Kirjoittajien Kilta

punnort kirjoitti: ↑17 Huhti 2024 18:54 Seuraavaksi aion lukea jotain, millä ei ole mitään tekemistä uskontojen kanssa. Suosituksia?

*wink wink. Meillä on nyt uuden uutukainen ketju varta vasten suositusten pyytämistä varten, joten sinne vaan jättämään tarkempia speksejä ja/tai vaikka goodreads linkkiä jo luetuista kirjoista, ettei tule suositeltua jotain mitä olet jo lukenut

Luin nyt toisen niistä kahdesta tällä suositellusta kirjasta, jotka löytyivät kirjaston hyllystä, eli Krysan. Kirjassa oli ihailtavaa, kuinka kirjailija kykeni viemään tarinaa eteenpäin esittelemällä mielenkiintoisen yksityiskohdan toisensa perään. Alkoi ihan kirjoittajana kadehdituttaa tuollainen. Miinuksena mainittakoon luonnontieteellisten yksityiskohtien epäuskottavuus ja joidenkin scifi-ideoiden (kuten muurahaisten muodostama parviäly) kulahtaneisuus. Tekoälystä riippuvaisen yhteiskunnan yhteiskuntakuvaus toimi paremmin. Samoin kyyninen minäkertojan ääni toimi, josta k-18-palstaa tarkkaan tänään tiiranneet tietävät minun ennättäneen ottaa jo vaikutteitakin.

seuraavana vuorossa Sokeanäkö.

Luin nyt tuon Sokeanäon loppuun, ja kyseessä on yksi vaikeimmista koskaan lukemistani tieteisromaaneista. Jopa Greg Egan tuntuu kalpenevan tämän rinnalla. Tieteellistä yleissivistystä vaaditaan lukijalta niin, että on kyseenalaista, riittääkö omani kaiken ymmärtämiseen, ja mulla sentään on tohtorintutkinto matematiikassa. Vaikeutta oli sekä luonnontieteessä että konfliktissa käytetyn taktikoinnin kaikkien vivahteiden hahmottamisessa. Kirjan ydinsisällön eli sen, mikä kaikki on kognitiossa periaatteessa mahdollista meidän kapean ihmiskognitiomme lisäksi tunnuin jotakuinkin kokonaan pystyvän hahmottamaan. Kirjan ainoa heikkous oli se, että kliimaksi oli taistelu, elokuvista tuttu loppurymistely. Samoin mulle ei selvinnyt, mitä tekemistä päähenkilön topologiaksi kutsumalla asialla oli topologiana tunnetun matematiikan osa-alueen kanssa, ja se sentään on vahvimmin hallitsemani matematiikan osa-alue.

Molemmille @Paulan ehdottamille kirjoille oli ominaista, että niiden ideatiheys oli päätähuimaava, niin scifi- kuin muidenkin ideoiden osalta. Käytännössä juonta vietiin eteenpäin esittämällä uusi, tilanteeseen sopiva idea. Kirjoittajana olen pitänyt ideatykkiyttä nimenomaan suurimpana vahvuutenani, mutta näiden teosten kirjoittajat, Tissari ja Watts, hakkavat minut sata-nolla.

Toinen asia, jonka nämä kirjat osoittivat, on se, että kirjallisuus ei ole jämähtänyt 70-luvulle. Joskus ajattelen, että kaikki merkittävä kulttuurissa tehtiin vuoteen 1980 mennessä ja sen jälkeen on vain toisteltu vanhoja kaavoja, mutta nämä kirjat ovat selkeä edistysaskel 70-luvun kaavoihin verrattuna.

Hankin ja luin juuri kirjan nimeltä On suurten muinaisten aika. Se sisältää Paavo Väyrynen -aiheisia Cthulhu-novelliparodioita. Kirja on kirjoitettu yli kymmenen vuotta sitten, ja kun minulle selvisi, että siitä on otettu uusi painos viime vuonna presidentinvaalien alla ja minä sain viime viikolla hiukan ylimääräistä rahaa, hankin sen hyllyyn. Olen lukenut kirjan aiemmin kirjastosta, mutta näin omituisen kirjan haluan omistaakin, ja luin se sitten nyt uudestaan. Novelleista ainoastaan yksi oli hyvä, moni oli keskinkertainen ja pari oli kokeellisia novelleja, jotka eivät toimineet.

Haluaisin lukea Janne Kellarin Symbolin. En haluais ostaa monisataasivuista kirjaa sähköisenä, joten etsin sitä kirjastosta. Löytyyhän se Tampereelta. Pääkirjaston kotiseutukokoelmasta, käytettävissä lukusalissa.

Romaani. Lukusalissa.

Jumetsuikka minkä kirjan luin. Pirkko Saision Suliko. Kertoo Stalinista! Mietin ennen lukemaan ryhtymistä, miten voi kirjoittaa kirjan, jossa päähenkilö on ihmishirviö, mutta nyt sen ymmärrän ja tiedän, että ei ole helppo tehtävä. Tärkeä oppi oli, että ei tarvitse kertoa, että tyyppi oli kamala. Tarina kertoo sen ihan itse.

Tämä oli ensimmäinen Saisioni. Odottelen, että saan hänen edellisen romaaninsa äidiltä.