Kirjoittajien Kilta

Vaikea otsikoida tällainen, mutta ...
Mulla on ollut sellainen ongelma ja varmaan tulee aina olemaankin jos jatkan kirjoittamista, että miten keksiä nimiä kaupungeille/kylille/whatnot. Tohon jouluiseen tarinaan mitä yritin aloittaa tässä kuussa, kartanon nimen keksin ihan sattumalta. Mutta jos pitää alkaa nimeämään kaupunkeja jnejne.. se on vaikeaa. Kuinka te siis ihmiset keksitte nimiä? Kun jos vaikka käytänkin generaattoria, ne nimet kuulostavat aina paskoilta. Ja jos yritän ihan itse keksiä nimiä, ne kuulostavat vielä paskemmilta.

Jos ihan tyhjästä pitäisi lähteä, lähestyisin kaupunkien ym. nimeämistä ehkä tunnelman ja assosiaatioiden kautta. Millaisen fiiliksen haluan syntyvän jostain kaupungista ja voinko välittää tuota tunnelmaa jo sen nimellä? Voiko nimeämisessä hyödyntää maastoa, elinkeinoja tai perinteitä? Jos pitäisi vaikka luoda fantasiakaupunki, jossa jokaisella asukkaalla on lemmikki, pyörittelisin nimeämisessä esim. sellaisia sanoja kuin siipi, tassu ja viiksi. Ja jos kylä sijaitsee vaikkapa laaksossa, siitä saa luontevasti loppuliitteen, Tassulaakso. Tai sitten voisi lähteä miettimään eläinten tuottamia ääniä: Mourainen tai Haukkula. Myös yhteensopivuutta muun nimistön kanssa ja tarinan yleistunnelmaa pitäisi miettiä; Tassulaakso voi sopia lastenkirjaan, muttei välttämättä aikuisten kauhuun.

Omassa fantasiatarinassani halusin kaupunkien nimien olevan helposti lausuttavia eikä liian korkealentoisia. Kun piti keksiä liukuhihnalta nimiä vähemmän tärkeille kaupungeille, hain niihin inspiraatiota suomalaisten kaupunkien nimistä. Esim. Helsingistä vääntyi Etsinki. Kuulostaa tarpeeksi kaupungilta, ja ehkä tuohon ympärille voisi kehitellä tarinan siitä, että jonkun oli vaikea löytää kyseiseen paikkaan. Sitten taas tapahtumapaikkakaupunki on nimeltään Halakivia, josta toivon tulevan mielleyhtymän jalokiveen; kaupungissa on kaivostoimintaa ja paljon värikkäitä kivirakennuksia.

Yritätkö keksiä suomenkielisiä nimiä vai nmiä jollakin fantasiakielellä? Suomeksi voi tietenkin lähteä ihan tylsästi tyylillä "Jokikylä, Metsämäki, Kettukoski", tai "Artunniemi, Paavonlahti". Jollakin fantasiakielellä pitää ensin tehdä se nimeämiskieli, ja siihen sitten jotain toistuvia elementtejä, jotka voi sitten selittää halutessaan. Ja siellä voi hyvin olla välissä sitten siansaksanimiä (kokonaan tai osittain), jotka kuitenkin sopivat foneettisesti muihin. "Koparniemi, Kanttuloppi".
Generaattoreita löytyy, mutta ei taida oikein suomenkielelle.

Minä olen niin henkilöiden kuin paikkojenkin nimeämisessä kyllä huomannut sen ongelman, että jos jollekin ei tahdo löytyä nimeä, niin se junnaa muutenkin. Jollei hahmo suvaitse esittäytyä, niin ei se sitten halua seikkaillakaan.

Quirinea kirjoitti: 23 Marras 2024 13:32 Yritätkö keksiä suomenkielisiä nimiä vai nmiä jollakin fantasiakielellä? Suomeksi voi tietenkin lähteä ihan tylsästi tyylillä "Jokikylä, Metsämäki, Kettukoski", tai "Artunniemi, Paavonlahti". Jollakin fantasiakielellä pitää ensin tehdä se nimeämiskieli, ja siihen sitten jotain toistuvia elementtejä, jotka voi sitten selittää halutessaan. Ja siellä voi hyvin olla välissä sitten siansaksanimiä (kokonaan tai osittain), jotka kuitenkin sopivat foneettisesti muihin. "Koparniemi, Kanttuloppi".
Generaattoreita löytyy, mutta ei taida oikein suomenkielelle.

Minä olen niin henkilöiden kuin paikkojenkin nimeämisessä kyllä huomannut sen ongelman, että jos jollekin ei tahdo löytyä nimeä, niin se junnaa muutenkin. Jollei hahmo suvaitse esittäytyä, niin ei se sitten halua seikkaillakaan.

Ihan vain yleisesti kyselen. Mutta koska yleensä kirjoittelen suomeksi, niin suomeksi myös nimeän juttujani ( tai no, joulujutussa kartanon nimi on ruotsiksi ). Koska en ole hyvä keksimään edes nimiä, erillinen kieli on kutakuinkin mahdotonta kehittää

Aika samoilla linjoilla Miksun kanssa ja Quirinealta toimiva peruslähestyminen.

Nimeämistä voi lähestyä kahdesta suunnasta erikseen tai yhtä aikaa: tarinan sisältä tai tarinankertojana. Kuka paikan nimeää? Maailman asukkaat ja tarinankertoja, kummatkin omista tarpeistaan.
Paikkojahan nimetään siksi, että niillä on jokin merkitys. Tarinassa merkitys voi olla merkitys lukijalle tai sitten merkitys maailman sisällä.

Vanhemmissa kirjoituksissa ja arkistotallenteissa puhutaan ihan säännönmukaisesti Nikolainkirkosta ja Nikolainkirkon torista tai portaista, nimi tulee tietysti tsaari Nikolai I:ltä, jonka rahoilla kirkko rakennettiin. Hetken sen nimi oli Suurkirkko, kun tsaarit eivät enää olleet muodissa. Sitten siitä tuli Helsingin Tuomiokirkko, koska domkyrka on domkyrka myös ruotsiksi.
Jos kerron nykyihmiselle, että kävin huvikseni ko. kirkon portailla istumassa, käytän siitä Tuomiokirkon nimeä. Jos taas sanon sitä Nikolainkirkoksi, kerron samalla olevani kotoisin ajalta ennen vuotta 1917 tai vähintään puhuvani ko. aikakauden merkityksillä.

Pyhällä sijaitseva Noitatunturi on nimetty kartanpiirtäjän toimesta, kun aluetta suunniteltiin suomeksi virkistysalueeksi, ja se kuulosti suunnittelijan mielestä jännältä. Alun perin sen nimi oli kuitenkin Luoston lähellä asuville Seitatunturi, koska se on ollut saamelaista pyhää uhriseutua, ts. seitaa.

Jos mä nimeän tarinani sijainnin "Karhuvuonoksi" se toivottavasti vahvistaa suomenkieliselle lukijalle hyvin pienellä vaivalla slaavi-viikinkilandian merkitystä ilman, että sitä täytyy selittää.
Maailman sisällä se taas kertoo, että ko. alueen erityispiirteinä nähdään petoeläimet ja maastonmuoto - todennäköisesti erotuksena muuhun rannikkoon, kun se usein lyhenee pelkäksi Vuonoksi. (Vrt. Oslo-vuonon keskiaikainen nimi, Vik eli Lahti.)