Kirjoittajien Kilta

Minkälaiset fiilikset tästä teoksesta tässä vaiheessa kuukautta ovat kohonneet?

Luin tämän loppuun muutama päivä sitten. Tykkäsin, aika paljonkin. Itäeurooppalainen maailma ja fantasiavivahteet ovat yhdistelmänä sydäntäni lähellä. Sinänsä tuntuu, että tarinasta on vaikea sanoa oikein mitään vielä tässä vaiheessa, kun vasta kuudesosa on takana.
Kerronta tuo minulle jotenkin mieleen Gene Wolfen Uuden auringon kirjan. Molemmissa nuori mies matkustaa ja tapaa matkallaan erilaisia hahmoja, jotka esitellään siihen malliin, että lukijana jään miettimään, pitikö mun tuntea tämä tyyppi jo jostain.

Kirjassa viehätti erityisesti se pohjana oleva itäeurooppalainen keskiaika, johon kirjoittaja on selvästi hyvinkin paneutunut -- ennen kaikkea ruokakuvaukset olivat kiinnostavia, ja antoivat mielikuvan toisenlaisesta maailmasta.

Teksti lähti alkuun hitaasti ja mietteliäästi, joten tuntui oudolta ja yllättävältä, että kun vauhtiin päästiin, niin vauhtia oli sitten melkein liiankin kanssa. Alun pako- ja tappelukohtaus antoi kyllä jo uumoilla, ettei sittenkään olla ihan realismissa kiinni. Tarinassa jäätiin puoleenväliin, eli peräti kuudesosaan, ja tässä jäi tunnetta että se ei välillä oikein tiennyt, mikä on. Taikuutta (tai yliluonnollista) tuntui olevan kahdella tasolla, ja se, miten se toinen liittyi juoneen jäi ainakin tähän mennessä hämäräksi.
Enimmäkseen tässä tuntui olevan hiukan taikuudella höystetty veijariromaani, mutta jäi tunne, että alla on synkempiä virtoja -- ja mitä ne siellä oikein tekivät?
Pakko tässä on tietenkin lukea ainakin ykkösosan loppupuoli, luultavasti loputkin tarinasta.

Sain tämän tässä itsekin luettua loppuun, öh, toissapäivänä? Joka tapauksessa, luettu on, ja tykkäsin enemmänkin kuin kovasti. Vaikeahan tässä vaiheessa on mitään sanoa, kun tosiaan vasta osa ensimmäisestä kirjasta on luettu. Otteessaan kyllä kirja piti silloin, kun sitä oli aikaa lukea. Keskiaika on aina ollut oma mielenkiinnonkohteeni, ja se yhdistettynä fantasia- ja yliluonnollisvivahteisiin on aika herkullinen.

Pakko kyllä jatkaa seuraavien sarjan kirjojen parissa, haluan nähdä miten sarjan edetessä tapahtumat kehittyvät, jja mitä kaikkea paljastuu.

Sain kirjan tänään luettua loppuun. Historiallisen itäeurooppalaisen maailman ja fantasiaelementtien yhdistelmä oli tosiaan kiinnostava. Joissakin kohdissa alkupuolella tuntui, että sitä historiallisuutta on vähän liikaakin, kun hallitsijoiden ynnämuiden nimiä ja taisteluita ja sen sellaista taustatietoa tuli sellaisia määriä, ettei niissä pysynyt perässä. Toisaalta, maailmakuvaus oli kyllä elävää ruokineen, tapoineen ja vieraskielisine tekstinpätkineen. Fantasiaelementtejäkin oli juuri sopivasti, niitä ei korostettu liikaa, vaan ne olivat luonteva osa maailmaa.

Tarina otti mukaansa, vauhtia tosiaan riitti, ja henkilöhahmot olivat kiinnostavia. Eiköhän seuraava osakin päädy lukulistalleni jossain vaiheessa, sen verran kesken tämä jäi ja jätti avoimia kysymyksiä.

Samalla kun tämä osa osui kirjastossa käteeni, niin poimin kakkoskirjan alkupuolen ja koko trilogian/kuuden kirjan setin viimeisen suomennoksen.


Koko paketissa minua vaivasi loppuun saakka se, etten osannut lokeroida sitä itselleni mielekkäällä tavalla. Kai se olisi pitänyt ottaa omalakisena teoksenaan, mutta jäin mähkimään että kun ei tämä ole ihan fantasiaa eikä tämä ole ihan historiaa ja kun päähenkilö ei tunnu kehittybän niin ei kai tämä ole kasvutarinakaan ... En tiedä. Kieli oli kiehtovaa, suomennoksen oikeellisuudesta en osaa sanoa (ihan kuin jotkin sanonnat olisivat olleet liian moderneja tai muuten anakronistisia, mutten tiedä, tuleeko se jo alkutekstistä).


Voisin kai todeta, että ilmeisen laadukas kirja, jonka lukeminen ei sinänsä kaduta mutta se ei silti tuntunut ihan omalta.

Äh, jotenkin en taaskaan ole päässyt edes aloittamaan lukemista.