Kirjoittajien Kilta

Mulla on juuri eilen aloitettuna Tero Niemen Linnunradan Kapteeni. Siitä en osaa hirveästi vielä mitään sanoa.

Toisena luettavana on Annalisa Parentin Storytelling for Pantsers. Tästä voin jo sanoa, että tämä on huono. Ei jatkoon. En suosittele kenellekään. Täynnä järkyttävän huonoa huumoria (jos se iskee, niin sitten tää kirja on varmaankin paljon parempi). Ei nyt hirveästi housuilusta mitään uutta tai ihmeellistä. Toisinaan se vihjaa jostain asiasta, mutta ei sitten käsittele sitä kuitenkaan ollenkaan. Vähän sekava kirja. Ja tosiaan tuo sen huumori ei uppoa kyllä laisinkaan. Tää on osittain taas jo sellaista vihalukemista :D

Saarnetar kirjoitti: ↑23 Loka 2024 11:58 Toisinaan se vihjaa jostain asiasta, mutta ei sitten käsittele sitä kuitenkaan ollenkaan.

Tuli välittömästi mieleen mun ompelukoneen käyttöopas, jossa neuvotaan öljyämään kone "erillisen ohjeen mukaan". Kyseistä "erillistä ohjetta" ei kuitenkaan ole koko käyttöoppasssa

Helmet-haasteen tiimoilta tartuin Mika Waltarin teokseen "Isästä poikaan". Tulikin yllätys. Ainakin alun tyyli on tyystin toisenlainen kuin tähän asti lukemissani Waltareissa (joista löydän ainakin kolme tyyppiä: ne paksut historialliset romaanit; sitten sellaiset kuin Felix Onnellinen tai Suuri Illusioni, kolmantena Komisario Palmut). Tästä tuli mieleen -- en nyt osaa sanoa kuka kirjailija, alun tyyli on selkeän vanhahtava. Mielenkiintoista.

Sarah J. Maasin Maan ja veren huone, alkaa olla ohi puolen välin. Vähän niin kuin 80-90 -luvun romanttinen toimintaleffa - pääosissa Sarah Jessica Parker ja Arnold Schwarzenegger, troopilla "he eivät voi sietää toisiaan mutta kohtalo on määrännyt heidät yhteen" - paitsi että on tuhatsivuinen fantasiaromaani. On tällä hetkensä, mutta ihan ei suorilta tule suosikikseni.

Mulla on ollut aika paha lukujumi koko syksyn. Aloitan monia kirjoja, mutta en jaksa innostua niistä. Tämän takia mulla on kolme kirjaa kesken
Frances Hardinge - The Lie Tree on vasta ihan alussa, toivottavasti jossain kohtaa nappaa kiinni.
Melissa Albert - The Bad Ones on puolen välin paikkeilla, odottelen, että jotain jännää alkaisi tapahtua
Anne-Maija Aalto - Unohdettujen Kirja on sentään saanut irtautumaan lukujumista vähäsen ja tästä olenkin tykännyt kovasti ja lukenut eniten viime aikoina

Liisa Näsin Lukko sulaa – Työnohjausta kirjailijaidentiteettiään etsivälle. Olen vasta sivulla 60 mutta tykkään jo nyt. Kun pystyisi ostaa tämän(kin) omaan kirjahyllyyn.

Voin suureksi ilokseni ilmoittaa, että pettymys pettymysten perään jatkunut alamäkeni suomalaisen fantasian kanssa on KATKENNUT ja olen saanut taas lukuuni KIRJAN, JOSTA PIDÄN!
Kalmanperho-sarjan kakkonen, Pimeyden paimen on mulla nyt puolivälissä ja tää on jopa parempi kuin avausosa!
Maailma laajenee, samat päähenkilöt saa tilaa syventyä pelkkien karikatyyrien läpi vähän pidemmälle, juoni on perinteinen mutta silti freesi, fantasiaelementtien kuvailu kaunista ja visuaalisesti tehokasta, muttei tarkoituksenvastaista... Tää on niin hyvä! Tän kanssa viihtyy!

Valitettavasti totuus on, että suomalaista laadukasta viihteellistä fantasiaa aikuisemmalle yleisölle on niin häviävän vähän, ettei sitä ole osunut koko vuonna haaviin kuin yhden omakustanteen edestä. Olis niin ihana jos jotain samanlaista löytyisi niin, ettei näkökulman tarvitse olla 14-vuotiaan itsetunto-ongelmissa.
Siitä huolimatta tää on palauttanut nyt taas hetkeks mun uskoni siihen, että kyllä niitäkin suomalaisia fantasiakirjoittajia on, jotka ei häpeä omaa genreään ja yritä tehdä siitä jotain muuta.