Kirjoittajien Kilta

Tämä on se keskustelupaikka, jota on eniten odotettu! Tänne saa diilata vaikka huippusalaisia dokumentteja virkkaamisesta.

Kaikkea kaikenlaisista käsitöistä! Ei tarvitse rajoittua pelkästään tekstiilitöihin. Mitä sinä teet juuri nyt? Mitkä tekniikat ovat suosikkejasi? Mitkä ovat olleet parhaita töitäsi?

Tällä hetkellä olen virkkaamassa vauvanpeittoa! DL on joskus heinäkuussa, joten onneksi on reippaasti aikaa. Toistaiseksi kokoa on noin kämmenen verran, että tekemistä vielä riittää.

Ja aina on vähintään kolmet villasukat puikoilla, mutta eipä puhuta niistä sen enempää :D

Tällä hetkellä menossa ihan perusvillasukka! Tai saatanhan mä jotain siihen vielä keksiä, mutta ainakin resori on valmiina jos päätän ryhtyä villiksi. Paras työni on todennäköisesti kun tein erästä larppia varten metsäjumalalle viitan vihreästä loimusametista ja vihreäksi värjätystä lampaanvillasta, tuli todella sammaleisen näköinen, niin kuin oli tarkoituskin.

Mulla on vaihteeksi vähän liikaakin käsitöitä kesken. Oon siis neuloja, ja tällä hetkellä puikoilla on sekä villa-mohair-tumput ja Istexin Plötulopi-langasta Pohjola-neule (Neulottua Kalevalaa). Puikoilta tipahti juuri joku aika sitten yhdet pitkävartiset villasukat, jotka kyllä odottavat tällä hetkellä päättelyä. Halusin tehdä itselleni sellaset villasukat, jotka saa luvan kanssa ”unohtaa” töihin ja käyttää siellä mm. nukkarissa. Ainakin niissä päiväkodeissa, missä oon ollut on aina ollut nukkarissa tosi kylmä, niin mun vilukissavarpaani on kaivanneet jotain lämpöä siellä. Mä kun en useimmiten tykkää nukkarissa olla tossut jalassa, koska crocsit narskuu. Joten villasukat on must!!

Suunnittelen kyllä kovasti jo seuraavaa islantilaisvillapaitaa. Oon tähän mennessä tehnyt islantilaisneuleita jo Riddarit sekä itselleni että miehelleni ja näiden lisäksi itselleni Puun vuoden, Dalurin ja Hopin. Kovasti vaan kutkuttelisi tehdä useampia issikoita lisää - ja jossain kohtaa myös suunnitella ihan itse oma neulemalli/villapaita. Kaipaan semmoista kunnon oversizemuhkupaitaa, koska sellaista mulla ei vielä ole ja kaipaisin semmosta comfort-villistä.

Oon kyl aika kova neulomaan, mut päättelystä en tykkää yhtään en sitten pätkänvertaa.

Minulla on tällä hetkellä kesken Novita x Kalevala -kirjasta/lehdestä yksi Niina Laitisen suunnittelema villapaita. Mikäli saan sen valmiiksi, siitä tulisi ensimmäinen ikinä alusta loppuun saakka tekemäni villapaita! Lisäksi ostin Oulun käsityömessuilta 52 weeks of easy knits -kirjan (suomeksi 52 x helpot neuleet) ja siitä olen tällä hetkellä tekemässä ihan peruslapasia. Neulominen on suosikkitekniikkani, mutta moni muukin menee. Haluaisin aktivoitua taas ompelemisen suhteen. Lisäksi haluaisin opetella käyttämään kangaspuita, kunhan vain olisi tarpeeksi aikaa. Kangaspuut omistan jo. Opinnoissa puolestaan teen tällä hetkellä hopeasta joulutorttu-korvakoruja, joihin tulee keskelle kivi-istutus hilloksi. Eivät ole minun suunnittelemani ja taidot eivät meinaa ihan riittää.

Minullakin on monen käsityöläisen ongelma ja keskeneräisiä töitä putkahtelee esiin kuin sieniä sateella - usean olemassaolon olen jo ehtinyt unohtaakin ennen kuin törmään niihin taas jossain kaapin perällä.

Mulla on kans monta keskeneräistä käsityöprojektia. Tuossa kun piti alkaa valmistaa tuotteita kulttuurilähtöisen tuotteistamisen näyttöä varten, kaikki muut työt meni siksi aikaa jäihin. No, nyt tuotteet on valmiita ja tiistaina olis näyttö.
Olenkin neulonut jo yhdet villasukat, ja toiset on työn alla, eilen sain aika hyvää edistystä koulun avoimissa ovissa. Rakastan kirjoneuleita, mutta kun tuo aika on rajallista, olen nyt keskittynyt ihan vain perusvillasukkiin. Koulussa alan suunnitella ja kutoa itselleni huivia, pitää vain miettiä värit, pituus on aika selvä jo. On meinaan helpompi laskea materiaalin menekki ja loimen pituus, kun nuo edellä mainitut asiat tietää. Ei ole aavistustakaan millä sidoksella teen... kyllä ne siitä selvinnee.
Ja muuten, päättelyä vihataan täälläkin. Näyttöä varten kun tein sen sylipeiton, niin voi apua, se päättely...

Tykkäsin peruskoulussa neuloa ja virkata, mutta neulominen jäi sen jälkeen. Koulussa ei opetettu virkkaamaan kuin perus isoäidinneliöitä, mikä harmittaa. Monta vuotta tein vaan tosi isoja neliöitä ihan muuten vain ilman mitään muuta tarkoitusta varten kuin pitää taitoa yllä. Neulomisesta oli noin kymmenen vuoden tauko kunnes halusin tehdä itselleni kaulahuivin. Jotain oli taidoista hukkunut, koska niihin reunoihin jäi aina kauheen isot silmukkalenkit, enkä osannut korjata tekniikkaa silleen, ettei niitä tulisi. Sen jälkeen puikot jäi pölyttymään ja siirryin pelkkään koukkuun.

Viimeisen parin vuoden sisällä oon opetellut uusia tekniikoita, mikä on ollut tosi hauskaa. Virkkasin ekana siksak-kaulahuivin, joka on usein käytössä varsinkin syksyisin ja keväisin. Sen lisäksi on tullut tehtyä kirjatasku (joka siis estää kirjaa vahingoittumasta esim. laukussa), kännykkäpussukka ja tote bag. Nyt on työn alla C2C-peitto, jonka laitan nojatuoliin, jotta sen päällinen ei likastu.

Ilmoittaudun myös päättelyn vihaajien joukkoon. Se on yksi syy, miksi en oikein mitään tekelettä ole käyttänyt, koska ei niille langanpätkille jaksa mitään tehdä. Mut sitten tätä C2C-tekniikkaa opetellessa tuli vastaan, että ne jämäpätkäthän saa piiloon heti ihan vaan virkkaamista jatkamalla ja voin sanoa, että se mullisti kaiken! Enää ei tarvitse päätellä kuin se lopetuksessa jäävä pätkä. :D

Edessäni on tyynynpäällinen, joka pitäisi saada ommelluksi kasaan. Kumma kun olen jaksanut ommella ns. smokkiruudutusta ison alueen ja sitten työn saaminen kasaan on vatkunut ja vatkunut. Toinen keskeneräinen teelmys on nypläystyynyssä roikkuva Orimattilan pitsi, jota pitäisi saada aikaan 60 senttiä jotta voisin ilmaantua ensi vuoden Ropeconiin asianmukaisesti asustuneena kahvimainoksen äitinä.

Mulla on about sata käsityötä kesken. Esiintymisasuun pitää rakennella yksi osa, se on nyt se akuutein mutta tarvikekaupoilla pitäisi ensin käydä. SItten on joku unohtunut virkkaus tai parikin, villasukat päättelyä vaille, yksi ristipistotyö ja puolikas villasukka (sen pari on jo valmis). Ehkä vielä jotain mitä unohdan XD Olen enemmän prosessikäsityöläinen, teen tekemisen ilosta enkä niinkään saadakseni huippuja lopputuotteita. Toki on kiva jos saa valmiiksi ja käyttöönkin niitä mutta se on toissijaista.

Mä aloin juuri yhdistää isoäidinneliöitä peitoksi. Ihana saada lukupeitto jo tänä talvena, mutta toisaalta mun tulee ikävä tuota projektia, kun olen sitä väkertänyt melkein kaksi vuotta. Sen jälkeen pitäisi ehkä aloitella se villapaita, jonka lupasin veljelleni jo kuusi vuotta sitten...

Meitsi tekee itelleen suurta isoäidinneliötä peitoksi, vanhoista perintölangoista. Meni hermot siihen ruutujen yhdistelyyn, kun alotin niillä ruuduilla. Nyt sitten on samalla tekeillä vauvalle puuvillapeitto samalla taktiikalla. Sillä vaan on DL, joten koitan keskittyä siihen nyt tämän talven ajan. Kesäisin kun ei oikein tykkää tehdä mitään, kun kädet hikoaa niin kamalasti. Tosin virkkaus nyt saattaa olla ehkä kivempi ku neulominen, kun hiostuu vaan se koukku jota voi vaan pitää kädessä... Hmm...

Paljon neulojia ja virkkaajia, vaan löytyykö ompelijoita? Olen tässä suunnitellut, että hommaan ompelukoneen ja alan herätellä eloon kauan uinunutta cosplay-harrastusta, sillä että osaisi itse tehdä vaatteita ihan alusta asti. Kuinka vaikeaa hameen teko voi olla? Ja muita kuuluisia viimeisiä sanoja

Erityisesti justiinsa olisi hienoa tehdä sellaista vähän historiallisesti inspiroitunutta meininkiä ja osata tehdä sellaista fantasia-mekkoa, ja sellainen herrainliivi olis kanssa aika siistiä omistaa. Sellaisten ostaminen ei niin innosta, mutta olen joskus muinoin ommellut koneella, joten eikös se ole kuin polkupyörään palaisi?

Jos ompelukonetta hommaat niin suosittelen että suuntaat etsimään käytettyä, jos käytössä ei ole todella paljon rahaa. Kuudenkympin muovirimpula on kuudenkympin muovirimpula.
Tässä huushollissa on kaksi vanhaa Husqvarnaa, joista toinen tuli juuri korjauksesta ja huollosta -- se on 1980-luvulta. Toinen on poljettava, 1940-luvulta.

Suora hame on helppo ommella, sitten jos haluaa tehdä niitä vanhanmallisia vaatteita niin saa näpertää enemmän. Viime aikoina on ollut vähän aikaa ommella, mutta joskus tein itse lähes kaikki vaatteeni. Tekemällä oppii. (koulun käsityönumeroni oli muuten kuutonen... no, voin esitellä sen vinon virkatun tyynyn...)

Tytär on harrastanut vanhanaikaisten vaatteiden näpräämistä.

Joo, käytetty on tähtäimessä ja ensin otetaan helpot harjoittelukaavat käyttöön ennenkuin aletaan haaveilla liiaksi.

Mä olen niin iloinen, sain tänään ajat sitten kutomani maton kotiin. Oon vähän sormi suussa, enkä osaa liittää kuvaa koneeltani tähän (vai pitääkö laittaa johonkin kuvapalveluun ensin?)) valitettavasti