Kirjoittajien Kilta

RikuY kirjoitti: ↑04 Joulu 2023 18:08 Minulla on yleensä vähintään jokin puolentusinaa kirjaa kesken, osa lähtee kulkemaan vauhdikkaammin ja osa jää junnaamaan.

Tää kuvaa myös mun kirjavuorta aika hyvin.
Nyt pitäisi saada luettua Ann Helen Laestadiuksen "Varkaus", ruotsinsaamelainen kaunokirjallinen kuvaus erilaisista varkauksista, etnisistä ja poroihin liittyvistä, mikäli oon ymmärtänyt alkua oikein. Jonkun palkinnonkin sai hiljattain.
Kiinnostus on kova, lukujaksaminen vaan tällä hetkellä vähän laahaa.

white elm kirjoitti: ↑04 Joulu 2023 18:18 Kyllä olen lukenut! Olikin sitten vähän erilaisempi lukukokemus kuin takakansitekstin perusteella oletin. :D Ja todellakin, ei kannata lukea mitään arvosteluja ym. siitä etukäteen. Mulla on paha tapa aina välillä lukea spoilereita, jos en ole ihan varma, haluanko jonkun kirjan lukea vai en, mutta onneksi ton kohdalla se jäi välistä.

Se oli kyllä ihan erilainen tarina, mitä odotin. Paljon parempi kuitenkin! Mä olin positiivisesti yllättynyt ja olenkin kirjaa suositellut jo muutamalle kaverille :) Minäkään en myöskään lukenut mitään suurempaa kirjasta, vain Goodreadsin esittelyn ja siinä se. Onneksi!

Kaikille muille tosiaan, suosittelen tuota kirjaa. (Eliot Schrefer "The Darkness Outside Us")

Tällä hetkellä aktiivisesti kesken on The Husky and his White Cat Shizun eli alunperin kiinaksi kirjoitettu danmei. Toista osaa ahmin ja kolmas osa odottaa jo hyllyssä.
Passiivisesti kesken on sitten niin moni, etten ala listaamaan^^

Varmaan jää kesken nanoa varten lukemani kirja, vaikka onkin kiinnostava. (Ülo Valkin Perkele : johdatus demonologiaan)
Seuraavaksi ajattelin aloittaa American Psychoa. Haluisin ehkä lukea suomeksi, mutta ei mitään hajua missä muuttolaatikossa se on. Joten nyt sitten englanniksi ja e-kirjana. Katoin sen leffan pitkästä aikaa (kahdesti ja sivusilmällä) marraskuussa ja myös youtube-videon Patrick Batemanin elämästä. Kirjan lukemisesta on yli 20 vuotta ja hyvä kuva jäi. Nyt sitten uusi kokeilu aikuisena.

Diana Gabaldonin Lumen ja tuhkan maa. J.K. Rowlingin Harry Potter ja salaisuuksien kammio sekä Harry Potter and the goblet of fire ( luen siis enkuksi ja suomeksi Pottereita. ) Michael Blaken Tanssii susien kanssa. Ja tietysti Sormusten Herra.

Rebecca Yarrosin Fourth Wing. Niin kevyttä, että opus pitäisi sitoa pöydänjalkaan kiinni ettei se leijaile tiehensä, mutta tuntuu että kaipaankin nyt just jotain viihdyttävää ja nopealukuista. Lukiessa olen miettinyt, olisiko mikään kustantamo tarttunut siihen suomeksi kirjoitettuna?

Tuo The darkness outside us vaikuttaa jännältä, laitoin lukulistalle ^^

Luen e-kirjana 24 suomalaisen dekkarikirjoittajan yhteistä novellikokoelmaa Toiset 24 yötä jouluun (viime joulun aikaan luin tämän edeltäjän 24 yötä jouluun). Diana Gabaldonin Muukalainen menee fyysisenä kirjana (aluksi kuuntelin englanninkielisenä äänikirjana, mutta palvelun kanssa tuli ongelmaa ja siirryin suomennettuun paperikirjaan - en kestä sitä miten skottimurre on suomennettu).

Äänikirjana aloitan seuraavaksi jotain, missä ketään ei tapeta. Listalla on ainakin Amanda Hellbergin Rubiininpunainen joulu ja Susan Heikkisen Pullopostia Seilin saarelta, ehkä tuo Rubiininpunainen olisi sopivan kevyt tässä kohtaa.

Luvussa Miki Liukkosen viimeinen romaani Vierastila. Tässäkin Liukkonen kirjoittaa upeaa tekstiä, mutta se on oikeastaan ainoa, joka saa minut jaksamaan kirjan äärellä. Valitettavasti nyt näin. Ehkä on voimat olleet lopussa tämän kanssa, koska editointia olisi vielä lisää kaivannut. Aion kuitenkin lukea loppuun.

Aloitin Iida Sofia Hirvosen kirjan Radalla. Kustannustoimittaja lykkäsi kirjan käsiini, kun olin kustantamossa vierailulla. (Varmaan ajatteli, että olen kohderyhmää, milleniaalinainen?) Kirjaa on haukuttu paljon, joten kiinnostaa, mitä itse tykkään.

Tällä hetkellä ainoa kesken oleva, ja se onkin ollut useamman vuoden kesken, kirja on venäläinen klassikko Anna Karenina. Aina kun vain vilkaisenkin siihen, mietin, että tuokin on vielä kesken ja ryhdyn niihin muihin asioihin, joita en muuten saisi hoidettua.

Juuri sain loppuun yhden vanhan dekkarisarjan: Archer Mayerin Joe Gunther, joten päätin siirtyä vaihteeksi toisenlaisiin teoksiin ja nyt menossa Colleen Hooverin It ends with us. Oon lukenut aikaisemmin vaan yhden Hooverin kirjan "Reminders of him" jota lukiessa itkin itseni ihan loppuun, joten odotan jotain vastaavaa kokemusta tästäkin, mutta vielä ei kirja ole sykähdyttänyt samalla tavalla kuin tuo aiempi.

Luen siis suurimmaksi osaksi kaiken englanniksi.

Derimian kirjoitti: ↑12 Joulu 2023 14:57 Tällä hetkellä ainoa kesken oleva, ja se onkin ollut useamman vuoden kesken, kirja on venäläinen klassikko Anna Karenina. Aina kun vain vilkaisenkin siihen, mietin, että tuokin on vielä kesken ja ryhdyn niihin muihin asioihin, joita en muuten saisi hoidettua.

Apua :D Selvästi kirjasta on kuitenkin paljon hyötyä! Itse pidän Anna Kareninasta, mutta pakko sanoa, että kirjassa on aika raskassoutuisia kohtia.

Itsellä tällä hetkellä kesken äänikirjana Susan Heikkisen Pullopostia Seilin saarelta. Pidän kovasti tavasta, jolla kirjoittaja on punonut historian suuret tapahtumat yhteen pienen Saiman tarinan kanssa, mutta kohdat, joissa kirjailija puhuttelee Saimaa Karjalan murteella eivät toimi. Ehkä ne istuvat kirjoitettuun tekstiin paremmin, mutta ääneen luettuna tuntuvat tönköltä teatterilta.

Neilikka kirjoitti: ↑12 Joulu 2023 17:49 Apua :D Selvästi kirjasta on kuitenkin paljon hyötyä! Itse pidän Anna Kareninasta, mutta pakko sanoa, että kirjassa on aika raskassoutuisia kohtia.

Joo :D Olin ehkä vielä turhan kypsymätön moiseen klassikkoon tarttuessani ja kun lukion äikän tunnille luin Dostojevskin Rikos ja rangaistuksen, niin sekin oli aika tuskaa (lyhyt esitelmä luokan edessä). Halusin kuitenkin lukea nimenomaan venäläisiä klassikoita, koska tarkoituksenani oli päästä sisälle venäläiseen mielenmaisemaan (ainakin vanhemman väestön). Voi olla, että esim. pilkuntarkka suomennos ei tee oikeutta teoksille ja ehkä teknisesti oikein käännettynä siitä on kadonnut "se jokin". (juuri nyt en osaa selittää tarkemmin)

Minä kuin Anna Kareninan jokin vuosi sitten, ja pidin kyllä kirjasta. Vaikka kieltämättä siinä on raskassoutuisuutta ja osin nykyaikaisin silmin kummallista mielenmaisemaa.

Johan Harstad - Darlah 172 Tuntia Kuussa on uudelleen luennassa. Pidin tästä hirmu paljon teininä, mutta enää ei säväytä ihan niin paljoa kuin silloin :D Luen muutenkin lähes yksinomaan nuorten kirjoja, joten se ei ole syy tähän fiilikseen. Kyllä tämn loppuun lukee ja sitten yritän kipittää kirjastoon hakemaan jotain lukemista loman ajaksi.