Kirjoittajien Kilta

Toukokuun lukupiirikirjaksi on valittu Jhumpa Lahirin Kaima.

Minkälaisella suuntaa-antavalla aikataululla tätä luettaisiin, ehdotuksia saa antaa.

//

Luetaan 10 sivua per päivä.

Minulla on tämä englanninkielisenä pokkarina, jossa on 290 sivua. 12 lukua ja ne ovat aika eripituisia keskenään. Joku muu saa yrittää pähkäillä aikataulua, tunnustan olevani kehno näissä!

Hopsista. Olipa Helmet-alueen kappaleet lennossa. Englanninkielisenä oli yksi varattavissa.

Mitä nyt tuossa pikaisella haulla, niin suomenkielisessä on 300 sivua. Miten olisi 10 sivua per päivä? Ja jos olisi älynnyt aikaisemmin, niin olisin voinut haalia kirjan meille töihin toisesta pisteestä ja tehdä tarkempia tarkistuksia sivujen suhteen itse. Mutta eihän sitä alan ammattilaisena osaa ajatella

10 sivua per päivä sopii ainakin mulle. Mullakin on enkkuversio ja tänään pääsen jopa aloittamaan lukemisen. Mitään odotuksia, ajatuksia tai oletuksia mulla ei etukäteen ole.

Jep, 10 sivua päivässä on minustakin ihan hyvä. Aloitin tämän sunnuntaina, mutta en ole lukenut kuin vähän alkua, kun oli kesken kirjaston kirja joka pitää palauttaa.

Minulla on ollut tämä kirja jokusen kuukauden hyllyssä odottamassa lukemista, tarttui jostain divarista mukaan. Taisin ostaa siksi, kun tämä löytyy Boxallin 1001 books you must read before you die -listalta, jota vilkuilen aina välillä, kun etsin jotain sellaista lukemista, mihin en luonnostaan tulisi tarttuneeksi.

Minä olen päässyt n. 50 sivua alusta ja vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta.

Olen nyt suunnilleen puolivälissä eli yllättäen ihan aikataulussa! Kiinnostava kirja, tykkään. Minulla tulee tästä mieleen Hanif Kureishin Esikaupunkien buddha, Zadie Smithin Valkoiset hampaat ja Marjaneh Bakhtiarin Mistään kotosin, kaikissa näissäkin on siirtolaiskokemuksia ja eri sukupolvien erilaisia suhtautumisia uuteen ja vanhaan kotimaahan.

Mites muilla on mennyt lukeminen?

Olen ihan tosi jäljessä, kun en moneen päivään ole ehtinyt lukea yhtään, mutta enköhän saa tällä viikolla aikataulun kiinni. Tähän mennessä olen pitänyt kirjasta, vaikka meni hetki ennen kuin totuin taas lukemaan englanniksi. Kirjassa kuvatut kokemukset on todella kaukana mun omasta elämästä, mutta tunnen päässeeni niihin kiinni.

Luin tämän loppuun reilu viikko sitten. Yhdyn @Perunan mielipiteeseen, että tässä pääsi helposti kiinni itselle vieraisiin kokemuksiin. Ihmiset ja heidän motiivinsa oli kuvattu ymmärrettävästi. Tykkäsin tästä enemmän kuin noista edellisessä viestissäni mainituista siirtolaiskokemuskirjoista, jotka nekin siis olivat minusta oikein hyviä.

Alku tuntui minusta ehkä vähän hitaalta, mutta suunnilleen Gogolin ensimmäisestä Intian-matkasta lähtien lukeminen alkoi nopeutua.

Olettekos muut päässeet loppuun tässä ja mitä piditte?

Kiikutin kirjan jo takaisin (enkä voi siis tarkistaa miten missäkin sanottiin) Pidin kyllä, tuosta samasta syystä, pääsi ikään kuin vieraan kulttuurin sisään. Joissakin kohdissa kirjan tempo tuntui oudolta, muun muassa lähellä loppua, ja itse asiassa olisin kaivannut tarinan jatkumista hiukan pitemmälle.
Minua häiritsi Moushumin hahmo -- tärkeä henkilö tarinan kannalta, mutta hänen motiivinsa jäivät jotenkin pinnallisiksi.

Tosin olen huomannut, että minulle tulee usein kirjojen kanssa sellainen tunne että on tullut kiire solmia langat yhteen.

Ja se mitä mietin, oli se kuvio, että Gogol ottaa viralliseksi nimekseen juuri sen, jonka hänen vanhempansa olisivat halunneet antaa hänelle.

Sain nyt minäkin luettua loppuun. Välillä eteni nopeammin ja välillä hitaammin, mutta en osaa sanoa, johtuiko se ollenkaan kirjasta vai vain elämästä. Toukokuu ei ollut mulle hyvä lukukuukausi, mutta olen iloinen, että kuitenkin osallistuin, koska pidin kirjasta, enkä ole ollenkaan varma, olisinko siihen muuten tarttunut. Pidin kirjan kielestä ja siitä miten se tuntui kiinnostavalta silloinkin, kun tarinassa ei välttämättä tapahtunut mitään erityisen kiinnostavaa.

Sain luettua loppuun minäkin, vain kaksi päivää aikataulusta jäljessä.

Pidin myös kirjasta. Siirtolaisuudesta ja vieraasta kulttuurista lukeminen oli kiinnostavaa. Niin ikään oli virkistävää lukea vaihteeksi kirja joka kuvaa "todellista arkielämää". Viime aikoina kun olen lukenut lähinnä spefiä, historiallista fiktiota ja muuta sen tapaista.

Ja vaikka siirtolaisuus onkin vieras kokemus, niin kyllähän erilaiset epävarmuuden, ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tuntemukset henkilöhahmoilla ovat yleisemminkin samaistuttavia. Tai ristiriidat sen suhteen, eläisikö oman näköistään elämää vai toteuttaisiko muiden odotuksia. Niin että sitä kautta hahmoihin pääsi hyvin kiinni.