Hyviä kirjoitusvinkkejä
Valvoja: haikailutaide
Hyviä kirjoitusvinkkejä
Meillä on ketju, jossa jaetaan neuvoja, jotka eivät ole toimineet. Sekin on omalla tavallaan hyvien neuvojen ketju, koska sieltä saa rohkaisua sille, että "näinkin voi tehdä" ja kanava mielestäni kannustaa luovuuteen. Tähän saa jakaa hyviä neuvoja, joita on saanut, tai oivalluksia!
You don't have to be like everybody else.
Re: Hyviä kirjoitusvinkkejä
Mä aloitan.
"Leikkaa."
Voi oikeesti hypätä lukujen välillä ja sisälläkin kohtauksesta toiseen ilman johdattelua. Tämä vähentää tyhjäkäyntiä tekstissä.
"Kun kohtaus on tunteellinen, käytä pelkistetympää kieltä."
Teksti hengittää siellä, missä on tilaa. Anna lukijan tuntea henkilöiden tunteet, niitä ei tarvitse kirjoittaa auki kovin perusteellisesti.
"Karsi, karsi, karsi."
Voi tehdä kipeää ja olla turhauttavaa heittää menemään tekstiä, jota varten on nähnyt vaivaa, mutta loppujen lopuksi on vain hyvä, jos jäljelle jää se, missä on energiaa ja tehoja. Se muukin aines voi rakentua tämän voimakkaimmin latautuneen tekstin yhteyteen ilman, että sanot suoraan. Mistä päästäänkin siihen, että...
"Jätä aukkoja."
Myös se, että jostain asiasta ei kerrota paljon, kertoo asiasta ainakin jotain. Esim. en kertonut omassa kässärissäni paljon päähenkilön aviomiehestä, koska mies, jonka kanssa päähenkilö päätyi naimisiin, ei ollut päähenkilölle tärkeä eikä rakas, sen sijaan nuoruudenrakastettu sitäkin enemmän.
"Leikkaa."
Voi oikeesti hypätä lukujen välillä ja sisälläkin kohtauksesta toiseen ilman johdattelua. Tämä vähentää tyhjäkäyntiä tekstissä.
"Kun kohtaus on tunteellinen, käytä pelkistetympää kieltä."
Teksti hengittää siellä, missä on tilaa. Anna lukijan tuntea henkilöiden tunteet, niitä ei tarvitse kirjoittaa auki kovin perusteellisesti.
"Karsi, karsi, karsi."
Voi tehdä kipeää ja olla turhauttavaa heittää menemään tekstiä, jota varten on nähnyt vaivaa, mutta loppujen lopuksi on vain hyvä, jos jäljelle jää se, missä on energiaa ja tehoja. Se muukin aines voi rakentua tämän voimakkaimmin latautuneen tekstin yhteyteen ilman, että sanot suoraan. Mistä päästäänkin siihen, että...
"Jätä aukkoja."
Myös se, että jostain asiasta ei kerrota paljon, kertoo asiasta ainakin jotain. Esim. en kertonut omassa kässärissäni paljon päähenkilön aviomiehestä, koska mies, jonka kanssa päähenkilö päätyi naimisiin, ei ollut päähenkilölle tärkeä eikä rakas, sen sijaan nuoruudenrakastettu sitäkin enemmän.
You don't have to be like everybody else.
-
Runosonta
- Aloittelija
- Viestit: 23
- Liittynyt: 09 Marras 2024 09:23
- Sanamäärä: 1000 / 33 000
- Paikkakunta: Turku
Re: Hyviä kirjoitusvinkkejä
Ahh loistavia huomioita yllä! Tässä pari pikaista:
Ei anna hahmojen sanoa asiaa, minkä kaikkein eniten haluavat sanoa. "Minä rakastan sinua." -> "Pistä sun takki kiinni, täällä on kylmä."
Ja pyrkii siihen, että dialogi muodostuu niistä 'mun olis pitänyt sanoa sittenkin näin' -tason reploista, joita kukin vatvoo jälkikäteen suihkussa.
Liika kuvailu pois. Hahmot harvemmin miettivät omien hiustensa väriä.
Saavu kohtaukseen myöhässä ja karkaa etuajassa. (Kts. 'Leikkaa' yllä)
Käytä uuden hahmon nimeä kerronnassa/dialogitägeissä vasta sitten, kun hän on esittäytynyt POV-hahmolle. Ja sen jälkeen myös käytä sitä nimeä. Toki vaihtelua tuovat hän/titteli/ammatti/sukupuoli jne.
Jos lause on hankala lukea ääneen, se on aika varmasti hankala lukijan ymmärtää.
Jatkuvia vitsejä ja whedonismeja on hauska kirjoittaa mutta raskas lukea. Hahmot alkaa kuulostaa samalta.
Pätki tekstiä niin, että sivulla on visuaalista vaihtelua. Sitä lukee nopeammin ja hahmottaa paremmin!
Hahmo vaikuttaa ääliöltä, jos himoitsee rakkautensa kohdetta 24/7. Nyt on tosi kyseessä, Ambyrline — et sä voi jäädä kuvailee Skyerin silmiä sadatta kertaa. Te ootte keskellä kuninkaansurmaa ja lattia on laavaa. Samaan tapaan muistot yms. kannattaa sijoittaa muualle kuin toiminnan tuiskeeseen.
Laajenna lorea sitä mukaa, kun sitä tietoa tarvii tai se vaikuttaa näkökulmaan. Äläkä pistä hahmoja kertomaan toisilleen itsestäänselvyyksiä. "Anna-Maija kulta, viethän huomenna omenat kirkkoon? On päiväntäi ja kaikki me X kirkkoon kuuluvat palvomme silloin Y jumalaa, joka teki sillälailla ja pitää erityisesti omenapuista, kuten tiedät. Olethan itsekin siellä jo KAHDEKSANTOISTA VUOTTA käynyt."
Ei anna hahmojen sanoa asiaa, minkä kaikkein eniten haluavat sanoa. "Minä rakastan sinua." -> "Pistä sun takki kiinni, täällä on kylmä."
Ja pyrkii siihen, että dialogi muodostuu niistä 'mun olis pitänyt sanoa sittenkin näin' -tason reploista, joita kukin vatvoo jälkikäteen suihkussa.
Liika kuvailu pois. Hahmot harvemmin miettivät omien hiustensa väriä.
Saavu kohtaukseen myöhässä ja karkaa etuajassa. (Kts. 'Leikkaa' yllä)
Käytä uuden hahmon nimeä kerronnassa/dialogitägeissä vasta sitten, kun hän on esittäytynyt POV-hahmolle. Ja sen jälkeen myös käytä sitä nimeä. Toki vaihtelua tuovat hän/titteli/ammatti/sukupuoli jne.
Jos lause on hankala lukea ääneen, se on aika varmasti hankala lukijan ymmärtää.
Jatkuvia vitsejä ja whedonismeja on hauska kirjoittaa mutta raskas lukea. Hahmot alkaa kuulostaa samalta.
Pätki tekstiä niin, että sivulla on visuaalista vaihtelua. Sitä lukee nopeammin ja hahmottaa paremmin!
Hahmo vaikuttaa ääliöltä, jos himoitsee rakkautensa kohdetta 24/7. Nyt on tosi kyseessä, Ambyrline — et sä voi jäädä kuvailee Skyerin silmiä sadatta kertaa. Te ootte keskellä kuninkaansurmaa ja lattia on laavaa. Samaan tapaan muistot yms. kannattaa sijoittaa muualle kuin toiminnan tuiskeeseen.
Laajenna lorea sitä mukaa, kun sitä tietoa tarvii tai se vaikuttaa näkökulmaan. Äläkä pistä hahmoja kertomaan toisilleen itsestäänselvyyksiä. "Anna-Maija kulta, viethän huomenna omenat kirkkoon? On päiväntäi ja kaikki me X kirkkoon kuuluvat palvomme silloin Y jumalaa, joka teki sillälailla ja pitää erityisesti omenapuista, kuten tiedät. Olethan itsekin siellä jo KAHDEKSANTOISTA VUOTTA käynyt."