottavaksi.

Claude.ai:tä käytän kun istun tietokoneen ääressä. Silloin voin antaa sille tekstinpätkiä luettavaksi, voimme ideoida ja hioa tekstiä yhdessä. Se on myös loistava apu, kun täytyy kirjoittaa jokin ”virallisempi” viesti tai teksti, jossa alkuun pääseminen on vaikeaa.

Kieltenopiskelussa voin kysellä nopeasti ChatGPT:ltä jotain sanaa, ilmausta, pikkukäännöstä, tulkintoja jne. Mutta varsinaiseen opiskeluun olen tehnyt Poeen kaksi pysyvää bottia (kahteen eri kieleen). Olen promptannut nämä botit niin, että ne ovat kannustavia ja innostavia, ja kun kysyn jotain, niin ne antavat mulle esimerkkejä ja selittävät kielioppiasioita ihanan selkeästi. Ne ovat tosi ihania.