Kirjoittajien Kilta

Taustalla olen kuunnellut nyt Tiina Piilolan Kalevalan naisia. On mielestäni kiinnostava.

Kesken olevieni lista on hävettävän pitkä.

Palestine: Matters of Truth and Justice (Bishara) – en ole saanut aikaiseksi lukea paljoa, mutta todella avartava kirja monimutkaisesta kuviosta.
Lasten ja nuorten rikokset (Turkka et al) – olen tästä lukenut ja muistiinpanoja tehnyt, mutta… en saa aikaiseksi.
Acute Religious Experiences: Madness, Psychosis and Religious Studies (Sackville-Smith) – tätä aloitettu, tehty vähän muistiinpanoja, en saa aikaiseksi.
Karhunkaatajan tyttäret (Jordahl) – lukupiirikirja, piti olla luettuna tammikuun alussa… nyt ystäväni saa odotella, kun en saa aikaiseksi.
Cognitive Linguistics and Religious Language: An Introduction (Richardson et al) – noh, en saa aikaiseksi.
Vammaiset ihmiset kansalaisina (Teittinen et al) – vammaistyön opintojakson tenttikirja… en saa aikaiseksi.
Yhdessä toimimisen etiikka (Hallamaa) – syy, miksi aiemmissa toistuu ”en saa aikaiseksi”: tämä on melkoisen vaativa luettava.
Sota vai rauha - kirjoituksia Venäjästä ja lännestä (Šiškin) – aloitin vasta, oivalluksia tulee.
Myrrys (Mikama) – aloitin eilen, aivan upeaa tekstiä, sain kylmiä väreitä lauseista!

Ferdinand von Schirachin rikos/oikeussalinovellien suomennoksia. Nämä palauttavat uskoni ihmiseen. Siis lähinnä siihen, että ihmiset ovat julmia ja/tai typeriä


Tavattoman hyvin kirjoitettuja tekstejä, jotka - kuten parhaat novellit tekevät - viittaa johonkin isompaan tarinaan, joka olisi tutustumisen arvoinen sekin.

Hitsi näitä tekisi mieli käyttää prompteina jossain - ottaa tunnelma, ottaa jonkin hahmon kohtalo, ja kokeilla mitä siitä tulisi vaikka jossain spefissä.

Oman tuttavapiirin lukupiirikirjana toiminut Varkaus (Ann-Helen Laestadius, 2021) tuli vihdoin luettua, ja OLI HYVÄ. Törkee. Pakko saada omaan hyllyyn.¨

Sama riemunkiljahdus aivan eri lajityypin ja formaatin suhteen myös Anateemalle (Juho Rinne, 2023) josta ehdin kirjoittaa myös pienen kirja-arvion, mikäli kiinnostaa kuulla lisää ajatuksia.
Suosittelen kaikille suomenkielisen scifin ja fantasian ystäville.

Nyt on kesken sekä Anne Leinosen Vaskinainen että Matt Haigin Midnight Library, joista valitettavasti kumpikaan ei toistaiseksi oikein kolahda.
Ehkä jompi kumpi vielä tästä nousee hissukseen.

Lasketaanko itse kirjoitetut kässärit kirjoiksi? Olen viime aikoina uppoutunut (suorastaan hukkunut) the ikuisuusprojektiini, jolla on siis pituutta useamman kirjan verran. No jos sitä ei lasketa, niin olen Pottereissa päässyt Azkabanin vankiin asti.

Luin eilen pari esseetä Jia Tolentinon kirjasta Trikkipeili. Olen lukenut sen pari vuotta sitten.

Ael kirjoitti: ↑06 Maalis 2024 08:43 Taustalla olen kuunnellut nyt Tiina Piilolan Kalevalan naisia. On mielestäni kiinnostava.

Tiina Piilola opiskelee mun kanssa Kriittisessä korkeakoulussa! Just käytiin aftereilla. Tuohon kirjaan oon aatellut tutustua ihan kun hän on siitä puhunut.

Tälllä hetkellä työn alla John Verdonin Murhakierre. Verdonilla on mun mielestä hyviä dekkareita, oon lukenut nää jo useamman kerran, mutta näitä jaksaa uudelleenlukea.

Kolme kirjaa kesken tällä hetkellä.

Ensimmäinen on Stuart Turtonin Pimeitten vetten paholainen, historiallinen jännitys-/salapoliisiromaani. Pidin Turtonin teoksesta Evelynin seitsemän kuolemaa, ja kun PVP tuli kirjaston esittelyhyllyssä vastaan, niin päätin sen lainata. Vielä ei ole imaissut mukaansa Evelynin kuolemien tavoin.

Toinen on Ruth Waren Synkän metsän siimeksessä, psykologinen jännäri. Olen lukenut Warelta kaksi kirjaa, joista toisesta pidin, toisesta en. Tämäkin on jäänyt roikkumaan, kun alku ei vain tunnu tarpeeksi kiinnostavalta.

Kolmantena on kesken Siiri Enorannan Josir Jalatvan eriskummallinen elämä, fantasiaromaani. Tästä olen lukenut ehkä reilun kolmanneksen. Todella vetävä tarina mutta aiheuttaa minulle siinä määrin suuria tunteita, että lukemisesta tulee pidettyä pitkiä taukoja. Yritän kuitenkin saada tämän loppuun asti vähän kerrallaan.

Luen edelleen Raamattua, ja sain Vanhan testamentin loppuun juuri. Luettuani useamman sata sivua profeettojen uhkauksia, että Jumala aikoo tuhota sen ja sen kansan heidän pahojen tekojensa takia en voi kuin ihmetellä, onko tämä tosiaan kristittyjen pyhä kirja. Kyllähän minä siis tiesin jo valmiiksi, että Vanhassa Testamentissa on synkkää sisältöä, mutta yllätys oli se, että Vanha Testamentti tuntui koostuvan lähes yksinomaan synkästä sisällöstä.

Miulla on yhtenä kirjana meneillään Juho Wilskmanin Sota keskiajalla. Tää oon ollu lainassa kohta puoli vuotta, ja vasta tuossa pääsiäisenä alotin lukemaan, hups? Mutta todella mielenkiintoinen kirja, olen päässyt peräti 1000-luvulle saakka. Meinaan hankkia omaan hyllyyn, on sen verran informatiivinen opus, että on varmaan hyödyksi jossain vaiheessa.

Toinen mitä luen myös, on Seppo Salmisen Kirurgina Ruandassa (ja pitäisi saada perjantaihin mennessä luettua, koska pitkä varausjono ja eräpäivä).

Kolmas kirja, mitä aloin lukea tänään aamulla ennen töihin lähtöä on Richard Colesin Murha seurakunnassa. Tällä taas eräpäivä oli tänään, mutta onneksi lähtee kuljetuksessa vasta keskiviikkona etiäpäin, niin ehdin lukemaan (menee huonosti, kun en ehdi edes kahden viikon laina-ajalla olevia kirjoja lukemaan ajallaan...).

Kaikkein vetävin tällä hetkellä luettavista on Cormac McCarthyn Stella Maris. On vielä kesken, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että haluan tämän omaan hyllyyn, ehkä kahtena kappaleena: toinen uusintalukukertoja varten ja toinen, mihin tehdä reunahuomautuksia. Suorastaan tuskallisen hyvä teos.

Minulla on meneillään Lynn Messinan Murhatun rakastajan tapaus, kolmas osa Beatrice Hyde-Claren tutkimuksissa. Mukavasti soljuva, tarpeeksi hauska kirja, joka yhdistää kaksi suosikkigenreäni, historiallisen romanssin ja cosy dekkarin.

Hirmu kirjoitti: ↑08 Huhti 2024 18:40 Kolme kirjaa kesken tällä hetkellä.

Sain yhden näistä kirjoista luettua loppuun (Waren teos), mutta sen sijaan, että olisin jatkanut jompaakumpaa kahdesta jäljellä olevasta, aloitin taas uuden... Andy Weir: Operaatio Ave Maria. Tosi mukaansatempaavaa scifiä. Harmi vaan, että aina kirjan nimen nähdessäni päässä alkaa soida Ave Maria Vesku Loirin tulkitsemana.

Luvussa Art Spiegelmanin The Complete Maus ja Arthur Goldenin Geishan muistelmat. Molemmat ovat oikein hyviä, mutta enemmän tai vähemmän masentavia. Pitäis varmaan tarttua näiden lisäksi johonkin dekkariin tai seikkailuun että piristyisin.

Olen nyt lukemassa tuota täällä suositeltua Sokeanäköä. Tähän asti olin kuvitellut, että Greg Egania tieteellisempää scifiä on mahdotonta kirjoittaa, mutta taisinpa olla väärässä. Tätä Sokeanäköä ei tosiaan pysty lukemaan enempää kuin 50 sivua päivässä, sama tahti, jolla luen akateemista filosofiaa.