Kirjojen voima

[Muumio]

Koin akuutisti tämän itse läheisen ystäväni kanssa. Syy jonka vuoksi meistä tuli kavereita, kun menimme lukioon 40! vuotta sitten, oli se, että me tykkäsimme samoista kirjoista. Sen jälkeen ties mitä, läheistä ystävyyttä, mutta myös ihanan samanlaista maailmantajua, ja melkein tai kohta ihan 40 vuotta jatkunutta roolipeliä, joka alkoi aika trad seikkailuilla, mutta nyt pidetään maailmasta huolta semijumalolentoina.

Palaan kirjaan, siinä on pointti: Oli yksi kirja, jonka olimme molemmat lukeneet, kun lukioon osuimme samalle luokalle. Ei ainut, niitä oli monia. Tämä oli Mary Stewartin Kristalliluola, joka kertoo Britannian historiaa Merlinin näkökulmasta. Ja luin sen itse nyt juuri, vähän taas sivuaa vaikka mitä. Mary Stewart ennen tuota kirjoitti viihderomaaneja, mutta tuon kerrontatapa uppoaa yhä minuunkin. Erittäin hyvin uppoaa. Ja hän oli perehtynyt historiallisiin lähteisiin hyvinkin syvästi. Sitä osaan nyt paremmin arvioida.

Viimeinen punchline? Kun tällä ystävälle toistin yhden hienosti kirjoitetun kohtauksen yksityiskohdan, hän muisti. Vaikka hällä ei ole ollut aikaa lueskella vanhoja kirjoja pitkään aikaan.