Kirjoittajien Kilta

Mielenkiintoinen keskustelu kaiken kaikkiaan, ja paljon tunteita herättävä, huomaan.
Pitänee työntää oma lusikka myös soppaan siis.

Haluan mainita runot uudelleen, sillä niistä olikin jo puhetta. En ala kertoa miten erinomainen olen englannin tai ranskan kielessä, tai millä aksentilla puhun, koska sillä ei ole väliä. Englanti/ranska on silti opiskelemani kieli, joka ei koskaan voi tulla äidinkielen "tilalle" yhtä voimakkaana, juuri tunnelatauksen takia, jonka suomen kieli synnyttää. Kieli on enemmän kuin pelkkiä sanoja ja kielioppia, koska kieltä eletään kulttuurissa. Jokaisen kokemus on kuitenkin subjektiivinen, ja tosi kokijalle itselleen.

Takaisin runoihin: kirjoitan runoja englanniksi/ranskaksi, kun haluan käsitellä jotain itselleni hankalaa tunnetta, ja haluan siihen samalla etäisyyttä. En tiedä tekevätkö muut sillä tavalla, mutta voin suositella lämpimästi :-)

Ajatusleikki.
Mikä seuraavista kertoo itselle/koskettaa sisintä eniten:
1. My heart is broken.
2. Mon cœur est brisé.
3. Minun sydämeni on särkynyt.

sayaxoxo kirjoitti: ↑06 Maalis 2024 02:58 Itse ajattelen, että suomen kirjakielessä käytetään valtavasti kirjaimia, joita ei lausuta, esimerkkinä "M(in)un pitä(i)s(i) mennä nukkumaan", mistä suurin ero tulee. ^^ Opetuksessa valitettavasti usein väitetään, että suomea kirjoitetaan samalla tavalla kuin lausutaan, vaikka oikeasti suomessa jokainen kirjain ääntyy melkein aina samalla tavalla, eli aa ei kuulosta ikinä äältä, mutta äidinkieliset eivät lausu kaikkia kirjaimia ja joskus kaksi eri vokaalia ääntyy yhtenä pitkänä vokaalina puheessa jne. Omasta mielestäni Suomessa keskustelu suomen lausumisesta on jäänyt todella vähälle verratuna joihinkin muihin kielialueisiin.

Riippuu paljon murrealueesta itse asiassa! Tuo yhtenä vokaalina ääntäminen on todella lounais/eteläsuomalaista, eikä sitä tapahdu ollenkaan niin paljon peräpohjalaisessa tai savolaisissa murteissa. Niissä kyllä diftongeja löytyy vaikka millä mitalla :D täällä rovaniemellä ihan yläastelaiset veetit aamubussissa rupattelevat keskenään että "katsos vain tuota tuolla" aivan kaikkine diftongeineen. Joskus niitä lisätään jopa sinne, minne se ei eteläisittäin kuulu.
Kyllä se mun helsinkiläis-pohjalais-satakuntalaiseen korvaan särähtää edelleen outona, mutta tiedostan silti, että oma puheeni tekee täällä samaa.

Kaveria nauratti ihan hitokseen kun käänsin helsingiksi hänelle "se oli tuolta ääneltä [jonkinlainen]" sanomalla "se oli tolt saundilta" ja sitten vielä paremmin "se oli tolt saundilt" ilman loppupäätettä.
Ihan jo kuulemma tapa, jolla lausuin L-kirjaimen muuttui tosi radikaalisti, kun lakkasin yleiskielistämästä puhetapaani, kuten täällä tuppaan tekemään.
Sama kaveri ei sano, että joku "kahlas(i) ve(d)es(sä)" vaan "kahloi vedesä", tämmösiä jänniä löytyy kaikkialta.
(Ja minä myös panen tai laitan astioita kaappiin, en ehkä pistä)

Mutta tässä tultiin taas siihen, että kirjakieli on lopulta kirjallinen kommunikaatioväline, eikä puhuttu standardi.

Siinä oon silti samaa mieltä, että meillä kielen tutkimus ylipäätään on vähän naurettavan preskriptiivistä edelleen. Keskitytään vain kirjakielen tutkimukseen, ja murretutkimus on kuin joku oma sivuhaaransa.

Tuosta puhe- ja kirjakielen erosta tulee mieleen joku muinoinen Yliopisto-lehti, johon sattui olemaan painettuna avajaisissa pidetyt kolme puhetta. Yksi niistä oli puhekielinen (ilmeisesti nauhalta litteroitu). Sitä oli hirveä lukea! Mutta puheena se puultavasti oli ollut niistä kolmesta paras. Ja hyvä "puhekielinen" dialogi on useimmiten jotain ihan muuta kuin litteroitua puhetta, Kiroilu voisi olla hyvä esimerkki: joku voi puhua niin että joka toinen sana on kirosana, mutta jos tällaista kuvaa kaunokirjallisesti, niin pari noitaisua riittää antamaan kuvan tyylistä.
"Sit mä kuule niinku pasila sit pasila eiku pasila niinku se tuli siihen ja sit se pasila sano pasila mulle että..." voisi kirjoitettuna replana olla vaikka:
"Sit mä kuule pasila eiku se niinku tuli siihen ja sano mulle pasila että..." (tuokin on vielä aika löysä)

sayaxoxo kirjoitti: ↑04 Maalis 2024 00:27 Ja tästä päästään vihdoin itse asiaan, eli kirjoittamistaidon kehittämiseen vieraalla kielellä: monella suomenkielisellä on todella hyvä passiivinen kielitaito englannin osalta, eli kieltä ymmärretään, koska englanninkielistä materiaalia on kuunneltu paljon. Aktiivinen kielitaito on silti asia erikseen. Se kehittyy vain käyttämällä kieltä. Passiivinen kielitaito tukee aktiivista kielitaitoa, mutta ei voi koskaan korvata sitä. Erilaisten tekstien analysointi varmasti auttaa rekisterin hahmottamisessa, minkä lisäksi Youtubessa on todella paljon hyvää kirjoittamiseen keskittyvää materiaalia englanniksi, mutta minusta paras tapa oppia kirjoittamaan jollain kielellä on kohdekielellä tekeminen. Tykkään katsella "Writing with Andrew"-nimistä kanavaa runomateriaalin takia, mutta kanavalla on paljon muita kirjoittamiseen liittyviä videoita, joista osa sisältää oikeilla opiskelijoilla teetätettyjä kirjoitusharjoituksia, joista osa on oikeasti ihan hauskojakin. ^^

Kiitos muuten tästä!
Jos sinulla tai kenelläkään muulla tulee mieleen vielä muita tapoja kehittää kaunokirjallista kielitaitoa, niin otan kyllä ainakin itse vinkkejä vastaan! :)

Tarkistatteko te kielioppia ja muuta mitenkään jälkikäteen tai kirjoittaessa? Ja jos kyllä, niin käytättekö kirjoitusohjelmiston automaattista oikolukua, syötättekö jonkun ohjelman läpi, luetteko itse vain todella huolella tai lukeeko joku muu tarinan ja tarkastaa mahdollisia virheitä / kehittämiskohteita?

ylireija kirjoitti: ↑06 Maalis 2024 08:55 Kieli on enemmän kuin pelkkiä sanoja ja kielioppia, koska kieltä eletään kulttuurissa. Jokaisen kokemus on kuitenkin subjektiivinen, ja tosi kokijalle itselleen.

Tämä on minusta aivan loistava nosto, jota sivuttiin jo vähän aiemmin, mutta tässä huomio on kiteytettynä erinomaiseen muotoon. ^^

Kun puhutaan vierailla kielellä kirjoittamisesta, ehkä meille vieraalla kielellä kirjoittaville on hirveän itsestään selvää, että valtaosa kirjoittamiskeskusteluista on käyty kohdekielellä sulassa sovussa natiivien ja ei-natiivien kanssa. Varsinkin fandom-sidonnaisissa kirjoituskeskusteluissa keskustelu sanavalinnoista saattaa sisältää enemmän tunteen kautta kielen käsittelyä. Monesti sanavalinnoista puhutaan jotenkin näin:
"goofing around" has such major [OTP] vibes, they're so stupid, i love them 😭

Sanoista siis puhutaan paljon hahmojen kautta ja mietitään, onko sanoissa hahmoille sopivaa energiaa, eikä itse keskustelussa käytetty kieli ole aina parhaallakaan tahdolla mitään kaunokirjallisuuden timanttisinta ilmaisua. ^^' Näissä keskusteluissa ei aina puhuta kaunokirjallisesta näkökulmasta, vaan sanoista puhutaan omien kirjoitustavotteiden puitteissa ja kontekstissa, josta tekstistä tahtoo nauttia. Keskustelijoiden äidinkieli jää monesti taka-alalle, koska se ei ole olennaista jaetun kokemuksen äärellä. Olennaista noissa keskusteluissa on jaettu viihdekiinnostuksen, eli kulttuuri.

Minusta englanninkielisestä kirjoittamisesta ei tarvitse puhua suomalaisen kulttuurin ulkopuolisena asiana. Moni suomea äidinkielenään puhuva kuitenkin luo nimenomaan englanniksi jotain ja puhuu kirjoittamisesta englanniksi. Miellän, että osa minun kulttuurillista kokemustani Suomessa ! on ollut mahdollisuus keskustella verkossa muista maista olevien kanssa, saada käsiinsä viihdettä muualta teknologian myötä ja löytää suosikkimusiikkia verkosta. Kokemus on pysynyt samana jo parikymmentä vuotta, eli asia ei ole uusi. Ehkä minulla on yleislänsimaalaisen nörtin kulttuuri-identiteetti, johon kuuluu mahdollisuuksia teknologian ja kielitaidon myötä, mikä ei minusta ei sulje suomalaista kulttuuri-identiteettiä pois tai ole ristiriidassa sen kanssa, vaan ainakin minulla ne tukevat toisiaan. ^^

haikailutaide kirjoitti: ↑06 Maalis 2024 09:54 Siinä oon silti samaa mieltä, että meillä kielen tutkimus ylipäätään on vähän naurettavan preskriptiivistä edelleen. Keskitytään vain kirjakielen tutkimukseen, ja murretutkimus on kuin joku oma sivuhaaransa.

Tämä voisi olla mielenkiintoinen aihe omana keskustelunaan. Aloin haaveilla päivästä, jona Kirjoittajien kilta eeppisesti tekee jossain julistuksen, että puhuttu suomi tarvitsee lisätilaa kielentutkimuksessa ja kirjallisuudessa. ^^

Ael kirjoitti: ↑06 Maalis 2024 19:38 Tarkistatteko te kielioppia ja muuta mitenkään jälkikäteen tai kirjoittaessa? Ja jos kyllä, niin käytättekö kirjoitusohjelmiston automaattista oikolukua, syötättekö jonkun ohjelman läpi, luetteko itse vain todella huolella tai lukeeko joku muu tarinan ja tarkastaa mahdollisia virheitä / kehittämiskohteita?

Kirjoitusohjelma korjaa typot. Joskus luetutan tekstejä kavereilla, jos on kiire julkaista, mutta lähtökohtaisesti tykkään työskennellä yksin, joten oikoluen tekstin lukemalla sen ääneen itselleni. Jokaiseen tekstiin silti jää aina yksi todella nolo typo, jonka huomaan puolen vuoden päästä. ^^'

Suurin haasteni on välimerkkien käyttö englanniksi, koska olen suurimmaksi osaksi opetellut järkeilemällä itse, minkä takia olen monesti todella epävarma tässä asiassa. Tunnen säännöt suurin piirtein, mutta tiedostan, että se on itselleni yksi isoimmista kompatuskivistä. Yritin yläasteella kysyä englannin opettajalta, voisiko hän edes vähän opettaa, mutta vastaanotto oli erittäin nihkeä. Äiti onneksi teki noiden vuosien aikaan jotain täydentäviä englannin opintoja yliopistossa ja ottautui hienosti huoleeni, ettei minulle suostuttu edes opettamaan. Hän kysyi jonkun oman kirjallisuuden luennon jälkeen kirjasuosituksia aiheesta joltain yliopiston lehtorilta/professorilta/yms. Tässä asiassa olen onnekas, koska vanhemmat ovat aina olleet tukena, jos olen halunnut oppia jotain ja englannin oppiminen oli minulle hurjan tärkeää ala- ja yläasteen taitteessa. Lukiossa pääsin oppimaan enemmän, mutta välimerkkien käsittely silti jäi vähälle. En ole luopunut toivosta, mutta myönnän, että pilkutus on yhä vaikeaa minulle.

Kielioppi on erilaisten kaavojen ja mallien tunnistamista. Oma kokemukseni on se, että mitä pidempään vieraan kielen kanssa vain toimii, sitä tarkemmaksi kyky havannoida ja tunnistaa tulee. Jos vastaan tulee tilanne, jossa kielioppikysymykseen on vaikea löytää yksiselitteistä vastausta oman tutkimisen tuloksena, tapaan kysyä kirjoituskavereilta, joiden tiedän olevan kiinnostuneita kieliopista. Suurimmaksi osaksi oikeasti tykkään pyöritellä näitä päässäni. ^^

En todellakaan osaa kirjoittaa natiivin lailla englanniksi. Minua on kehuttu kielitaidostani, niin kirjallisesta kuin suullisesta. Osaan kyllä kirjoittaa fiktiota jollain lailla, mutta natiivitasolle en yllä koskaan. En edes yritä salata sitä, etten ole syntynyt puhumaan englantia, vaan olen opetellut sen myöhemmin elämässäni.
Englanninkieliset lukijani ovat vihjailleet, pitäisikö eräs tarinani kirjoittaa suomeksi, kun en vaan saa niitä vivahteita siihen niin, että he saisivat pointista kiinni. Joudun yksinkertaistamaan hirveästi.
Minulle on tärkeintä, että englanninkieliset lukijat saavat pointista kiinni. Suomeksi voi sitten kirjoittaa enemmän tunteella. Vaikka osaan minä jotain tunnetta englanninkielisiin tekstihinkin laittaa.

Englanti on siitä helppo tarkastettava, että kielioppimateriaalia on laajasti saatavilla netissä. Käytän aika paljon nettisanakirjoja - siis nimenomaan sanakirjoja, en kääntäjiä.
Pitää vain tietää, millaista kieltä kirjoittaa, koska tässä on isoja eroja alueittain jopa tekstin muotoiluissa. Britti kirjoittaa repliikit perinteisesti yksittäisillä heittomerkeillä, 'näin.'
Samoin etsin ihan että 'BrE grammar lesson [aihe x]' ja sillä saan jo yleensä tarvitsemani.

Jos tilanne ei ole akuutti, tosi hyvä keino on tietenkin myös lukeminen.
Periaatteessa väitän yleistäen, että vähän elähtäneempi nykykaunokirjallisuus, sanotaan noin 50-luvulta kasarille, antaa englannin pilkkusäännöistä ja lauserakenteesta aika selkeän kuvan.
Siihen aikaan myös englanniksi on oikeasti vielä nipotettu kaunokirjallisesti kieliopista aika paljon enemmän kuin nyt internet-ajalla, joten jopa genrekirjallisuus on paikoin aika "oikeakielistä" sikäli mikäli sellaisesta nyt ylipäätään voi puhua.
(Esim. which/whose korrekti käyttö relatiivipronominina; S-päätteet; lause ei saa päättyä prepositioon; se surullisenkuuluisa oxford comma, joka erottaa listan ja viittauksen kohteen...)

Ja tietty tässä on aina varaa soveltaa. Esimerkiksi Tolkienin teksteissä aika usein, kun jokin asia kuuluu hahmolle nimeltä Legolas, hän käyttää "of Legolas" -tyyppistä rakennetta.
Nimi ei ole monikko, joten "Legolas's" olisi myös kieliopillisesti ihan oikein, ja noudattaa samaa mallia kuin vaikka "Charles's". Kompastumme tosin siihen, että perinteisen kielenhuollon mukaan klassillisia nimiä, kuten vaikkapa Zeus tai Orpheus ei ässäillä possessiivissa, vaan ne saavat pelkän heittomerkin. Kumpaan luokkaan Legolas nimenä kuuluu?
Kaiken lisäksi, kyllähän se näyttää ja kuulostaa vähän hölmöltä päätteineen (legolassös), minkä jirt varmasti tajusi itsekin, ja siksi sitä välttelee.
On meinaan suomeksikin pirullinen taivutettava :D Onko se Legolaksen vai Legolaan?

No noi fantasianimet ovatkin sitten ihan oma lajinsa. Mä varmaan kirjoittaisin Legolas'. Kaipa ne natiivit sen tajuaisivat. Vaikka eivät siellä kaikki ole natiiveja.

Hm. Mitähän tähän taas sanoisi? Teille tämän voin tunnustaa. Olen kirjoittanut englanniksi. Se ei ole ollut ficciä. Se on ollut muuta. Osa teistä on lukenut sitä samaa tarinaa suomeksi, jota olen kirjoittanut myös englanniksi. Nimet ovat toki erilaiset englanninkielisessä versiossa, mutta tapahtumat ovat samat.
Englanninkieliset lukijat...Voisi sanoa, että he jakautuvat kahteen leiriin. Jotkut tykkäävät lukea huolimatta siitä, että muistan painottaa joka kerta, että olen syntynyt suomen, en englannin, puhujaksi ja kirjoittajaksi. Osa taas voihkii, että vaikka kirjoitan hyvin, heistä olisi parempi, jos kirjoittaisin suomeksi ja sitten joku ammattilainen kääntäisi sen. Ja täytyy myöntää, että tuo jälkimmäinen mielipide kyllä sattuu sieluun.

HannaTulijoki kirjoitti: ↑25 Huhti 2024 16:19 minulla oli suomenkielisiä lukijoita yhdessä vaiheessa elämääni, mutta sitten he katosivat, kun sähköpostilistat lakkautettiin. Niinpä aloin etsiä englanninkielisiä lukijoita. Ja nyt ollaan tässä. En sano saaneeni suomenkieliset lukijani takaisin, koska ne lukijat, jotka minulla oli ennen kuin aloin kirjoittaa englannksi, ovat jo aikoja sitten kadonneet maailman tuuliin.

Tää nyt menee vähän aiheen vierestä ja siirrän omaksi keskustelukseen jos näyttää siltä, että on tarvis, mutta oletko miettinyt muuten vaan netissä julkaisemista? Jos haluaa saattaa tekstiään ilmaiseksi näkyviin ihan harrastuspohjalta ja huvin vuoksi niin ainakin Wattpadiin voi helposti laittaa luettavaksi kokonaisia romaaneja jopa ja myös AO3:n on ihan sallittua laittaa fanficcien sijaan myös originaaleja töitä kunhan tosiaan valitsee sen originaaleille tarkoitetun kategorian. Mut toki jos tavoitteena on saada ihan rahaa, niin silloin lähestymistapa kannattaa valita eri tavalla ja voi pyytää neuvoja ja apua vaikka tuolla meidän Julkaiseminen ja markkinointi alueella.

Toinen juttu etten ihan ymmärrä mitä tarkoitat sähköpostilistojen lakkauttamisella. Niitä varten on olemassa kyllä edelleen palveluita, jos haluaa säännöllisesti lähettää sähköpostia sellaisille jotka on antanut luvan listalle lisäämiseen, joten meinaatko nyt vain sitä, että edellinen palveluntarjoaja on lopettanut sähköpostilistojen tarjoamisen?

@Southpaw
Siirrä vaan, mun mielestä ei haittaa yhtään. Ja sitten sähköpostilistoista: eikö siitä ollut jotain isoja otsikoita, että ne lakkaavat? Tai niin minä sen ymmärsin. Koska kuuluin suomenkielisten, kirjoittamiseen liittyvien listojen (niitä oli kaksi minun maailmassani) lisäksi englanninkieliselle, käsitöitä käsittelevälle listalle. Ja ne kaikki ovat nyt poissa.

Toi kuulostaa siltä, että että jonkun tietyn palveluntarjoajan tarjoamat listat ovat vain poissa, mutta sähköpostilistat asiana itsessään ovat kyllä edelleen olemassa. Netti on täynnä ohjeita siitä miten voi rakentaa oman sähköpostilistan ja sitä kautta lähettää omille seuraajilleen säännöllisiä uutisia ja päivityksiä haluamastaan aiheesta :D Voin tehdä jossain kohtaa sähköpostilistoista oman ketjunsa tonne julkaisuun ja markkinointiin koska ne on tullut esille myös tuon Fantasy Writers Weekin aikana, jossa olen seuraillut workshoppeja :)

@Southpaw
Nyt menee mullakin aiheen vierestä niin että roikaa, mutta tee se mitä voit tehdä. Tälle keskustelun osalle siis. No niin. Okei. Mä olen lukenut niitä ohjeita kyllä, mutta ajatellut, että ei niitä enää voi soveltaa, vaikka itsenikin on joskus tehnyt mieli luoda yksityinen lista. Mutta en ole koskaan sitä kuitenkaan tehnyt.

Sinä kirjoitit näin: "Voin tehdä jossain kohtaa sähköpostilistoista oman ketjunsa tonne julkaisuun ja markkinointiin koska ne on tullut esille myös tuon Fantasy Writers Weekin aikana, jossa olen seuraillut workshoppeja :)"

Minä vastaan: Anna mennä vaan!

HannaTulijoki kirjoitti: ↑25 Huhti 2024 16:19 Jotkut tykkäävät lukea huolimatta siitä, että muistan painottaa joka kerta, että olen syntynyt suomen, en englannin, puhujaksi ja kirjoittajaksi. Osa taas voihkii, että vaikka kirjoitan hyvin, heistä olisi parempi, jos kirjoittaisin suomeksi ja sitten joku ammattilainen kääntäisi sen. Ja täytyy myöntää, että tuo jälkimmäinen mielipide kyllä sattuu sieluun.

Ovatko jälkimmäistä näkökulmaa tuoneet ihmiset osanneet eritellä, mitä englanninkielisessä versiossa versiossa voisi vielä työstää? Vai onko palautteessa nimeomaan vain ehdotettu, ettet kääntäisi tekstejäsi itse? Jos kyseessä on jälkimmäinen, omasta mielestäni palaute ei ole ollut kovin arvokasta, koska pienet nyanssierot ja muut oppii vain käyttämällä kieltä aktiivisesti ja ajan kanssa. Itselleni tuo "kirjoita suomeksi ja anna jonkun muun kääntää" kuulostaa samalta kuin "jos et ole täydellinen heti, anna periksi".

Mielestäni kääntäminen on verrattavissa mihin tahansa muuhun taitoon, joka vaatii harjoitusta ja opettelua, eikä siinä koskaan tule ns. valmiiksi.

Kuvittele ihminen, joka on virkannut paljon. Nyt hän haluaa oppia neulomaan. Käsitöitä harrastaneena virkkaajalla olisi etulyöntiasema neulomisen opettelussa verratuna niihin, jotka eivät koskaan ole harrastaneet käsitöitä. Silti virkkaajan pitäisi opetella uusia tekniikoita neulomista varten. Tuossa tilanteessa olisi aika tympeää, jos joku koko elämänsä neulonut tulisi katsomaan virkkaajan neulomaa villapaitaa ja kehottaisi pysymään pelkän virkkaamisen parissa. Vastaavasti kirjoittaminen ja kääntäminen ovat minusta tekniikkalajeja, joissa kielivalinnat vaikuttavat tekniikkaan.

Minusta olisi hyvä, jos löytäisit ympärillesi samanhenkisiä ihmisiä, jotka ovat natiiveita ja kiinnostuneita samoista kirjoitusasioista kanssasi. Jokainen kieli (myös oma äidinkieli) opitaan muilta. Uskon siis, että kirjoittamisesta höpöttely kirjoituskielellä on paras tapa löytää oma ääni toisella kielellä. Mutta tuollainen "älä edes yritä" on ihan pasilaa, enkä ihmettele, että on tuntunut pahalta; minusta viesti kuulostaa lannistavalta.

Pääosin englanniksi kirjoittaneena suomen natiivipuhuja myös koen, että suomesta englanniksi kääntäminen on järkyttävän tuskallista. Myönnän, etten tee sitä usein tai mieluusti, koska käytännössä kaikki virkkeet pitää rakentaa uudestaan. Peruslauseet, hassuttelupartikkelit ja muut menettelevät, mutta välillä menee sormi suuhun, kun pitäisi ensin pystyä selittämään todella tarkasti itselleen, että mikä tarkkaan ottaen on se ja se tunne, jota nimenomaan tämä liberaali syntakti edustaa itseni lisäksi myös kaikille muille natiivipuhujille, mutta lopulta kaikki kääntäminen on tulkintaa. Se on toinen syy sille, miksi itse käännän todella harvoin yhtään mitään ja voisin kuvitella, että jos haluaisin kääntää jotain omia tekstejäni joko englannista suomeksi tai suomesta englanniksi, todennäköisesti aloittaisin mieluiten täysin alusta edes katsomatta alkuperäistä tekstiä ja vasta kohdekielellä tehdyn uudelleen-kirjoittamisen jälkeen yrittäisin suurin piirtein sijoittaa samahkot tapahtumat samahkoille riveille. Tämä on muuten ehdoton etu omien tekstien kääntämisessä, koska muiden tekstejä kääntäessä samanlaista luovaa vapautta ei kehtaa ottaa yhtä härösti. ^^'

Hm. No en minä kyllä ole sitä heiltä kysynyt, se täytyy myöntää. Ja täytyy sanoa, ettei se minustakaan kovin arvokasta palautetta ole. En vain ole kehdannut sanoa sitä ääneen, kun en halua loukata kenenkään tunteita. Hehän ovat kohtuullisen vieraita minulle kuitenkin.
Täytynee myöntää myös, että itse olen antanut palautetta eräälle, joka ei varmaan puhu englantia natiivisti, koska lauseista on melkein mahdoton saada selvää. Hän on antanut minulle palautettakin, ja sekin on vaikealukuista. Hänen englantinsa on, ainakin minusta, paljon heikompaa kuin omani, vaikka itse sanonkin, mutta on hänellä muitakin haasteita elämässään. Mitään muuta kuin nämä minä en hänestä tiedä. Olen yrittänyt "puhtaaksikirjoittaa" hänen tekstejään antaessani palautetta, mutta sen tekee työlääksi se, että joskus minun pitää uudellenkirjoittaa "arvaamalla" kokonaisia kappaleita hänen tekstistään epätietoisena siitä, olenko edes yhtään hajulla siitä, mitä hän on alun perin tarkoittanut. Juonesta saan kyllä kiinni, se ei ole ongelma, mutta se kieliasu...Natiivikin repisi siinä vaiheessa hiuksiaan, ja kuten sanottu, minä en ole natiivi ja minäkin revin hiuksiani. Mutta toisaalta, hänen tekstiensä editointi on minulle hyvää harjoitusta, ja siksi uurastan hänen tekstiensä kimpussa.
Ja kun sä puhut noista käsitöistä, mä saan kyllä sun ideasta kiinni. Mä en ole virkkaamisessa kovin hyvä, lähinnä käytän sitä päättelyyn. Mutta kyllä siitä päättelyreunasta yleensä aina tasainen tulee. Heti varmasti se, että koko elämänsä virkannut haluaa oppiakin yllättäen neulomaan, on haaste. Mutta jos pitää käsitöistä, kuten minä, tai kirjoittamisesta, kuten minä, se on mieluinen haaste. Mutta ei siinä valmiiksi heti tule.
Ja lisää tunnustuksia (anteeksi, koettakaa kestää tätä): Kun olen kirjoittanut ns. "raakaversion" jostain luvusta englanniksi, ajan sen Grammarly - nimiseen ohjelmaan. Sieltä näkee, jos kielioppi jossain lauseessa on päin seiniä. Tosin sitä palautetta, jonka annan toiselle, en aja Grammarlyn läpi koskaan. Ja kun Grammarly näyttää "puhdasta", uskallan jo vilauttaa tekstiä muillekin. Joskus, tosin harvoin, ajan tekstin vielä Hemingway's Editorin läpi, mutta se on jo aika rankka prosessi se. Mutta ainakin sitten lukijat ovat tyytyväisempiä, vaikken ole enkä tule koskaan olemaan englannin puhumisessa tai kirjoittamisessa natiivitasoa. Mutta en minä sitä jaksa peitellä enkä hävetä. Minusta se ei ole peittelyn eikä häpeän aihe.
Tuli tässä muuten mieleen, että jos tahdotte nähdä "raakaversiota" jostain palautteesta niin vilkaiskaa sitä yhtä palautetta siihen yhteen englanninkieliseen tekstiin. Sitä mä en ole ajanut Grammarlyn kautta. Se on ihan "raakatekstinä" tehty ja annettu. Siitä näkee ehkä vähän, millä tasolla englantini on. Modet varmaan tietävät, miten siihen pääsee käsiksi, vai pääseekö enää ollenkaan.